Vetehinen (sukellusvene)
| Vetehinen | |
|---|---|
 Vetehinen koeajossa vuonna 1930. |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Crichton-Vulcan, Turku |
| Kölinlasku | 1927 |
| Laskettu vesille | 1. kesäkuuta 1930 |
| Palveluskäyttöön | 13. lokakuuta 1930 |
| Poistui palveluskäytöstä | 1946 |
| Tila | romutettu |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
493 t (pinnalla) 716 t (sukellus) |
| Pituus | 63,5 m |
| Leveys | 6,2 m |
| Syväys | 3,6 m |
| Koneteho |
2 × Atlas-diesel 580 hv 2 × Brown Boveri -sähkömoottori 300 hv |
| Nopeus |
12,6 solmua (pinnalla) 8,5 solmua (sukellus) |
| Toimintamatka |
1 575 mpk (pinnalla) 80 mpk (sukellus) |
| Miehistöä | 30 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
6 × 530 mm torpedoputkea 1 × 76/48 28LT 1 × 20 ItK/30M myöh. 20 ItK/39M 1 × 7,62 ITKK L33/36 20 × miina |
Vetehinen oli Suomen laivaston Vetehis-luokan sukellusvene 1930-luvun, kunnes Suomi joutui Pariisin rauhansopimuksen mukaan luopumaan sukellusveneistä.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Vetehis-luokan sukellusvene
Alus tilattiin 16. syyskuuta 1926 vuoden 1926 hankintana[1] Turusta Crichton-Vulcanin telakalta, missä köli laskettiin 1927 telakkanumerolla CV702. Alus laskettiin vesille 1. kesäkuuta 1930 kumminaan Suomen presidentin Lauri Relanderin puoliso Signe Relander ja otettiin palvelukseen 13. lokakuuta.[2][3]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Talvisodassa alus teki 5.-9. joulukuuta 1939 ensimmäisen partiomatkansa Husön eteläpuolelta Liepajan edustalle ja takaisin. Toinen partiomatka tehtiin 12.-15. joulukuuta Ristnaan. Aluksen miehistö vastaanotti 29. joulukuuta miinalastin Airismaan luona Pargas 23:lta[4]. Miinoitusmatkalle lähdettiin seuraavana päivänä Husön eteläpuolelta. Miinat laskettiin Tallinnan edustalle 1. tammikuuta 1940. Alus lähti neljännelle ja viimeiselle matkalleen talvisodassa 9. tammikuuta, mutta se joutui palaamaan jo 12. tammikuuta dieselmoottoreissa havaitun vian vuoksi.[5]
Vetehinen (päällikkönä kapteeniluutnantti Antti Leino) osallistui 5. marraskuuta 1942 taisteluun Neuvostoliiton laivaston sukellusvene Štš-305:n kanssa. Kun ammuttu torpedo meni ohi, aluksella puskettiin lopulta vihollisvene upoksiin. Se onnistui saamaan pari osumaa vastustajaan päätykillään. Pinnalta ei löydetty eloonjääneitä.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Knorring, Nils von: Aurajoen veistämöt ja telakat. Vaasa: Schildts Förlags, 1995. ISBN 951-50-0735-6.
- Kijanen, Kalervo: Sukellushälytys. Lahti: Lahden kirjapaino ja Sanomalehti, 1977. ISBN 951-95457-0-0.
- Auvinen, Eero: Turku laivaston tukikohtana. Turku: Turun kaupunki, 1989. ISBN 951-9262-39-3.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kijanen 1977 s. 26
- ↑ Kijanen 1977 s. 35
- ↑ Knorring 1995 s. 103
- ↑ Auvinen 1989 s. 38
- ↑ Kijanen 1977 s. 74-75
- ↑ Vuortama, Juri: Näin Suomen sukellusvene tuhosi neuvostoaluksen – Vetehisen veteraani paljastaa salaisuuden yön 1942 tapahtumista Iltasanomat. 25.12.2016. Arkistoitu 26.12.2016. Viitattu 25.12.2016.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Markku Melkko, Suomen sukellusveneet, Minerva, 2008 ISBN 978-952-492-208-1
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Yle Arkivet: Ombord på Vetehinen 1938 (ruotsiksi)
- Turun Sanomat 18.7.2004: Vetehiset iskivät Ahvenanmeren pimeydessä[vanhentunut linkki]
- Vetehisessä veden alla, Hakkapeliitta, 13.09.1938, nro 37, s. 14, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot