Verkkohuutokauppa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Verkkohuutokauppa (nettihuutokauppa) on kaupankäyntitapa, jossa osallistujat tekevät tarjouksia tuotteista ja palveluista Internetin välityksellä. Verkkohuutokauppa ei myy omia tuotteitaan vaan tarjoaa käyttäjille avoimen kauppapaikan, johon voi laittaa omistamiaan tuotteita myytäväksi. Verkkohuutokauppa hoitaa tiedon välittämisen käyttäjien välillä ja huutokaupan organisoinnin, toimituksesta ja maksutavasta sopiminen jää huutokaupan osapuolille.

Vaikka kaikkien verkkohuutokauppojen toimintaperiaate on samanlainen, ansaintalogiikat vaihtelevat huomattavasti. Esimerkiksi maailman suurin verkkohuutokauppa eBay veloittaa huutokauppakohteiden myytäväksi laittamisesta. Lisäksi kaupaksi menneen tuotteen loppuhinnasta veloitetaan tietty prosentuaalinen osuus. Useimmissa verkkohuutokaupoissa tuotteiden myyminen on ilmaista ja ansaintalogiikka perustuu tuotteiden huomioarvoa kasvattavien palveluiden myymiseen ja/tai mainostilan myymiseen huutokauppasivustolta.

Periaatteessa verkkohuutokaupan toimintaperiaate on erittäin lähellä tavallisen huutokaupan toimintatapaa, mutta verkkohuutokaupan tapauksessa kaupan osapuolten ei tarvitse olla fyysisesti samassa paikassa vaan myyjä ja ostajat voivat olla maantieteellisesti hyvinkin kaukana toisistaan.

Verkkohuutokauppamallin vahvuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämän kaupankäyntimallin strategiset vahvuudet ovat.

1) Aikarajoitusten puute. Tarjouksia voi tehdä mihin tahansa aikaan vuorokaudesta. Tuotteiden myyjä voi päättää myyntikohdetta lisätessään kuinka monta vuorokautta myyntikohde on auki ennen kuin huutokauppa päättyy. Tänä aikana potentiaaliset ostajat voivat etsiä ja vertailla haluamiaan tuotteita sekä tehdä tarjouksia.

2) Ei maantieteellisiä rajoituksia. Myyjät ja tarjousten tekijät voivat osallistua mistä tahansa kunhan heillä on mahdollisuus käyttää Internetiä. Tämä tekee osallistumisen helpommaksi ja vähentää huutokauppaan osallistumisen kuluja. Riippumattomuus maantieteellisestä sijainnista lisää myös myytävänä olevien tuotteiden määrää ja samalla myös tarjouksien määrää kutakin myytävää artikkelia kohti.

3) Sosiaalisen vuorovaikutuksen määrä ja suuruus. Huutokaupassa tarjouskilpaan osallistuminen muistuttaa hyvin läheisesti uhkapeliä. Tarjouksen tekijät odottavat jännittyneinä toivovansa, että he "voittaisivat" (mm. eBay kutsuu voiton saanutta huutajaa "voittajaksi"). Samoin kuin uhkapeliriippuvaisilla, monet tarjouksien tekijät tekevät tarjouksen vain ollakseen osana "pelissä" eikä niinkään varsinaisesti saadakseen myytävän tuotteen.

4) Tarjouksen tekijöiden suuri määrä. Saatavilla olevien tuotteiden ja palveluiden laaja valikoima, verkkohuutokauppojen helppokäyttöisyys, mahdollisuus saada tuotteita suhteellisen alhaisella hinnalla sekä huutokauppaprosessin tarjoamat sosiaaliset hyödyt takaavat huutajien suuren määrän.

5) Myyjien suuri määrä. Koska tarjousten tekijöitä on paljon, myytävästä tuotteesta tai palvelusta on mahdollista saada hyvä hinta ja myyntikustannukset mataliksi, ja siten palvelu houkuttelee helposti suuren määrän myyjiä.

6) Verkon talous. Koska suuri ostajamäärä houkuttelee lisää myyjiä ja kasvava tuotevalikoima houkuttelee lisää ostajia, syntyy positiivinen kierre, joka osaltaan mahdollistaa verkkohuutokauppojen kasvun. Verkkohuutokauppojen kasvu parantaa osaltaan kaikkien osapuolien toimintaedellytyksiä.

7) Kuluttajien ylimäärän hyödyntäminen. Verkkohuutokaupat pystyvät myymään kuluttajille jääneen tavaran sopivaan hintaan ostajille.

Verkkohuutokauppoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]