Vesikastanja
Sivulta puuttuu | Vesikastanja | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Eleocharis dulcis (Burm.f.) Trin. ex Hensch. |
||||||||||||||||||||
| Synonyymit | ||||||||||||||||||||
|
Eleocharis tuberosa |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
 Vesikastanja Wikispeciesissä |
Vesikastanja (Eleocharis dulcis) on ruohomainen sarakasveihin kuuluva kosteikkokasvi, jonka mukulat ovat syötäviä. Marskimaalla kasvavan kasvin putkimaiset, lehdettömät korret kasvavat noin 1,5 metrin korkuisiksi. Vesikastanja kasvaa luonnonvaraisena Kiinassa, ja sitä viljellään laajalti eteläisen Kiinan ja Filippiinien riisipelloilla.
Vesikastanjan mukuloita käytetään paljon aasialaisissa keittiöissä. Kasvin pienillä, pyöreillä mukuloilla on rapea ja valkoinen malto, ja ne voidaan syödä kypsentämättömänä, keitettynä, grillattuna tai säilöttynä. Kiinassa se kuuluu esimerkiksi kantonilaiseen keittiöön kuuluviin dim sum -alkupaloihin, kuten vesikastanjakakkuihin.
Vesikastanjat ovat yksiä harvoista vihanneksista, jotka säilyvät rapeina kypsentämisen ja säilönnänkin jälkeen. Tämä johtuu eräistä fenoliyhdisteistä, jotka kiinnittävät mukulan soluseinät yhteen ristisidoksilla. Sama ominaisuus on esimerkiksi maakastanjalla ja intialaisella lootuskukalla.[1]
Mukulat sisältävät 90 % kuivapainostaan hiilihydraatteja, joista tärkkelystä on 60 %. Kasvi on myös ravintokuidun, riboflaviinin, B6-vitamiinin, kaliumin, kuparin ja mangaanin lähde. [2]
Vesikastanjaa ei pidä sekoittaa vesipähkinään.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ McGee, Harold (2004). On Food and Cooking (Revised Edition). Scribner, 308. ISBN 0-684-80001-2.
- ↑ Waterchestnuts, chinese, (matai), raw NutritionData.com. CondéNet, Inc. Viitattu 2007-12-31.
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Fineli: Vesikastanja
- ITIS: Eleocharis dulcis (englanniksi)
