Häät

Wikipedia
Ohjattu sivulta Vihkiäiset
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vihkimistilaisuus Kiuruveden kirkossa

Häät eli vihkiäiset on juhla avioliittoon vihittäessä.[1] Häämenot vaihtelevat paljon eri kulttuurien välillä. Yhteistä kuitenkin useimmille kulttuureille on se, että sekä morsian (nainen) että sulhanen (mies) pukeutuvat tavallista paremmin, ja häävieraille on varattu paljon herkullisia ruokia. Häävieraita on joskus hyvinkin paljon, kuitenkin yleensä vähintään sekä morsiamen että sulhasen lähisuku.

Häät eri uskonnoissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eri uskonnoissa on omanlaisensa hääperinteet, mutta uskontojen sisällä on usein myös paljon kansallista vaihtelua. Eriuskoisten väliset häät voivat sisältää piirteitä kummankin osapuolen oman uskonnon häätavoista. Tiettyjen uskontojen hääseremoniat voivat olla melko vapaamuotoiset, kuten baha'in tai unitaristien. Hääseremoniaan voivat vaikuttaa lisäksi tilaisuuden pappi ja hääpari vanhempineen.[2]

Kristilliset häät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kristillisissä häissä pappi vihkii parin. Kristinuskon mukaan Jumala on asettanut avioliiton miehen ja naisen välille. Kristillisessä hääseremoniassa sulhanen ja morsian vihitään Jumalan kasvojen edessä ja seurakunnan todistaessa avioliittoon. Kirkossa järjestettävät tilaisuudet kuten kristilliset häät ovat jumalanpalveluksia, eivätkä ole luonteeltaan yksityistilaisuuksia, vaan seurakunnan kokoontumisia ja näin kaikille avoimia. Myös kuvaaminen on sallittua kaikille.[3]

Kristittyjen häät pidetään yleensä kirkossa, mutta ei palmusunnuntain ja pääsiäisen välisenä aikana. Morsiamen perhe maksaa yleensä hääkulut, ja häät voivat olla muodolliset tai epämuodolliset, tai yksinkertaiset tai ylelliset. Hääseremoniaa seuraa häävastaanotto ja hääjuhla, joihin kuuluu ateria ja musiikkia. Morsian pukeutuu yleensä valkoiseen ensimmäisissä häissään. Muodollisissa häissä tai kuninkaallisissa häissä morsiamella voi olla pitkä laahus, hansikkaat ja huntu. Vapaamuotoiset häät voidaan pitää missä vain, eikä niihin aina kuulu musiikkia. Kristityssä hääseremoniassa lausutaan myös häävala.[4]

Hinduhäät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hindujen häät ovat hyvin värikkäät ja koristeelliset.

Koska Intia on monimuotoinen maa niin kansallisesti kuin elintasoltaankin, myös maan hindujen häätavoissa on paljon vaihtelua. Häät ovat yleensä ylelliset. Tilaisuus järjestetään yleensä morsiamen kotona, usein suuressa teltassa, joka on sisustettu kukilla, värikkäillä koristeilla ja koruilla. Myös puutarhassa, pihalla, suljetulla kadulla tai aukiolla voidaan häät järjestää. Morsian pukeutuu sariin. Vieraita on paljon ja heille tarjoillaan ruokaa kolmen päivän ajan.[5]

Ennen hääseremoniaa sulhanen saapuu perheineen ja ystävineen morsiamen kaupunkiin ja hänelle järjestetään tervetuloseremonia. Aterian jälkeen sulhanen ja morsian seisovat koristellulla lankulla ja papit pitävät huntua heidän välissään. Papit laulavat häälauluja ja vieraat heittelevät heidän päälleen riisiä ja jyviä. Huntu poistetaan ja hääparin kaulaan pujotetaan santelipuuseppeleet. Morsiamen isä luovuttaa tyttärensä sulhaselle. Morsian hieroo santelipuutahnaa sulhasen otsalle ja sulhanen tekee punaisen merkin morsiamen otsalle koko avioliiton ajaksi. Riisiä ja ghee-voita uhrataan tuleen ja pappi lausuu mantroja. Hääpari lausuu häävalat jumalien edessä ja ottaa seitsemän rituaalista askelta, jotka kuvaavat heidän yhteistä taivaltaan elämän halki. Morsiamen vanhemmat antavat sulhaselle lahjoja ja hääpari kiedotaan puuvillaan ja heille toivotetaan onnea. Morsian pesee kätensä, minkä jälkeen hääpari rukoilee itselleen menestystä, rikkautta ja dharmaa. Sulhanen pujottaa kukkaseppeleen morsiamen kaulaan, ja kumpikin pukeutuu myös kulta- tai hopeaketjuun, joka symboloi kahden suvun yhdistymistä.[6]

