Vesilasi (höyrykone)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vesilasi ja koestushanat ÄSR 5 -muistomerkkiveturissa

Vesilasi eli klingerlasi on lasiputkella varustettu höyrykattilan vedenkorkeusmittari, joka on suoraan yhteydessä kattilan vesi- ja höyrytilaan.

Vesilasi on varustettu paitsi käsikäyttöisin sulkuhanoin myös automaattisin venttiilein, joten lasin särkyessä laite sulkeutuu automaattisesti ja lasi voidaan vaihtaa jäähdyttämättä kattilaa.

Tavallisesti vesilasin päällä on vielä erillinen metalli- tai lasisuojus estämään vesi- ja höyryroiskeet lasirikon tullen. Veden ylä- ja alarajojen kohdalla on useimmissa erilliset merkit; niiden malli ja laatu vaihtelevat laitekohtaisesti; joissakin merkinnät voivat olla yksilöllisiä.

Lisäksi vesilasiin kuuluu erillinen ns. puhallushana ulosmenoputkineen, jonka avulla vesilasi voidaan tarkastusmielessä tyhjentää; tällöin alempi hana suljetaan ja puhallushana avataan, jolloin höyryn paine tyhjentää lasin. Kun puhallushana suljetaan ja alahana avataan, pitäisi vedenkorkeuden palata ennalleen.

Vesilaseja on pääsääntöisesti kaksi eli kuljettajan ja lämmittäjän puolella kuten injektoritkin, joskin mm. Jokioisten Museorautatien Porterissa, Suomen Rautatiemuseossa olevassa Rro2 – kapearaideveturissa ja Äänekosken muistomerkkiveturissa kuljettajanpuoleinen vesilasi on korvattu päällekkäin asetetuilla ns. koestushanoilla, joista ylempi on veden ylärajan ja alempi alarajan kohdalla.

Ruston-paikallishöyrykoneen koestushanat ja vesilasi metallisuojineen; ylhäällä keskellä oleva kiinnityskoloin varustettu viisto hanallinen levy on katsastajan tarkastusmittarin eli ns. insinöörimittarin paikka.

Kaikissa kattiloissa on erillinen hana ja kiinnityspiste ns. insinöörimittarille eli kattilan katsastuksen suorittavan tarkastajan omalle tarkastusmittarille. Joissakin kattiloissa se on sijoitettu ylemmän koestushanan yhteyteen.

Myös Vr4 Mullikuhnuri – veturissa oli tyypin Suomeen tullessa koestushanat, joskin hanat vaihdettiin varsin nopeassa tahdissa vesilaseihin.

Syksyllä 2009 ajokuntoon valmistuneessa Vk4 68 eli "LEENA" -leveäraideveturissa ovat koestushanat säilyneet.

Muuten koestushanoja käytettiin vain tallikattiloissa eli varikoilla olleissa kiinteissä monikäyttökattiloissa sekä siirrettävissä paikallishöyrykoneissa eli lokomobiileissa. Joissakin näistä saattoivat hanojen ja vesilasin sijoituspaikat olla toisin päin kuin vetureissa.

Nykyään koestushanat pyritään säilyttämään, jos kunnostukseen tulevassa veturissa tai kattilassa on sellaiset.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mikko Ivalo: Höyryveturit ja niiden huolto
  • Jokioisten museorautatien varikkomestarin arkistot