Viherjäsenruoho

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Viherjäsenruoho
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Kohokkikasvit Caryophyllaceae
Suku: Jäsenruohot Scleranthus
Laji: annuus
Kaksiosainen nimi

Scleranthus annuus
L.

Alalajit
  • subsp. aetnensis
  • höröjäsenruoho (subsp. annuus)
  • suppujäsenruoho (subsp. polycarpos)
  • subsp. verticillatus [1]
Katso myös

  Viherjäsenruoho Wikispeciesissä
  Viherjäsenruoho Commonsissa

Viherjäsenruoho (Scleranthus annuus) on kohokkikasveihin kuuluva ruohovartinen kasvi.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viherjäsenruoho kuvattuna Otto Wilhelm Thomén teoksessa Flora von Deutschland, Österreich und der Schweiz (1885).

Viherjäsenruoho on yleensä yksivuotinen tai joskus kaksivuotinen, ja kasvaa yleensä 5–25 cm korkeaksi. Väriltään kasvi on harmahtavan- tai kellanvihreä. Sen varsi on haarainen, rento tai pystyhkö. Neulamaiset lehdet ovat yhdistyvisiä ja tyvestä ripsilaitaisia. Kukinnot kasvavat terttuina haarojen päissä. Kukintojen tukilehdet yltävät tavallisesti osakukintojen yläpuolelle. Hyvin vaatimattomista, tähtimäisistä vihreistä kukista puuttuvat teriöt. Vihreä verhiö on viisiliuskainen ja kaksivartaloisen emiön ja hedelmän kanssa yhdiskasvuinen. Verhiöiden liuskat ovat suippoja, kapealti kalvolaitaisia ja suorakärkisiä tai kärjestä suppuun kääntyviä. Sikiäin on lähes kehänalainen. Suomessa viherjäsenruoho kukkii kesä-syyskuussa. Hedelmä on yksisiemeninen pähkylä.[2] Laji muistuttaa jonkin verran Suomessa erittäin harvinaista vaaleajäsenruohoa (S. perennis), jonka kanssa se voi myös risteytyä.[3]

Viherjäsenruoholla on kaksi alalajia, höröjäsenruoho (S. annuus subsp. annuus) ja suppujäsenruoho (S. annuus subsp. polycarpos).[4] Höröjäsenruoho harittavahaarainen ja sen nivelvälit ja lehdet ovat pitkähköjä, kun taas suppujäsenruohon kasvutapa on tiivis ja sen nivelvälit ja lehdet ovat lyhyitä. Myös verhiönliuskat eroavat alalajien välillä. Höröjäsenruoholla ne ovat kapeahkoja, kolmiomaisia, yläviistoja tai lähes pystyjä ja ainakin puolen hedelmän pituisia. Suppujäsenruoholla verhiönliuskat ovat leveähköjä, puikeita, pystyjä, kärjestä suppuun kääntyneitä ja korkeintaan puolet hedelmän pituudesta. Höröjäsenruohon pähkylä on hieman suurempi kuin suppujäsenruohon.[4]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viherjäsenruohoa tavataan lähes koko Euroopassa. Laji puuttuu Islannista, Fennoskandian ja Venäjän pohjoisimmista osista sekä Venäjän itäosista. Viherjäsenruohoa kasvaa paikoitellen Marokossa ja Algeriassa, Etiopiassa, Afrikan mantereen eteläosissa, Israelissa, Palestiinassa, Libanonissa, Turkissa sekä Kaukasuksen alueella. Laji on levinnyt ihmisen mukana myös eri puolille Pohjois-Amerikkaa.[5] Suomessa viherjäsenruoho on yleinen laji Etelä- ja Keski-Suomessa aina Jyväskylän ja Joensuun korkeudelle saakka. Pohjoisempana laji on harvinaisempi satunnaistulokas. Molempia alalajeja tavataan koko maassa, mutta höröjäsenruoho on pohjoisemmassa yleisempi.[4]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viherjäsenruoho kasvaa kuivilla kallioilla, kedoilla, tienpientareilla, pihoilla, kaduilla ja viljelysmailla.[4] Alalajeista höröjäsenruoho on selvemmin kulttuuriympäristön rikkakasvi, kun taas suppujäsenruoho viihtyy paremmin kallioilla ja kedoilla.[4]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikaisemmin viherjäsenruohon nauttimisen uskottiin kansanlääkinnässä auttavan hammassärkyyn.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Ekenäs Tryckeri, Ekenäs 2010.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Govaerts, R. et al.: Scleranthus annuus L. Plants of the World Online. 2022. Royal Botanic Gardens, Kew. Viitattu 5.11.2022. (englanniksi)
  2. Retkeilykasvio 1998, s. 114–115.
  3. Ålands flora 2010, s. 142.
  4. a b c d e Retkeilykasvio 1998, s. 115.
  5. a b Den virtuella floran: Grönknavel (myös levinneisyyskartat) (ruotsiksi) Viitattu 19.7.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]