Buddhalaiset häät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Buddhalaisten häät olivat pitkään maallinen tapahtuma. Ajan myötä buddhalaiset halusivat kuitenkin hääjuhliinsa uskonnollisenkin elementin tilaisuutta juhlistamaan, ja munkkeja pyydettiin häiden jälkeen hääparin kotiin lausumaan sutria. Monissa maissa buddhalaisuus yhdistyy paikallisiin muihin uskontoihin, joten buddhalaiset hääseremoniatkin eroavat maiden välillä. Buddhalainen hääpari lupaa hääseremoniassaan toisilleen huomaavaisuutta, rakkautta, kunnioitusta ja uskollisuutta, ja sulhanen myös lahjoja sekä morsian ystävällisyyttä sulhasen sukua ja ystäviä kohtaan. Jos pappi osallistuu seremoniaan, hääpari lupaa hänelle noudattaa buddhalaisuuden hyveitä. Häät järjestetään usein puutarhassa, sillä Buddhan mukaan puutarhassa ei ole mitään epäaitoa.[7]

Juutalaiset häät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juutalaisen hääseremonian lopuksi sulhanen polkee rikki lasin.

Juutalaisten häätavat eroavat toisistaan eri maissa, sillä juutalaisia asuu eri puolilla maailmaa ja he edustavat erilaisia suuntauksia. Osa rituaaleista esiintyy kaikissa suuntauksissa. Rabbi lukee aluksi rukouksen ja siunaa sen jälkeen kihlauksen. Hääpari maistaa viiniä, joka symboloi pyhitystä. Sulhanen pujottaa morsiamen sormeen sormuksen ja lausuu hepreaksi siihen liittyvän tekstin. Hääseremonian lopuksi sulhanen polkee rikki kankaaseen kiedotun lasin, ja seremonian jälkeen häävieraat toivottavat hääparille onnea. Ortodoksijuutalaisessa seremoniassa luetaan ja allekirjoitetaan avioliittosopimus.[8]

Islamilaiset häät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muslimit eivät yleensä pidä häitään moskeijoissa, sillä islamilainen avioliitto perustuu siviilisopimukseen, ja miesten ja naisten tulee olla erillään. Joissain muslimikulttuureissa ei hääseremoniaa pidetä lainkaan, sillä avioliitto katsotaan solmituksi sopimuksen allekirjoitushetkellä. Avioliitot voidaan vahvistaa myöhemmässä vastaanotossa ja juhla-aterialla, jotka järjestetään miehille ja naisille usein erikseen. Jos häät pidetään moskeijassa, häitä johtaa ma'dhun. Hääseremoniassa morsian ja sulhanen joskus pitävät toisiaan kädestä ja heidän ylleen lasketaan huntu. Koraanin alkuosaa luetaan, minkä jälkeen morsian lupaa itsensä miehelleen Koraanin ja Profeetan mukaisesti. Seremonian johtaja pyytää hääparia lupaamaan toisilleen uskollisuutta, rehellisyyttä ja tottelevaisuutta sekä toivottaa heille onnea. Hääparin ylle heitellään makeisia ja riisiä heidän lähtiessään, ja he saavat makeisia tai kananmunia lahjaksi.[9]

Shintolaiset häät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japanilainen hääpari kimonoissaan

Shintolaiset häät järjestetään usein hääpalatsissa tai joskus pyhäkön lähellä. Hääseremoniahuoneessa on pyhäkkö ja alttari. Seremoniassa on länsä kaksi pappia ja nuorta naista. Morsian pukeutuu perinteiseen kimonoon, jonka hän vaihtaa toiseen häävastaanottoa varten. Hääpari istuu papin edessä sukulaistensa ja ystäviensä läsnäollessa. Hääseremonia on lyhyt ja arvokas, ja pappi lausuu rukouksia hääparin onnelle. Pappi heiluttaa puhdistautumisen symboliksi haraigushi-puunoksaa. Kaikki nauttivat sakea, riisiviiniä, joka edustaa suojelevan kamin esiin kutsumista.[10]

