Vestnik kazarmy
| Vestnik kazarmy | |
|---|---|
| Julkaisija | VSDTP |
| Levikki | 1 000–1 500 |
| Perustettu | 1906 |
| Lakkautettu | 1906 |
| Sitoutuneisuus | bolševismi |
| Kotikunta | Helsinki |
| Ilmestymistiheys | kerran viikossa tai joka toinen viikko |
| Kieli | venäjä |
Vestnik kazarmy (Вестник казармы, suom. Kasarmin sanansaattaja) oli vuonna 1906 Helsingissä ilmestynyt Venäjän sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen salaisen sotilaskomitean laiton lehti, jota levitettiin Suomeen sijoitettujen Venäjän armeijan sotilaiden keskuudessa. Vallankumouksellisen lehden pääasiallinen kohderyhmä oli Itämeren laivaston merisotilaat.
Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kasarmin sanansaattajaa ilmestyi toukokuusta 1906 lähtien yhdeksän numeroa, joiden painosmäärä oli 1 000–1 500 kappaletta. Viimeinen tunnettu lehti ilmestyi syyskuussa, mutta sen jälkeen julkaistiin tiettävästi vielä yksi numero.[1] Julkaisu sisälsi kirjoituksia bolševikkien poliittisesta ohjelmasta sekä vallankumoukseen tähtäävistä keinoista.[2] Lehdellä oli suuri vaikutus heinäkuussa 1906 alkaneen Viaporin kapinan syttymiseen. Sen toimittajiin kuului muun muassa keisarillisen arneijan kapteeni Sergei Tsion, joka oli yksi kapinan johtohahmoista.
Painaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lehteä painettiin ja levitettiin yhteistyössä suomalaisten sosialistien ja itsenäisyysaktivistien kanssa. Aluksi painopaikka Helsingin keskustassa sijainnut maalari Vilho Hjortin asunto, mutta Viaporin kapinan kukistumisen ja Hjortin vangitsemisen jälkeen painokone siirrettiin Katajanokalle sosiaalidemokraatti Severi Alanteen luokse. Hänen kotiapulaisensa ilmiannon perusteella poliisi ja santarmit kuitenkin pääsivät painokoneen jäljille ja tekivät rynnäkön huoneistoon. Paikalla olleet toimittaja Otto Vilmi ja kaksi latojaa onnistuivat pakenemaan, mutta Alanne sai syytteen maanpetoksesta, jonka vuoksi hän lähti maanpakoon Pohjois-Amerikkaan. Takavarikon jälkeen sotilaskomitea jatkoi painotuotteiden monistamista käsityönä venäjänsuomalaisen bolševikin Adolf Taimen avustuksella.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Bolševistskaja perioditšeskaja petšat (dekabr 1900 – oktjabr 1917): Bibliografitšeski ukazatel, s. 46–47. Moskva: Izdatelstvo polititšeskoi literatury, 1964.
- ↑ Вестник казармы Фундаментальная электронная библиотека "Русская литература и фольклор" (venäjäksi). Viitattu 4.5.2015.
- ↑ Kautto, Hannu: ”Sensuuri 1796-1917” Median kronikkaa. Viitattu 4.5.2015.