Vesikidutus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Havaintoesitus vesikidutuksesta vastalauseena sitä vastaan

Vesikidutus (engl. waterboarding) on hukuttamista jäljittelevä kidutusmenetelmä[1]. Menetelmässä kiinnisidotun kuulusteltavan pään päälle kaadetaan vettä, mikä aiheuttaa hukkumisrefleksin.[2]

Menetelmä on vuosisatoja vanha.[3] Yhdysvaltain CIA:n käyttämässä waterboarding-menetelmässä kuulusteltava sidotaan jalat hieman kallellaan olevan lankun korkeammalle puolelle ja pään päälle sidotaan kangas, jonka päälle kaadetaan vettä. Tunne tukehtumisesta johtaa yökkäysrefleksiin ja voimakkaaseen hukkumisen pelkoon. Menetelmä ei aiheuta välttämättä pysyviä ruumiillisia vammoja. Kokeissa CIA:n agentit, joilla tekniikkaa kokeiltiin, kestivät käsittelyä keskimäärin 14 sekuntia.[4]

Monet ihmisoikeusryhmät ovat arvostelleet waterboardingia ja kutsuneet menetelmää kidutukseksi.[2] Ihmisoikeusjärjestö Amnesty International on syyttänyt George W. Bushin hallintoa kidutuksen, etenkin vesikidutuksen, käytöstä.[5] Bushin hallinnon mukaan vesikidutus oli tarpeellinen tapa saada terroristeiksi epäillyiltä kriittistä tiedustelutietoa.[5][6] Kuulustelutekniikan asiantuntijat kertovat, ettei kovaotteisen kuulustelun tuloksiin voi luottaa, koska kidutettava on käsittelyn jälkeen tilassa, jossa hän on valmis tunnustamaan mitä tahansa tekemättömiäkin rikoksia.[5]

Keväällä 2008 Yhdysvaltain senaatti sääti lain, joka olisi kieltänyt yksiselitteisesti vesikidutuksen käytön, mutta presidentti Bush esti lain voimaantulon veto-oikeudellaan. Hänen mielestään kidutuksen kieltäminen olisi rajoittanut hallituksen toimia ja kiduttamisen avulla Bushin hallinto voi toimia tulevaisuuden terrori-iskuja vastaan.[7]

Yhdysvaltain nykyinen presidentti Barack Obama kielsi vesikidutuksen käytön Yhdysvalloissa vuonna 2009.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]