Sikhihäät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perinteiset sikhien häät alkavat kun sulhanen ratsastaa kotoaan morsiamen kotiin ystäviensä ja sukulaistensa saattamana. Hääseremonia pidetään sikhitemppelissä tai morsiamen kotona juuri ennen auringonnousua. Tilaisuudessa lauletaan hymnejä, joita yleensä esitetään aamun kunniaksi. Hääseremonia kestää usein koko päivän. Morsian pukeutuu punaisiin ja käyttää asussaan kultakoristeita. Sulhanen pitää kasvonaamiota ja tummanpunaista turbaania. Seremonian johtaja muistuttaa hääparia sikhien aviovelvollisuuksista. Pari lausuu häävalat yhteiseen huiviin pukeutuneina. Heidät julistetaan mieheksi ja vaimoksi, ja morsiamen isä pujottaa heidän kaulaansa kukkaseppeleet. Pari pitää kiinni yhteisestä nauhasta ja kävelee neljä kertaa sikhien pyhän kirjan Granthin ympäri. Lopuksi lauletaan ja rukoillaan yhdessä.[11]

Uuspakanalliset häät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uuspakanallinen vihkiminen

Uuspakanalliset häät pidetään mahdollisuuksien mukaan ulkosalla. Seremonian aluksi rajataan pyhä tila, yleensä ympyrä, kunnioitetaan neljää klassista alkuainetta, sekä toivotetaan paikallaolijat tervetulleiksi. Jumalilta ja jumalattarilta pyydetään siunausta hääparin tulevaisuudelle. Hääparin oikeat kädet sidotaan yhteen, he vannovat valat, ja heidän kätensä irrotetaan sen merkiksi, että he ovat yhdessä vapaasta tahdostaan. Hääpari vaihtaa sormuksia ja hyppää yhdessä luudanvarren yli, joka symbolisoi heidän vanhan ja uuden elämänsä rajaa. Häiden jälkeen pidetään juhlat.[12]

Baha'ilaiset häät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baha'ilainen hääpari antaa kahden todistajan edessä lausunnon "Me noudatamme totisesti Jumalan tahtoa". Hääseremoniakseen he voivat valita perinteisen tai itse laaditun. Hääasujenkin valinta on vapaa, mutta morsian pukeutuu yleensä valkoisiin. Koska ennaltamäärättyjä häärituaaleja ei ole, hääohjelmassa seremonia usein selitetään vieraille, tai hääpari tekee sen itse. Häissä luetaan usein Baha'in tai muiden uskontojen kirjoituksia. Häissä myös lauletaan ja soitetaan sekä kerrotaan runoja. Joskus häiden yhteydessä lausutaan häävalat tai allekirjoitetaan häätodistus.[13]

Muut uskonnot ja kulttuurit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdistymiskirkon häissä vihitään joskus jopa tuhansia pareja yhdessä tilaisuudessa, joka voidaan järjestää esimerkiksi suurella stadionilla.[14] Pohjois-Amerikan eskimot eivät järjestäneet häitä, vaan morsian vain muutti sulhasensa kotiin.[15] Pohjois-Amerikan amissien häitä järjestetään marraskuisin tiistaina ja torstaina. Kolme ja puoli tuntia kestävä ja ulkoisesti vaatimaton seremonia järjestetään morsiamen kotona.[16] Havaijilla järjestetään yhä perinteisiä häitä niin paikallisille kuin turisteillekin. Havaijilaisissa perinnehäissä hääpari pukee kaulaansa kukkaseppeleet eli leit. Morsian pukeutuu muumuu-leninkiin. Seremoniaan kuuluu hääparin kietominen yhteen kankaaseen, nenien hierominen vastakkain ja käsien pitely. Myös hula-tanssi kuuluu perinteiseen havaijilaiseen hääseremoniaan.[17]

Häät eri maissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Länsimaiset häät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Häiden jälkeen nautitaan usein suurta hääkakkua.

