Sydän- ja verisuonitauti

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Verisuonisairaudet)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sydän- ja verisuonitauti
Sydänamyloidooseja.
Sydänamyloidooseja.
Luokitus
ICD-10 I51.6
ICD-9 429.2
MeSH D002318
Huom! Tämä artikkeli tarjoaa vain yleistä tietoa aiheesta. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa.

Sydän- ja verisuonitaudit eli verenkiertoelinten sairaudet ovat laaja joukko sairauksia, jotka syntyvät useilla eri mekanismeilla. Osa verisuonitaudeista, kuten ateroskleroosi, ovat hyvin yleisiä. Osa, kuten vaskuliitit, ovat taas harvinaisia sairauksia.

Sydän ja verisuoniperäisten kuolemien suhteellinen osuus kaikista kuolemista on vähentynyt Suomessa tasaiseen tahtiin vuodesta 1971 alkaen siten, että naisten ja miesten ikävakioitu sydän- ja verisuonikuolleisuus oli vuonna 1971 lähes viisinkertainen ja miesten lähes nelinkertainen vuoteen 2018 verrattuna[1]. Ne aiheuttavat silti edelleen lähes puolet työikäisten kuolemista.[2] Syyksi sydän- ja verisuonisairastavuuden vähenemiselle on esitetty tupakoinnin ja stressin vähentymistä, ravinnon monipuolistumista sekä työn muuttumista fyysisesti kevyemmäksi[3].

Alla on lueteltuna eräitä näistä sairauksista. Luettelo ei ole täydellinen.

Riskitekijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sydän- ja verisuonisairauksien suurimmat riskitekijät ovat vuonna 2004 julkaistun laajan epidemiologisen INTERHEART tutkimuksen mukaan tärkeysjärjestyksessä seuraavat: tupakointi, psyykkinen pahoinvointi, diabetes, kohonnut verenpaine sekä veren korkea apoB/apoA1-lipoproteiinisuhde[6]. Veren apoB/apoA1-lipoproteiinisuhde kertoo sydän ja verisuonitautien riskiä lisäävien pienten LDL-hiukkasten osuuden LDL-hiukkasten sisältämän kolesterolin määrästä ja kyseinen suhde on suoraan verrannollinen sydän- ja verisuonitautien riskiin siten että riski kasvaa ApoB-hiukkasten osuuden kasvaessa[7]. INTERHEART-tutkimukseen osallistui 15 152 sydänkohtauspotilasta ja 14820 verrokkia 52 eri maasta, jotka kattoivat maapallon kaikki asutut mantereet[6].

Myös herkällä CRP-verikokeella todettava elimistön matala-asteinen eli lievä tulehdus (engl. low-grade inflammation) lisää sydän ja verisuonitautien riskiä siitä alkaen kun tulehdusarvo on yli 1 CRP milligrammaa litrassa[8]. Sama päteen matala-asteista tulehdusta ja valtimotaudin solumuutoksia kuvastavien[9] keramidi-lipidien määrään[10]..

Myös veren huonot rasva-arvot lisäävät riskiä sairastua sydän- ja verisuonisairauteen. Vuonna 2023 julkaistussa brittitutkimuksessa havaittiin, että jokainen millimoolin lisäys veren triglyseridipitoisuudessa lähes kolminkertaisti riskin saada rakenteellisia ja toiminnallisia sydänmuutoksia parikymppisenä. VLDL-, IDL- ja LDL-kolesterolin yhteismäärä (engl. non HDL cholesterol) lisäsi riskiä 21 prosentilla.[11][12]

Euroopan ateroskleroosiyhdistyksen konsensuspaneeli esitti vuonna 2017, että veren kohonnut LDL-kolesterolipitoisuus lisää ateroskleroosin riskiä[13][14][15]. Vuonna 2019 julkaistun suomalaistutkimuksen mukaan veren LDL-kolesterolipitoisuus ei korreloi kuitenkaan luotettavasti sydänkohtausriskin kanssa. Sydänkohtauksen riski voi olla esimerkiksi merkittävästi koholla, vaikka LDL-pitoisuus olisi normaali.[16]

Sen sijaan pienet tiheät LDL -hiukkaset (small dence LDL, lyh. sdLDL) kuvastavat LDL-kolesterolia paremmin sydän- ja verisuonitaudin riskin lisääntymistä[14], koska ne hapettuvat helpoiten[17]. Aterogeenisesti hapettuneen LDL-kolesterolin (LDLox) kokonaismäärä voidaan mitata suoraan verinäytteestä[18].

