Vesilisko

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
vesilisko
Smooth newt.jpeg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Sammakkoeläimet Amphibia
Lahko: Pyrstösammakot Caudata
Alalahko: Salamandroidea
Heimo: Vesiliskot Salamandridae
Suku: Triturus
Laji: vulgaris
Kaksiosainen nimi
Triturus vulgaris
(Linnaeus, 1758)
Levinneisyyskartta
Vesiliskon levinneisyys
Vesiliskon levinneisyys
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Vesilisko Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Vesilisko Commonsissa

Vesilisko (Triturus vulgaris) on salamantereihin kuuluva sammakkoeläin, joten se ei nimestään huolimatta ole lisko[2]. Se on yksi viidestä Suomessa elävästä sammakkoeläinlajista[3].

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesiliskolla on rupiliskoon verrattuna sileä iho. Laji on päältä vihertävän ruskea ja vatsapuolelta oranssinkeltainen. Vatsapuolella on mustia pyöreitä täpliä. Häntä muodostaa lähes puolet pituudesta. Suomessa tavattavat vesiliskot ovat täysikasvuisina korkeintaan 10 senttimetriä pitkiä.

Naaraspuolinen vesilisko

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesiliskot tavataan lähes koko Keski- ja Pohjois-Euroopassa sekä Aasian länsiosissa. Valtaosa Suomen vesiliskoista elää maan eteläosissa.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesiliskot elävät yleensä maalla, mutta lisääntymisaikana ne elävät vedessä. Niiden elinympäristöjä ovat erilaiset rehevät vesistöt kuten lammet ja ojat, mutta myös pellonreunat ja puutarhat kelpaavat usein niille. Parhaiten ne viihtyvät matalissa virtaamattomissa vesissä. Vesiliskot karttavat suoraa auringonvaloa mutta toisaalta eivät viihdy myöskään täysin varjossa. Talvella vesilisko on horroksessa.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesiliskot lisääntyvät toukokuussa. Kosiotanssin jälkeen uros pudottaa siittiöpaketin, jonka naaras poimii omaan viemärisuoleensa. Naaras munii ja kiinnittää munat vesikasveihin tai kiviin, minkä jälkeen 2–3 viikon päästä nuijapäät kuoriutuvat. Aluksi nuijapäät hengittävät ulkokiduksilla, mutta kidukset surkastuvat, kun keuhkot kehittyvät. Tämän jälkeen myös jalat kasvavat, ja vesiliskosta tulee kykeneväinen elämään myös maalla. Nuijapäät eivät muistuta mitenkään sammakon nuijapäitä, toisaalta eivät myöskään lainkaan aikuista vesiliskoa, ainakaan varhaisvaiheissa. Isoissa hiidenkirnuissa ja metsälammissa voi tavata paljonkin toukkia.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesiliskot ovat lihansyöjiä. Ne saalistavat erilaisia hyönteisiä ja muita suuhun sopivia selkärangattomia otuksia. Vedessä ne löytävät saaliinsa liikkeen ja hajun perusteella ja iskevätkin kiinni lähes kaikkeen liikkuvaan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jan Willem Arntzen, Sergius Kuzmin, Trevor Beebee, Theodore Papenfuss, Max Sparreboom, Ismail H. Ugurtas, Steven Anderson, Brandon Anthony, Franco Andreone, David Tarkhnishvili, Vladimir Ishchenko, Natalia Ananjeva, Nikolai Orlov, Boris Tuniyev: Triturus vulgaris IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2009. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 7.8.2014. (englanniksi)
  2. http://luontoliitto.fi/kevatseuranta/vesilisko.html
  3. http://www.yle.fi/kouluportti/ekolokero/jakso/13/ohjaamo.shtml