Länsimaisia häitä vietetään Euroopan juutalais-kristillisissä maissa, sekä maissa joihin länsieurooppalainen vaikutus on levinnyt siirtomaavallan myötä, kuten Amerikkaan, Australiaan ja joihinkin Afrikan maihin. Länsimaiset häät pidetään yleensä kirkossa tai synagogassa, mutta myös esimerkiksi hotelleissa, juhlasaleissa, yksityiskerhoilla, julkisilla paikoilla, kodeissa, ulkosalla tai laivoilla.[18]

Hääseremonia voi olla muodollinen tai epämuodollinen. Muodollisissa häissä morsian pukeutuu yleensä puhtautta symboloivaan valkoiseen tai kermanväriseen hääpukuun. Viime aikoina myös muunväriset hääpuvut ovat yleistyneet. Aikoinaan Alankomaissa ja Espanjassa käytettiin mustiakin hääasuja, joita saatettiin käyttää uudelleen hautajaisissa.[19] Morsian voi pitää myös huntua, joka peittää hänen kasvonsa.[20] Sulhanen pukeutuu smokkiin tai mustaan pukuun. Epämuodollisissa häissä pukeutuminen on vapaampaa.[18]

Sulhasta voi avustaa häissä hänen valitsemansa bestman.[20] Morsiamen avustajana ja tukena toimii kaaso.[21] Morsiamen apuna toimii myös liuta nuoria morsiusneitoja.[20]

Länsimainen häävala on peräisin antiikin Roomasta, Italiasta ja Kreikasta. Häävalassa morsian ja sulhanen lupaavat sitoutua toisiinsa.[19] Jatkuvuutta symboloiva vihkisormus pujotetaan morsiamen vasemman käden nimettömään.[22] Vihkimisen jälkeen sulhanen ja morsian suutelevat.[20]

Morsian kantaa morsiuskimppua, joka on tehty perinteisesti tuoksuvista yrteistä ja kukista suojaamaan pahojen henkien manauksilta. Morsiamella on tapana heittää morsiuskimppu morsiusneidoilleen, ja sulhanen heittää morsiamen sukkanauhan miesvieraille.[20] Morsiuskimpun kiinni saaneen uskotaan pääsevän seuraavana naimisiin.[18]

Vastanaineiden päälle heitellään riisiä, joka symboloi rikkautta ja hedelmällisyyttä. Häiden jälkeen seuraa häävastaanotto ja ruokailu, jolla nautitaan hääkakkua.[18] Hääkakun päällä on usein hääparia esittävä koriste.[20] Häissä tanssittavat häävalssit ja muut tanssit saavuttivat suosiota etenkin kuninkaallisten ja yläluokkien häiden innoittamana, kun myös tavallinen rahvas alkoi tanssia häissään hääparin omaksi tarkoitettua tanssia.[20] Häistä pari jatkaa yhteiselle kuherruskuukaudelle.[18]

Suomalaiset häät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perinnehäät Jomalan kunnassa Ahvenanmaalla

Suomalaiset häät kautta aikojen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa hääperinteet ovat poikenneet paikkakunnittain ja myös suvuttain ja säädyttäin suuresti toisistaan. Häätapoja ja hääkulttuuria on satoja vuosia tallentunut kansanrunouteemme, jota on tutkittu 1800-luvulta asti.[23]

Mitä rikkaampia ja koulutetumpia vihille menevät ovat olleet, sitä paremmin tiedot heidän häistään ovat tallentuneet. Varallisuus ja koulutus on myös vaikuttanut siihen, miten paljon myös muista maista tulleita hääperinteitä hääjuhlissa on noudatettu. Suomalainen sananlasku "Häissä syödähän surutta, eletähän huoletonna" kertoo sekä uskomuksista että siitä, miten hääjuhlissa tuli olla paljon tarjottavaa. Yleensä häät ovat järjestäneet morsiamen vanhemmat.[23]

Käsitys, että nykyiset suomalaiset häät ovat amerikkalaista perua, ei pidä paikkaansa. Suomalaiset hääperinteet ovat kehittyneet jo kauan ennen kuin eurooppalaiset siirtolaiset muuttivat Amerikkaan. Esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalla monipuolinen hääkulttuuri kukoisti jo 1700-luvulla, jolloin ongelmana olivat erityisesti kuokkavierailut ja rahahäät, mikä tarkoitti sitä, että niissä myytiin miltei loputtomasti alkoholia. Suomeen saadut vaikutteet ovat siten lähinnä karjalaisia ja ruotsalaisia, koska Ruotsin lakeja ja tapoja on meillä noudatettu pitkään. Myöhemmät vaikutteet ovat Englannista ja Ranskasta.[23]