Liian vähäinen nukkuminen ja huono unenlaatu lisäävät merkittävästi riskiä sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin[19]. Myös liikalihavuus ja liikkumaton elämäntapa lisäävät sydän- ja verisuonitautien riskiä[20].

Vuonna 2006 julkaistun väestötutkimuksen mukaan sillä naisten kymmenyksellä, saa päivittäisestä ravinnostaan suurimman glykeemisen kokonaiskuorman, esiintyy lähes kaksi kertaa enemmän sydän- ja verisuonisairauksia, kuin pienimmän kuorman saavilla[21]. Vuonna 2021 julkaistussa poikkeuksellisen laajassa PURE-väestöseurantatutkimuksessa havaittiin, että siihen sydämeltään terveiden väestöviidennekseen kuuluvat, jotka nauttivat eniten korkean glykemiaindeksin ruokaa, sairastuvat 21 prosenttia useammin sydänsairauteen kuin vähiten nauttivaan viidennekseen kuuluvat. Sydänpotilaiden kohdalla huomattiin, että ylimpään viidennekseen kuuluminen nosti riskin saada sydänkohtaus tai aivohalvaus 51 prosenttiin.[22]

Sairastumisriskiin vaikuttavat myös seleeninsaanti[23].

Korkean glykeemisen indeksin omaavien eli niin sanottuja nopeita hiilihydraatteja sisältävien ruoka-aineiden runsas käyttö[24] sekä pitkään jatkuva korkea verensokeri[25] lisäävät valtimonkovettumataudin riskiä[25]

Vuonna 2017 julkaistun Amerikan sydänliiton neuvoa-antavan tiedotteen mukaan (A presidential advisory from the American Heart Association) eri maissa tehdyissä väestöseurantatutkimuksissa on havaittu, että tyydyttyneiden rasvojen vähäisempi saanti yhdistettynä kerta- ja etenkin monityydyttymättömän rasvan runsaampaan saantiin korreloi pienemmän sydän- ja verisuonitautikuolleisuuden sekä pienemmän kokonaiskuolleisuuden kanssa. Kontrolloiduissa kaksoissokkokoeissa on lisäksi havaittu, että tyydyttyneen rasvan korvaaminen monityydyttymättömällä rasvalla vähentää sydän- ja verisuonitautien esiintyvyyttä. Väestöseurantatutkimuksissa on myös havaittu, että runsas kokojyväviljan saanti yhdistettynä vähäiseen tyydyttyneen rasvan saantiin korreloi pienemmän sydän- ja verisuonisairastavuuden kanssa siitä huolimatta, että tyydyttyneen rasvan korvaaminen hitailla tai nopeilla hiilihydraateilla lisää molemmissa tapauksissa yhtä paljon veren triglyseridipitoisuutta. Amerikan sydänliitto oli myös sitä mieltä, että ristiriitaiset tutkimustulokset tyydyttyneiden rasvojen vähentämisen vaikutuksista selittyvät sillä, että korvaavien ravintoaineiden laatu on kontrolloitu puutteellisesti koehenkilöiden omaan raportointiin perustuvissa tutkimuksissa.[26]

Sairastumisriski kohoaa iän myötä. Miehillä on naisia korkeampi riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin.[27] Myös perinnöllinen alttius lisää riskiä.[20]

