Vesikehä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Veden kiertokulku maaperän, vesistöjen ja ilmakehän välillä on hydrosfäärin tärkein prosessi.

Vesikehä eli hydrosfääri muodostuu kaikesta planeetalta löytyvästä vedestä. Näin ollen Maan hydrosfääriin kuuluvat pintavedet kuten meret, järvet ja joet, mutta myös pohjavesi, jäätiköt ja ilmakehään sekä kasvillisuuteen sitoutunut vesi. Jääkehällä on myös oma nimi kryosfääri. Hydrosfäärissä tapahtuu veden kiertokulkua paikasta ja olomuodosta toiseen.

Laajasti tulkiten vesikehään ja sen tutkimukseen voidaan sisällyttää myös kaikki veden kiertokulkuun liittyvät ilmiöt kuten sen vuorovaikutus elottoman ja elollisen luonnon kanssa sekä veden fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet. Meteorologia tutkii ilmakehässä olevaa vesikehän osaa ja veden liikkeitä ilmakehässä. Fysikaalinen meritiede keskittyy meriin ja hydrologia mantereilla olevaan veteen.

Vesikehä sijaitsee suurimmaksi osaksi kivikehän ja ilmakehän välissä. Se peittää noin 70 % maapallon pinnasta. 98 % vedestä on suolaista. Maan makea vesi on pääasiassa joissa, järvissä, jäätiköissä sekä pohjavetenä.

Muodostuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ei osata täysin varmasti sanoa, mistä Maa sai runsaan vetensä. Vettä tiedetään olevan runsaasti Marsissa routana ja jäänä sekä jonkin verran höyrynä kuumassa Venuksessakin. Planeettamme sisältää suhteellisesti enemmän pintavettä kuin vastaavat kappaleet sisemmässä aurinkokunnassa. Veden vapautuminen Maan sisältä esimerkiksi tulivuoritoiminnan myötä ei riitä selittämään sen määrää. Erään melko suositun olettamuksen mukaan Maan vesi olisi peräisin komeetoista ja asteroideista, joiden pommitukselle varhainen Maa altistui. On ajateltu, että Jupiterin painovoimahäiriöt ajoivat jäisiä kappaleita asteroidivyöhykkeeltä, joten ilman Jupiteria Maalla ei olisi ainakaan niin suurta määrää vettä kuin nyt.

Maan valtameret[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maan eri korkuisten alueiden osuus, jossa näkyy valtamerten osuus. Mannerlaatat erottuvat selvästi.

Valtameret peittävät 70,8 prosenttia Maan pinta-alasta. Maan vesivaroista suolatonta vettä on vain 2,5 prosenttia, josta suurin osa (68,5 %) on jäätiköissä. Maan valtamerien keskisyvyys on 3 794 metriä, mikä on lähes viisinkertainen mannerten keskikorkeuteen nähden. Valtamerien massa on 1,35 × 1021 kg eli 1/4400 Maan massasta. Se vastaa tilavuusmittana 1,386 × 109 km³ vettä. Jos maan pinta olisi kokonaan tasainen, sen peittäisi 2,6-2,7 kilometriä syvä vesikerros. Maan valtameret tasaavat merivirroillaan Maan lämpöä, mutta merivirrat aiheuttavat myös El Niñon tapaisia säähäiriöitä. Valtamerien yllä on usein pilvisempää kuin maalla.