Sotavuosien niukkuus on vaikuttanut moniin käsityksiin häistä, samoin kuin 1970-luvulla vallinnut minimalistinen kausi, jolloin häitä voitiin viettää hyvinkin huomaamattomasti. Kuitenkin Suomessa aina 1930-luvulle asti häät ovat olleet suuria juhlia, joita saatettiin valmistella jopa vuosia. Mikäli varoja oli, tarjoilut olivat ylenpalttiset ja häitä juhlittiin päiviä, jopa viikkoja ja kaikki oli viimeisen päälle hiottua. Morsiamet valmistivat köyhemmissä perheissä itse kapionsa, mutta rikkaat saattoivat palkata kymmenpäisiä morsiuskökköläisiä niitä tekemään. Tosin alempien luokkien ja köyhälistön parissa saattoi morsiuskökkä eli naisväki, joka valmisti kapioita, kokoontua ruokapalkalla talkoovoimin kapioita tekemään. Morsiamen ei tarvinnut tehdä arjen askareita morsiusaikanaan, joten hän saattoi jopa vuodeksi keskittyä kapioiden tekoon, joita tuli olla paljon. Häälahjoja annettiin niin morsiamen kuin sukulaisenkin häävieraille, jopa kuokkimaan tulleille. Tästä syystä morsiamen tehtävänä saattoi olla useammankin sadan kirjaillun nenäliinan ja sukkaparin tai muun lahjan valmistaminen.[23]

Siviilihäät Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa yli 40 prosenttia vihkimisistä on maistraatin suorittamia.[24] Uusimmissa maistraateissa on juhlavia vihkihuoneita.[25] Siviilivihkimisen toimittaa laamanni, käräjätuomari tai henkikirjoittaja.[26][27][28]

Todistajien läsnäollessa vihkijä lausuu vihittäville: ”Avioliiton tarkoituksena on perheen perustaminen siihen kuuluvien yhteiseksi parhaaksi sekä yhteiskunnan säilymiseksi. Avioliitto on tarkoitettu pysyväksi, jotta perheen jäsenet voisivat yhdessä luoda onnellisen kodin.” Kihlakumppaneilta kysytään erikseen seuraavaa (ensin mieheltä): ”Näiden todistajien läsnä ollessa kysyn Teiltä (nimi): tahdotteko ottaa tämän (nimi) aviovaimoksenne (aviomieheksenne) rakastaaksenne häntä myötä- ja vastoinkäymisissä?” (Vastaus: Tahdon) ”Vastattuanne näin myöntävästi teille esitettyyn kysymykseen totean teidät aviopuolisoiksi.” Jos sormuksia vaihdetaan, lausutaan: ”Ottakaa (nimi) liittonne merkiksi sormus mieheltänne (vaimoltanne).” Lopuksi ilmoitetaan: ”Teidät on nyt vihitty avioliittoon. Puolisoina olette keskenänne yhdenvertaiset. Osoittakaa avioliitossanne toinen toisillenne rakkautta ja keskinäistä luottamusta sekä toimikaa yhdessä perheen hyväksi.”[25]

Vihkimisen jälkeen hääpari voi järjestää hääjuhlan. Pariskunta voi esimerkiksi vaihtaa juhlassa vihkisormuksia.[29][30] Henkikirjoittaja voidaan myös kutsua vihkimään juhlapaikalle. Vihkikaavan lisäksi vihkijä saattaa pitää puheen tai lausua tilanteeseen sopivan runon. Häissä voivat puhua myös esimerkiksi morsiusparin vanhemmat tai ammattimainen juhlapuhuja. Juhlaan voi kuulua myös musiikkiesitys. Vihkijuhla voi muodostua esimerkiksi seuraavasti: Morsiusparin tai morsiamen sisääntulo musiikin soidessa. Tervetulotoivotus ja johdanto. Lauluesitys tai lausuntaa. Vihkikaava puolisoiksi julistamiseen asti. Sormusten vaihto. Vihkitodistus allekirjoitetaan ja luovutetaan hääparille. Vihkikaavan loppusanat. Vihkipari siirtyy onniteltavaksi.[25][31]

Amerikkalaiset häät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amerikkalainen häätilaisuus on järjestetty siten, että ennen vihkimistä sulhanen odottaa isänsä kanssa vihkipaikassa, ja morsiamen isä luovuttaa tyttärensä sulhaselle. Morsiusneidot voivat kantaa huntua. Bestman voi pitää hääjuhlassa puheen. Hääyön jälkeen puolisot voivat antaa toisilleen huomenlahjan.

