Verkkokalvon irtauma
| Verkkokalvon irtauma | |
|---|---|
 Verkkokalvon irtauma Von Hippel–Lindaun oireyhtymässä. |
|
| Luokitus | |
| ICD-10 | H33 |
| ICD-9 | 361 |
| MedlinePlus | 001027 |
| Huom! | Tämä artikkeli tarjoaa vain yleistä tietoa aiheesta. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa. |
Verkkokalvon irtauma (lat. ablatio retinae) on tila, jossa silmän verkkokalvo lähtee irtoamaan paikaltaan. Seurauksena on etenevä puute näkökentässä ja hoitamattomana lopulta sokeus.
Verkkokalvon uskotaan irtautuvan vuosittain yhdellä ihmisellä noin 10 000:sta[1]. Verkkokalvoirtauman riskiä kohottavat iäkkäillä henkilöillä erittäin yleinen lasiaiskalvon irtauma sekä silmien likitaitteisuus[2]. Jälkimmäisissä tapauksissa irtauma sattuu usein nuorempana kuin muilla potilailla.
Laaja verkkokalvoirtauma edellyttää leikkaushoitoa, jonka tavoitteena on saada verkkokalvo kiinnitetyksi takaisin paikalleen. Suoritetun kaihileikkauksen on todettu lisäävän irtaumavaaraa.[3] Verkkokalvon irtauma ei aiheuta kipua.
Leikkauksen jälkeen näöntarkkuuden palautuminen täysin ennalleen vaatii aikaa.
Oireet, joiden vuoksi on syytä hakeutua silmälääkäriin mahdollisimman pian[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Verkkokalvon irtauman oireita lääketiedeseura Duodecimin terveyskirjaston mukaan ovat tumma yhtenäinen varjo näkökentässä ja viivojen vääristyminen [4]. Myös salamointi ennen näitä oireita viittaa verkkokalvon irtoamiseen. Helsingin yliopistollisen keskussairaalan [5] paperimonisteena potilaille leikkauksen jälkeen jakaman ohjeen mukaan myös nokisade jommankumman silmän näkökentässä on oire verkkokalvon irtaumasta kyseisessä silmässä. Vaarallisia silmäoireita verkkokalvoirtauman korjausleikkauksen jälkeen ovat tämän monisteen mukaan myös punoitus, rähmintä ja voimakas kipu.
Sairaalahoito ja jälkihoito kotona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Verkkokalvoirtauman hoito tapahtuu osin sairaalassa ja osin jälkihoitona potilaan kotona (ks. edellä viitatut Duodecimin ja HYKSin tietolähteet). Silmälääkäri lähettää heti sairaalaan todettuaan irtauman, ja sairaalassa suoritetaan leikkaus. Leikkausta on hyvä odottaa lääkärin antamien ohjeiden mukaisessa makuuasennossa niin suurelta osin kuin mahdollista. Leikkaus suoritetaan paikallispuudutuksessa tähystysleikkauksena ja kestää yleensä 1–2 tuntia. Potilas jää yleensä vähintään yhdeksi yöksi leikkauksen jälkeen sairaalaan.
Leikkauksen jälkeen määrätään asentohoitoa osin sairaalassa ja osin kotona. Potilas joutuu toistamaan tietyt makuuasennot tietyssä järjestyksessä ja aikarytmissä muutaman vuorokauden ajan. Asentohoidon asennot ja aikataulun määrittää leikkauksen suorittava lääkäri. Asentohoidon aikana vuoteessa on pysyteltävä lukuun ottamatta välttämätöntä ateriointia ja WC-asiointia. Lisäksi lääkäri saattaa määrätä hoitoon silmätippoja ja muita lääkkeitä. Sairauslomaa tarvitaan vähintään asentohoidon ajaksi, usein 3–6 viikkoa pitempäänkin. Ensimmäiseen kahteen viikkoon ei saa saunoa, eikä ensimmäiseen kolmeen viikkoon saa uida. Jos leikkauksen yhteydessä silmään on laitettu kaasua, jonka paineen ja nosteen on tehtävä auttaa verkkokalvo takaisin oikealle paikalleen, on potilaan myös vältettävä parin kuukauden ajan lentämistä ja vuoristomatkailua. Lisäksi moottoriajoneuvojen ajamista on vältettävä jonkin aikaa hoidon jälkeen. Varoaika riippuu hieman siitä, millä kaasulla potilas on hoidettu: rikkiheksafluoridi (SF6) 3–4 viikkoa, heksafluorietaani (C2F6) 4–5 viikkoa, oktafluoripropaani (C3F8) 5–6 viikkoa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Ögonboken Maria Kugelberg, Jan Ygge, ISBN 978-91-47-09942-9
- ↑ Laserleikkauksesta toipuminen Diacor
- ↑ Tero Kivelä & Annikki Heikkinen: Kaihileikkauksen jälkeen heikentynyt näkö
- ↑ Verkkokalvon irtauma (retina-ablaatio) Duodecim
- ↑ Silmätaudit (Arkistoitu – Internet Archive) HUS