Verkkolasku

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Verkkolasku on sähköinen lasku, jonka tiedot välitetään konekielisessä muodossa tyypillisesti XML-sanomana. Verkkolaskusta voidaan myös tuottaa tietokoneen näytölle paperilaskua muistuttava näkymä. Verkkolaskut lähetetään tyypillisesti laskuttajayrityksen taloushallinto-ohjelmistosta, mutta laskutukseen voidaan käyttää myös toiminnanohjausjärjestelmää tai WWW-pohjaista laskutussivustoa.

Verkkolaskujen vastaanotto vaatii sähköisen ostolaskujen käsittelyjärjestelmän. Yritykset vastaanottavat verkkolaskut tyypillisesti ostolaskujen sähköiseen kierrätys- ja arkistointiohjelmistoon, kun taas kuluttajat vastaanottavat verkkolaskut pääsääntöisesti verkkopankkiinsa.

Verkkolaskun kustannussäästöistä paperilaskuun verrattuna on tehty useita tutkimuksia - joskin tarkkaa tietoa on vaikea arvioida. Suurin osa verkkolaskun kustannussäästöistä syntyy laskun vastaanottajan ajansäästöstä, kun paperilaskua ei tarvitse syöttää käsin tietokoneelle, eikä kierrättää fyysistä paperilaskua toimistossa.

Verkkolasku Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa verkkolaskujen välitys aloitettiin vuonna 1999. Vuonna 2005 Suomessa välitettiin 8,82 miljoonaa verkkolaskua, mikä oli noin 2 % kaikista Suomessa välitettävistä laskuista. Verkkolaskutus on lyönyt itsensä läpi parhaiten B2B -markkinoilla suurten laskumäärien vuoksi. Verkkolaskujen lisäksi sähköisiä laskuja välitetään runsaasti EDI-sanomina.

Suomessa toimii 23 verkkolaskun välittäjää. Verkkolaskun välittäjillä on erilaisia toimintamalleja. Osa välittäjistä muuntaa asiakkaansa sähköisen laskuaineison formaatista toiseen pitäen itse sanomasisällön oleellisilta osin muuttumattomana. Osa välittäjistä taas edellyttää asiakkaansa ohjelmistolta kykyä toimia standardoidulla sanomamuodolla.

Sanomamuodot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa on kolme yleisesti käytössä olevaa verkkolaskun sanomamuotoa: eInvoicelähde?, Finvoice ja TEAPPS[1][2] (myös TEAPPSXML). Verkkolaskuoperaattoreiden välisissä yhdyskäytävissä aineisto siirretään pääasiassa TEAPPS-standardin mukaisesti. Pankkien välittämä verkkolaskuaineisto on lähes täysin Finvoice-pohjaista. EInvoice on puolestaan yleisesti käytetty sanomamuoto asiakkaan ja teleoperaattorin välisessä laskuliikenteessä.

Muissa maissa on käytössä omia kansallisia standardeja: mm. Svefaktura Ruotsissa ja OIOXML Tanskassa. Euroopassa standardointi komitea (CEN) on julkaissut verkkolaskutyöryhmänsä lopputulokset vapaasti verkkosivuillaan. [3] OASIS -järjestö julkaisi 2013 UBL -standardin[4], joka kuvaa useita dokumenttiformaatteja käytettäväksi yritysten välisessä viestinvälityksessä, kuten verkkolaskutuksessa.

Kansainvälisiä standardeja työstävät myös ainakin UNECE.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. TEAPPSXML descriptions of Tieto invoice messages Tieto. Viitattu 20.11.2014.
  2. Verkkolasku – TEAPPS XML laskusanoma Aditro. Viitattu 20.11.2014.
  3. eInvoicing European Committee for Standardization. Viitattu 20.11.2014.
  4. Universal Business Language Version 2.1 4.11.2013. OASIS.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]