Viet Minh

Wikipedia

Viet Minh tai Vietminh (Việt Nam Ðộc Lập Ðồng Minh Hội, "Vietnamin itsenäisyysliitto") oli Ho Chi Minhin vuonna 1941 perustama liike, joka tähtäsi Vietnamin vapauttamiseen Ranskan siirtomaaherruudesta ja vastusti myös japanilaisten joukkojen oloa maassa. Se sekoitetaan joskus Viet Nam Cach Mang Dong minh Hoi (lyh. Viet Cach) -nimiseen liikkeeseen, jonka perustivat Nguyen Hai Than ja Ho Ngoc Lam.

Viet Minh perustettiin Pac Bo -nimisessä paikassa Vietnamin pohjoisessa Cao Bangin maakunnassa, vain kivenheiton päässä Kiinan rajasta. Siellä pidettiin 10–19. toukokuuta 1941 Indokiinan kommunistisen puolueen keskuskomitean kahdeksas täysistunto. Istuntoa johti mies, jonka sekä kokouksen osanottajat että kaikki vietnamilaiset ja myös Ranskan salainen poliisi tunsivat parhaiten nimeltä Nguyen Ai Quoc (Nguyen "Isänmaanystävä"). Oltuaan kolmekymmentä vuotta maanpaossa hän oli vasta äskettäin palannut takaisin Vietnamiin ja perustanut tukikohtansa syrjäiseen Pac Bohon, keskelle tiheää viidakkoa, piiloon siirtomaapoliisin katseilta. Nguyen Ai Quoc omaksui pian uuden peitenimen Ho Chi Minh (Ho "Hän joka valaisee).

Ho Chi Minh oli vakuuttunut, että Vietnamin itsenäisyystaistelu oli nyt tullut uuteen, ratkaisevaan vaiheeseen. Maailmanvallankumouksen sijaan nyt täytyi keskittyä kansalliseen itsenäisyystaisteluun. Kommunistista ideologiaa ei haluttu erityisesti painottaa, koska monet itsenäisyyttä kannattavat vierastivat ajatusta kommunismista. Kaikki vietnamilaiset – ikään, sukupuoleen, uskontoon, poliittiseen näkemykseen tai yhteiskuntaluokkaan katsomatta – pitäisi saada toimimaan yhdessä, jotta saavutettaisiin tärkein päämäärä eli itsenäinen Vietnam. Näiden ajatusten pohjalta päätettiin täysistunnon kuluessa perustaa uusi järjestö.

Toisen maailmansodan aikana Japani valloitti Ranskan Indokiinan. Viet Minh taisteli sekä ranskalaisia että japanilaisia vastaan. Vastarinnassa Japania vastaan Viet Minhiä rahoittivat Yhdysvallat ja Kiina. Japanin antauduttua elokuussa 1945 Ho Chi Minhin johtama Viet Minh otti maan hallintaansa ja 2. syyskuuta perustettiin Vietnamin demokraattinen tasavalta. Kun Japani oli voitettu, Yhdysvallat vetivät tukensa pois Vietnamista. Ranskan joukot kuitenkin palasivat takaisin alueelle parin kuukauden kuluttua Vietnamin itsenäisyysjulistuksesta palauttaakseen siirtomaan hallintaansa. Sota USA:n taloudellisesti ja poliittisesti tukemaa Ranskaa vastaan jatkui lähes kymmenen vuotta ja se tunnetaan nimellä ensimmäinen Indokiinan sota.

Ranskalainen kenraali Jean-Etienne Valluy pakotti nopeasti Viet Minhin vetäytymään pääkaupungista Hanoista. Ranskalainen panssaroitu jalkaväki kulki Hanoin läpi käyden pieniä taisteluita eristettyjä Viet Minhin joukkoja vastaan. Vuonna 1947 ranskalaiset saartoivat Viet Minhin päämajan Viet Bacin. He onnistuivat lähes vangitsemaan Ho Chi Minhin, joka kuitenkin pakeni viime hetkellä.

Viet Minhin taistelu Ranskaa vastaan ei ollut tehokasta ennen vuotta 1949, jolloin Kiinan kommunistit saapuivat Vietnamin pohjoisrajalle ja tarjosivat Viet Minhin joukoille suojaisia tukikohtia ja raskaita aseita. Niiden avulla Viet Minh onnistui saamaan haltuunsa useita maaseutualueita, mutta tärkeimmät alueet jäivät yhä Ranskan hallintaan.

Ranskan hävittyä Dien Bien Phun taistelun se päätti vetäytyä Indokiinasta. Geneven konferenssissa pidetyissä rauhanneuvotteluissa Vietnam jaettiin 17. leveyspiiriä pitkin Pohjois- ja Etelä-Vietnamiksi ajaksi ennen yhteisiä vaaleja vuonna 1956. 11. lokakuuta 1954 valta Pohjois-Vietnamissa siirtyi Viet Minhille ja Ho Chi Minhistä tehtiin kommunistisen valtion pääministeri. 1955 Etelä-Vietnamin monarkia lakkautettiin ja ensimmäiseksi presidentiksi nousi Ngo Dinh Diem.

Vietnamin jako ei kuitenkaan jäänyt niin lyhyeksi kuin oli suunniteltu, sillä Yhdysvaltojen tukema Etelä-Vietnam ei suostunut järjestämään aiottuja vaaleja vuonna 1956, syynään Ho Chi Minhin epäluotettavuus. Pääsyynä oli kuitenkin pelko Vietnamin muuttumisesta kokonaan kommunistiseksi, sillä Viet Minhin suosio oli etelässäkin suuri.

Etelä-Vietnamin kommunistit ja Pohjois-Vietnamista lähetetyt joukot perustivat yhdessä Vietkongin, jota kutsutaan myös nimellä FLN eli Vietnamin kansallinen vapautusrintama. USA:n ja vapautusrintaman väliset konfliktit laajenivat lopulta Vietnamin sodaksi.