Vesilisko

Vesilisko
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata Luokka: Sammakkoeläimet Amphibia Lahko: Pyrstösammakot Caudata Heimo: Salamanterit Salamandridae Suku: Triturus Laji: vulgaris
Kaksiosainen nimi
Triturus vulgaris (Linnaeus, 1758)
Katso myös
Vesilisko Wikispeciesissä   Vesilisko Commonsissa

Vesilisko (Triturus vulgaris) on salamantereihin kuuluva sammakkoeläin, joten se ei nimestään huolimatta ole lisko. Se on yksi viidestä Suomessa elävästä sammakkoeläinlajista.

Koko ja ulkonäkö

Vesiliskolla on rupiliskoon verrattuna sileä iho. Laji on päältä vihertävän ruskea ja vatsapuolelta oranssinkeltainen. Vatsapuolella on mustia pyöreitä täpliä. Häntä muodostaa lähes puolet pituudesta. Suomessa tavattavat vesiliskot ovat täysikasvuisina korkeintaan 10 senttimetriä pitkiä. Koiraan ja naaraan ero on selkeä. Naaras on sileäihoinen, ei kovin yksityiskohtainen. Värit ovat samat molemmilla. Koiraalla menee kaunis 'evä' selässä. Ne ovat hyvin helppoja erottaa.

Naaraspuolinen vesilisko

Levinneisyys

Vesiliskot tavataan lähes koko Keski- ja Pohjois-Euroopassa sekä Aasian länsiosissa. Valtaosa Suomen vesiliskoista elää maan eteläosissa.

Elinympäristö

Vesiliskot elävät yleensä maalla, mutta lisääntymisaikana ne elävät vedessä. Niiden elinympäristöjä ovat erilaiset rehevät vesistöt kuten lammet ja ojat, mutta myös pellonreunat ja puutarhat kelpaavat usein niille. Parhaiten ne viihtyvät matalissa virtaamattomissa vesissä. Vesiliskot karttavat suoraa auringonvaloa mutta toisaalta eivät viihdy myöskään täysin varjossa. Talvella vesilisko on horroksessa.

Lisääntyminen

Vesiliskot lisääntyvät toukokuussa. Kosiotanssin jälkeen uros pudottaa siittiöpaketin, jonka naaras poimii omaan viemärisuoleensa. Naaras munii ja kiinnittää munat vesikasveihin tai kiviin, minkä jälkeen 2–3 viikon päästä nuijapäät kuoriutuvat. Aluksi nuijapäät hengittävät ulkokiduksilla, mutta kidukset surkastuvat, kun keuhkot kehittyvät. Tämän jälkeen myös jalat kasvavat, ja vesiliskosta tulee kykeneväinen elämään myös maalla. Nuijapäät eivät muistuta mitenkään sammakon nuijapäitä, toisaalta eivät myöskään lainkaan aikuista vesiliskoa, ainakaan varhaisvaiheissa. Isoissa hiidenkirnuissa ja metsälammissa voi tavata paljonkin toukkia.

Ravinto

Vesiliskot ovat lihansyöjiä. Ne saalistavat erilaisia hyönteisiä ja muita suuhun sopivia selkärangattomia otuksia. Vedessä ne löytävät saaliinsa liikkeen ja hajun perusteella ja iskevätkin kiinni lähes kaikkeen liikkuvaan.

Lähteet

• Sammakkolampi.fi - vesilisko