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mordecai, Carolyn: Weddings: Dating & Love Customs of Cultures Worldwide. Nittany Publishers, 1999. ISBN 0-9613823-2-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  2. Mordecai 1999, s. 1–2.
  3. Häät ja hautajaiset ovat avoimia kaikille.YLE 29.1.2013
  4. Mordecai 1999, s. 8.
  5. Mordecai 1999, s. 20.
  6. Mordecai 1999, s. 21.
  7. Mordecai 1999, s. 5–6.
  8. Mordecai 1999, s. 25–27.
  9. Mordecai 1999, s. 23–24.
  10. Mordecai 1999, s. 31–33.
  11. Mordecai 1999, s. 34.
  12. John Macintyre: Pagan weddings 9.7.2003. BBC Religions. Viitattu 19.11.2013.
  13. Mordecai 1999, s. 3.
  14. Moonies Marry In South Korean Mass Wedding 17.2.2013. Sky News. Viitattu 19.11.2013.
  15. Mordecai 1999, s. 81.
  16. Kraybill, Donald B.: The Riddle of Amish Culture, s. 148. Baltimore: Johns Hopkins University, 2001. ISBN 9780801876318.
  17. Mordecai 1999, s. 96.
  18. a b c d e Mordecai 1999, s. 35–36.
  19. a b Mordecai 1999, s. 1.
  20. a b c d e f g Häiden historia Amoriini. Viitattu 19.11.2013.
  21. Kaason tehtävät Naimakaupat.fi. Viitattu 19.11.2013.
  22. Sormukset Naimakaupat.fi. Viitattu 19.11.2013.
  23. a b c d Suomalaiset häät. Amoriini.com
  24. Brotkin, Anna: Maistraattiin asteleva pari haluaa juhlia vain pienen piirin kesken Aamulehti. 26.7.2008. Viitattu 10.9.2010.
  25. a b c Siviilivihkiminen Naimisiin.info. Viitattu 4.1.2011.
  26. Avioliittolain 19 § (16.4.1987/411) Finlex. Viitattu 5.12.2009.
  27. Avioliiton solmiminen Oikeusministeriö. Viitattu 5.12.2009.
  28. Hartikainen, Erkki (toim.): Avioliiton solmiminen Siveys ja todellisuus: Peruskoulun elämänkatsomustieto 7. 5.2.2009. Suomen ateistiyhdistys. Viitattu 5.12.2009.
  29. Laitinen, Jaana: Naimisiin ilman papin aamenta. Helsingin sanomat, 6.11.2006.
  30. Liukkonen, Johanna: Vain seremonian sisältö erottaa siviilihäät kirkollisista Helsingin sanomat. 16.7.2001. Viitattu 4.1.2011.
  31. Käytännön vinkkejä häätilaisuuden järjestäjille Hyvinkään maistraatti. Viitattu 4.1.2011.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Heikinmäki, Maija-Liisa: Suomalaiset häätavat: Talonpoikaiset avioliiton solmintaperinteet. Helsingissä: Otava, 1981. ISBN 951-1-06032-5.
  • Holmberg, Eija & Horelli, Sanni: Unohtumattomat häät. Helsingissä: Otava, 2008. ISBN 978-951-1-22302-3.
  • Häyhä, Johannes: Kuvaelmia itäsuomalaisten vanhoista tavoista. Perhe ja kylä: Maahanpaniaiset, kylänluvut, naimistavat. Alkuteokset ilmestyneet vuosina 1893, 1894, 1900. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1983. ISBN 951-717-322-9.
  • Kaivola, Terttu (toim.): Kahden kauppa: Juhlatietoa, kuvia ja kertomuksia suomalaisista häistä. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1995. ISBN 951-717-833-6.
  • Karikivi, Outi & Heikkilä, Tarja: Tahdon: Ekologisia hääunelmia. Ilola: Kuva ja Mieli, 2011. ISBN 978-952-99485-5-0.
  • Kaunisto, Tiina-Emilia & Voutilainen, Erika: Siksi tahdot: Hääkirja. Helsinki: Teos, 2012. ISBN 978-951-851-407-0.
  • Lempiäinen, Pentti: Häät: Valmistamme vihkijuhlan. 5. uudistettu painos. Helsinki: Kirjapaja, 2004. ISBN 951-607-126-0.
  • Sarmela, Matti (toim.): Pohjolan häät. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1981. ISBN 951-717-235-4.
  • Savolainen, Irma (toim.): Häät. Helsinki: Helsingin kaupunginmuseo, 2001. ISBN 951-718-634-7.
  • Fogg, Marnie: Vintage hääpuvut: Häämuodin vuosikymmenet. (Vintage Weddings, 2011.) Suomennos: Eija Tervonen. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 951-1-25470-7.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]