Ehkäisy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2011 julkaistun noin 114 000 henkilöä kattaneen tieteellisen tutkimusyhteenvedon mukaan eniten kaakaota sisältäviä ruokia ja juomia nauttivilla esiintyy 37 prosenttia vähemmän sydän- ja verisuonisairauksia ja 29 prosenttia vähemmän aivohalvauksia kuin vähiten nauttivilla. Ensin mainittu ryhmä nautti suklaata keskimäärin 7,5 grammaa päivässä tai kaakaota sisältäviä tuotteita tutkimuksesta riippuen vähintään kerran viikossa tai useammin kuin kerran viikossa tai yli viisi tai seitsemän kertaa viikossa. Jälkimmäinen ryhmä nautti suklaata keskimäärin 1,7 grammaa päivässä tai ei nauttinut lainkaan kaakaopitoisia elintarvikkeita tai nautti niitä harvemmin kuin kerran viikossa.[28] Näiden sairauksien ilmaantuvuuden väheneminen saattaa johtua kaakaopapujen sisältämistä flavonoideista, joiden on havaittu muun muassa parantavan verisuonten toimintaa ja laskevan verenpainetta etenkin korkeasta verenpaineesta kärsivillä[29].

Korkean verenpaineen hoito lääkkeillä tai liikunnalla on erityisten tärkeää sydän- ja verisuonitautien ehkäisyssä. Säännöllinen liikunta laskee sekä veren ylä- että alapainetta jopa neljä yksikköä eli lähes saman verran kuin yksi verenpainelääke. Liikunnan, ravitsemusmuutosten ja alkoholin liikakäytön välttämisen yhdistelmä voi pitää lievästi kohonneen verenpaineen niin hyvin kurissa, ettei verenpainelääkkeitä tarvita lainkaan.[30] Verenpaineen nousua voi välttää myös vähentämällä ylipainoa sekä suolan käyttöä.[27]

