Viherpikkuelenia
| Viherpikkuelenia | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Tyrannit Tyrannidae |
| Suku: | Pikkueleniat Myiopagis |
| Laji: | viridicata |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Myiopagis viridicata |
|
| Alalajit[2] | |
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Viherpikkuelenia (Myiopagis viridicata) on Keski- ja Etelä-Amerikassa tavattava tyranneihin kuuluva varpuslintu.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kooltaan viherpikkuelenia on noin 14 cm. Selästään laji on väritykseltään oliivinvihreä ja siivet ovat harmahtavanruskeammat. Pää on linnulla harmaa ja päässä on valkoinen silmäkulmajuova ja valkeat renkaat silmien ympärillä. Viherpikkuelenian kurkku on harmaa ja rinta sekä vatsa ovat väriltään keltaiset. Ulkonäöltään viherpikkuelenia muistuttaa pikkueleniaa (Myiopagis gaimardii), jolla on kuitenkin selkeä siipijuova.[3][4][5]
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keski-Amerikassa viherpikkuelenian levinneisyysalue ulottuu Meksikosta Panamaan. Laji on muuttomatkoillaan harhautunut kerran Texasiin vuonna 1985. Etelä-Amerikassa lajia tavataan Kolumbiasta Venezuelaan. Ecuadorin länsiosista, Brasiliasta Paraguayn itäosiin, Pohjois-Argentiinaan, ja Perun ja Bolivian itäosiin. Suuresta osasta Amazoniaa laji kuitenkin puuttuu. Linnun elinympäristöä ovat kuivahkot lehtimetsät, metsien reunamaat ja pensaikot. Viherpikkuelenia liikkuu yleensä yksinään eikä liity sekaparviin. Viherpikkuelenian elinympäristöt sijaitsevat yleensä alle 1 300 metrin korkeudella merenpinnasta.[3][4][5][6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BirdLife International: Myiopagis viridicata IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 2.3.2014. (englanniksi)
- ↑ Myiopagis viridicata ITIS. Viitattu 29.9.2010. (englanniksi)
- ↑ a b Robert S. Ridgely, Guy Tudor, William L. Brown: The Birds of South America: The suboscine passerines, s. 445. University of Texas Press, 1994. ISBN 978-0-292-77063-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 29.9.2010). (englanniksi)
- ↑ a b Robert S. Ridgely, John A. Gwynne: A Guide to the Birds of Panama: With Costa Rica, Nicaragua, and Honduras, s. 285. Princeton University Press, 1992. ISBN 978-0-691-02512-4. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 29.9.2010). (englanniksi)
- ↑ a b Jon Dunn,Jonathan K. Alderfer: National Geographic field guide to the birds of North America, s. 474. National Geographic Books, 2006. ISBN 9780792253143. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 29.9.2010). (englanniksi)
- ↑ Mark Lockwood, Brush Freeman: The TOS handbook of Texas birds, s. 118. Texas A&M University Press, 2004. ISBN 978-1585442843. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 29.9.2010). (englanniksi)