Viherraitakaija
| Viherraitakaija | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Papukaijalinnut Psittaciformes |
| Heimo: | Kaijat Psittaculidae |
| Suku: | Raitakaijat Psittacella |
| Laji: | madaraszi |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Psittacella madaraszi |
|
| Katso myös | |
Viherraitakaija (Psittacella madaraszi) on pienikokoinen Papua-Uudessa-Guineassa elävä kaijalaji. Laji on nimetty unkarilaisen lintutieteilijän Gyula Madarászin kunniaksi.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viherraitakaija on noin 14 cm pitkä ja painaa 34–44 g. Lajista tunnetaan neljä alalajia ja muotojen välillä on värieroja. Höyhenpuvultaan se muistuttaa suuresti ruskoraitakaijaa mutta viherraitakaijalta puuttuu kaulan keltainen rengas ja sen pää on vaaleamman ruskea. Nokka on siniharmaa ja valkokärkinen, iiris punaruskea ja jalat siniharmaat.Nuoret linnut muistuttavat naarasta.
Viherraitakaijaa ei yleensä pidetä lemmikkinä. Se liikkuu yleensä pareittain, ja on hiljainen ja huomaamaton.
Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viherraitakaija elää Papua-Uusi-Guinean itäosien vuoristoalueilla. Sen populaatio on kooltaan yli 50 000 yksilöä ja elinympäristön ala 50 000–100 000 neliökilometriä.
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laji elää vuoristojen sademetsissä 1 100–2 500 m:n korkeudella merenpinnasta.
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lajin pesintä tunnetaan puutteellisesti. Luonnossa pesä lienee puun kolossa.
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viherraitakaija syö hedelmiä, siemeniä, marjoja ja kasvien osia.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Forshaw, Joseph M. & Cooper, William T. 1977: Parrots of the World. - T.F.H. Publications, Inc. New Jersey. ISBN 0-87666-959-3
- World Parrot Trust
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BirdLife International: Psittacella madaraszi IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 1.5.2014. (englanniksi)