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sepelvaltimotaudin ja kohonneen verenpaineen elintapahoitona on tupakoinnin lopettaminen, riittävä liikunta ja terveellinen ravinto. Myös ylipainon välttäminen on tärkeää. Sydän- ja verisuonisairauksia on mahdollista hoitaa sairaudesta riippuen lääkkeillä, katetrihoidolla, leikkauksilla ja sydämentahdistimilla.[31]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Angina pectorista kutsuttiin 1800-luvulla sydänneuroosiksi. Roomalainen Giovanni Maria Lancisi osoitti vuonna 1707, että moni äkkikuolema johtuu sydänsairaudesta. Englantilainen Thomas Lauder Brunton keksi vuonna 1867, että angina pectorista voidaan hoitaa amyylinitriitillä eli nitrolla. Chicagolainen James Bryan Herrick esitti vuonna 1912 ruumiinavaushavaintojen perusteella, että sydäninfarktin aiheuttajana on ateroskleroosin ahtauttaman sepelvaltimon tukkiva veritulppa. Osa tutkijoista kiisti Herricki teorian vedoten toiseen tutkimukseen, jossa vain alle kolmanneksella sydäninfarktiin kuolleista potilailla oli havaittu trombin aiheuttama sepelvaltomotukos. Kiista päättyi vasta vuonna 1980, jolloin M.R. deWoodin kykeni osoittamaan, että suurimmalta osalta potilaita löytyy valtimon tukkeava trombi, jos heidän sydämestään otetaan varjoaineröntgenkuva infarktin akuutissa vaiheessa.[32]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Kati Taskinen: Tilastokeskus - www.stat.fi. Viitattu 12.5.2021.
  2. ↑ K Malmberg: Hengenvaarallisen valtimotaudin oireet voivat olla salakavalat – Lääkäri kertoo merkeistä, joita moni ei yhdistä sairauteen Helsingin Sanomat. 17.12.2019. Viitattu 19.12.2019.
  3. ↑ Miksi yhä varoitetaan rasvan vaaroista? Suomalaiset hylkäävät viralliset ravintosuositukset Suomenkuvalehti.fi. 2.11.2011. Viitattu 12.11.2020.
  4. ↑ Sydän- ja verisuonitaudit 10.3.2015. THL. Viitattu 18.10.2016.
  5. ↑ Paul N. Hopkins: Molecular Biology of Atherosclerosis. Physiological Reviews, 1.7.2013, 93. vsk, nro 3, s. 1317–1542. American Physiological Society. PubMed:23899566. doi:10.1152/physrev.00004.2012. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 9.1.2021. englanniksi
  6. ↑ a b Salim Yusuf, Steven Hawken, Stephanie Ôunpuu, Tony Dans, Alvaro Avezum, Fernando Lanas: Effect of potentially modifiable risk factors associated with myocardial infarction in 52 countries (the INTERHEART study): case-control study. The Lancet, 11.9.2004, nro 9438, s. 937–952. PubMed:15364185. doi:10.1016/S0140-6736(04)17018-9. ISSN 0140-6736. Artikkelin verkkoversio. English
  7. ↑ HUSlab. Tutkimusohjekirja. Viitattu 22.1.2020. https://huslab.fi/ohjekirja/20705.html
  8. ↑ Mistä herkkä CRP-tutkimus kertoo? (päivitetty 2020) Puhti. 21.6.2018. Viitattu 7.8.2020.
  9. ↑ Sydän- ja diabetesriskitesti www.mehilainen.fi. Viitattu 25.12.2020.
  10. ↑ Hapettunut LDL-kolesteroli (10069 S –LDLox) – SYNLAB | laboratorio www2.synlab.fi. Arkistoitu 23.9.2020. Viitattu 11.8.2020.
  11. ↑ Andrew O. Agbaje: Increasing lipids with risk of worsening cardiac damage in 1595 adolescents: A 7-year longitudinal and mediation study. Atherosclerosis 2023. https://www.atherosclerosis-journal.com/article/S0021-9150(23)05361-3/fulltext
  12. ↑ Deepak L. Bhatt, M. D. M.P.H: What is non-HDL cholesterol? Harvard Health. 1.11.2022. Viitattu 28.3.2024. (englanniksi)
  13. ↑ Brian A. Ference, Henry N. Ginsberg, Ian Graham, Kausik K. Ray, Chris J. Packard, Eric Bruckert: Low-density lipoproteins cause atherosclerotic cardiovascular disease. 1. Evidence from genetic, epidemiologic, and clinical studies. A consensus statement from the European Atherosclerosis Society Consensus Panel. European Heart Journal, 21.8.2017, nro 38, s. 2459–2472. doi:10.1093/eurheartj/ehx144. ISSN 0195-668X. Artikkelin verkkoversio.
  14. ↑ a b Ikezaki Hiroaki, Lim Elise, Cupples L. Adrienne, Liu Ching‐Ti, Asztalos Bela F., Schaefer Ernst J.: Small Dense Low‐Density Lipoprotein Cholesterol Is the Most Atherogenic Lipoprotein Parameter in the Prospective Framingham Offspring Study. Journal of the American Heart Association, 2.3.2021, nro 5, s. e019140. doi:10.1161/JAHA.120.019140. Artikkelin verkkoversio.
