Vesitykki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vesitykki mellakantorjunnassa Berliinissä

Vesitykki on palontorjunnan väline, jota joissakin maissa on käytetty myös mellakantorjuntaan.

Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksinkertaisimmillaan vesitykki on käännettävään telineeseen asennettu suihkutussuutin, johon liittyy vesisuihkun säätö- ja ohjailumahdollisuus. Useimmissa vesitykeissä on kiinteä liitäntä palopumppuun tai esimerkiksi teollisuuslaitoksissa myös vesijohtoverkkoon.

Pieni vesitykki yhteysalukseksi muutetun entisen pelastusalus Sälgrund II:n ulko-ohjaamossa

Esimerkiksi suurilla lautatarhoilla on erityisiä sammutustorneja, joihin on asennettu vesitykit. Niillä voidaan tehokkaasti kastella kuivia lautatapuleita mikä ehkäisee alkaneen tulipalon leviämistä, varsinaisen palon sammuttamisesta puhumattakaan.

Nostolavalla varustetuissa paloautoissa vesitykkiä syöttää erillinen auton pumpusta, vesisäiliöautosta tai joskus suoraan vesijohtoverkostosta vedetty paloletku.

Käyttötavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palontorjunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palovene toiminnassa

Vesitykkiä käytetään palontorjunnassa useimmiten silloin kun tarvitaan suuri määrä vettä joko suorana suihkuna tai vesisumuna jäähdyttämään palavaa kohdetta. Myös hankalasti lähelle päästävän kohteen sammuttaminen on helpompaa vesitykillä. Esimerkiksi autolautta m/s Finnhansan palaessa Hietalahden telakan laiturissa sammutustyön teki mahdolliseksi vain palovene HELSINKI 22:n ja pelastusristeilijä Harmajan vesitykkien suuri teho, joka jäähdytti palavaa alusta niin paljon että palomiehet pääsivät alukseen sammuttamaan palopesäkkeet.[1]

Mellakantorjunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesitykki mellakantorjunnassa Rostockissa

Vesitykkejä on ulkomailla käytetty myös mellakoiden hajottamiseen. Ensimmäiset vesitykein varustetut kuorma-autot rakennettiin 1930-luvun aikana Saksassa.

Menetelmä vaatii ammattitaitoa ja on tietyssä mielessä riskialtis. Sitä on kuitenkin käytetty mm. Yhdysvalloissa runsaasti, koska sitä pidetään vähemmän riskialttiina kuin kyynelkaasua tai kumiluoteja.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen Meripelastusseuran vuosijulkaisu 1965, s. 24: Finnhansa paloi pahasti

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]