  15. ↑ Jan Borén, M John Chapman, Ronald M Krauss, Chris J Packard, Jacob F Bentzon, Christoph J Binder: Low-density lipoproteins cause atherosclerotic cardiovascular disease: pathophysiological, genetic, and therapeutic insights: a consensus statement from the European Atherosclerosis Society Consensus Panel. European Heart Journal, 21.6.2020, nro 41, s. 2313–2330. doi:10.1093/eurheartj/ehz962. ISSN 0195-668X. Artikkelin verkkoversio.
  16. ↑ Tuore tutkimus: Yleisesti käytetyt kolesterolimittaukset eivät ennustakaan sydänkohtausriskiä | Mellakka Helsinki www.sttinfo.fi. Viitattu 26.2.2020.
  17. ↑ Understand How Oxidized LDL Cholesterol Affects the Body Verywell Health. Viitattu 24.2.2020. (englanniksi)
  18. ↑ Yhtyneet Medix Laboratoriot www.yml.fi. Viitattu 11.7.2023. (englanniksi)
  19. ↑ Sleep Gap Increases Premature Death Risk in Low Income Communities www.colorlines.com. 9.8.2021. Viitattu 18.5.2022. (englanniksi)
  20. ↑ a b R Hajar: risk factors for coronary artery disease: historical perspectives. Heart View, 2017, 18. vsk, nro 3, s. 109–114. PubMed:29184622. doi:10.4103/HEARTVIEWS.HEARTVIEWS_106_17. ISSN 1995-705X. Artikkelin verkkoversio.
  21. ↑ Low-Carbohydrate-Diet Score and the Risk of Coronary Heart Disease in Women. vertaisarvioitu tieteellinen artikkeli, November 9, 2006. The new england journal of medicine.
  22. ↑ David J.A. Jenkins, Mahshid Dehghan, Andrew Mente, Shrikant I. Bangdiwala, Sumathy Rangarajan, Kristie Srichaikul, Viswanathan Mohan, Alvaro Avezum, Rafael Díaz, Annika Rosengren, Fernando Lanas, Patricio Lopez-Jaramillo, Wei Li, Aytekin Oguz, Rasha Khatib, Paul Poirier, Noushin Mohammadifard, Andrea Pepe, Khalid F. Alhabib, Jephat Chifamba, Afzal Hussein Yusufali, Romaina Iqbal, Karen Yeates, Khalid Yusoff, Noorhassim Ismail, Koon Teo, Sumathi Swaminathan, Xiaoyun Liu, Katarzyna Zatońska, Rita Yusuf, Salim Yusuf: Glycemic Index, Glycemic Load, and Cardiovascular Disease and Mortality. New England Journal of Medicine, 8.4.2021, 384. vsk, nro 14, s. 1312–1322. doi:10.1056/NEJMoa2007123. ISSN 0028-4793. Artikkelin verkkoversio. en
  23. ↑ Auttaako antioksidantti? Hyvä Terveys. 20.3.2013. Viitattu 15.7.2022.
  24. ↑ Association between carbohydrate quality and inflammatory markers: Systematic review of observational and interventional studies. American Journal of Clinical Nutrition. February 2014. (englanniksi)
  25. ↑ a b Elimistö osaa yleensä pitää verensokerin tasaisena. Tyypin 2 diabeteksen riskiryhmiin kuuluvien ja laihduttajien on kuitenkin hyvä tietää muutamia perusasioita. https://www.apu.fi/artikkelit/10-kysymysta-verensokerista
  26. ↑ Sacks FM, Lichtenstein AH, Wu JH, Appel LJ, Creager MA, Kris-Etherton PM, Miller M, Rimm EB, Rudel LL, Robinson JG, Stone NJ, Van Horn LV: Dietary Fats and Cardiovascular Disease: A Presidential Advisory From the American Heart Association. Circulation, 2017-6-15, nro 136.
  27. ↑ a b Sydän- ja verisuonitautien riskitekijät ja ehkäisy 8.4.2016. THL. Viitattu 18.10.2016.
  28. ↑ A Buitrago-Lopez et al: Chocolate consumption and cardiometabolic disorders: systematic review and meta-analysis. BMJ, 2011, 343. vsk. PubMed:21875885. doi:10.1136/bmj.d4488. ISSN 0959-8138. Artikkelin verkkoversio.
  29. ↑ L Hooper et al: Effects of chocolate, cocoa, and flavan-3-ols on cardiovascular health: a systematic review and meta-analysis of randomized trials. The American Journal of Clinical Nutrition, 2012, 95. vsk, nro 3, s. 740–751. doi:10.3945/ajcn.111.023457. ISSN 0002-9165. Artikkelin verkkoversio.
  30. ↑ K Kukkonen-Harjula: Liikunta ja kohonnut verenpaine terveyskirjasto.fi. 21.5.2018. Viitattu 19.12.2019.
  31. ↑ Sydän- ja verisuonitautien hoito 26.9.2014. THL. Viitattu 18.10.2016.
  32. ↑ KARDIOLOGIA JA SYDÄNKIRURGIA SUOMESSA. SUOMEN KARDIOLOGINEN SEURA 1998. https://www.fincardio.fi/site/assets/files/1382/sks_30vuotis_historiikki.pdf

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sydän-_ja_verisuonitauti&oldid=22325916”