Verismi

Pietro Mascagni

Ruggiero Leoncavallo

Verismi (ital. verismo) tarkoittaa oopperamusiikin tyylisuuntaa, joka oli hyvin suosittua lyhyehkön aikaa 1900-luvun vaihteen molemmin puolin ja hallitsi Italian musiikkimaailmaa.

Verismi tarkoittaa myös uusasiallisuutta edustavien taiteilijoiden vallankumouksellista siipeä 1920-luvulla.

Tieteenfilosofiassa verismi tarkoittaa näkemystä, jonka mukaan tieteen tarkoituksena on totuus (lat. veritas). Tieteenfilosofinen verismi voidaan jakaa vielä näkemykseen, joka ajattelee 1) totuuden tuloksena ja 2) totuuden prosessina. Verististä tiedekäsitystä kutsutaan myös kognitivistiseksi käsitykseksi tieteestä ja sen vastakohtaa kutsutaan nimellä instrumentalismi. Verismi on eri asia tieteenfilosofiassa kuin verifikationismi. Niin sanottu Wienin piiri edusti verifikationistista merkitysteoriaa, mutta tieteen tarkoitukseen Wienin piiriläiset suhtautuivat pääsääntöisesti instrumentalistisesti.

Verismin luonteenpiirteitä oopperassa

• Pyrkimys realismiin ihmisten ja toiminnan kuvauksessa
• Usein pääosissa alempien luokkien ihmisiä, joskus väkivaltaisia
• Musiikki 'jatkuvampaa', vaikeammin jaettavissa erillisiin kappaleisiin ja aarioihin

Veristisiä oopperoita

• Georges Bizet: Carmen (1875)
• Pietro Mascagni: Cavalleria rusticana (1890)
• Ruggero Leoncavallo: Pajatso (1892)
• Umberto Giordano: Andrea Chénier (1896)
• Giacomo Puccini: Tosca (1900)
• Giacomo Puccini: Il Tabarro (1918)
• Pietro Mascagni: Il piccolo Marat (1921)

Kirjallisuutta tieteenfilosofisesta verismistä

• Aaltola, Juhani: Eräitä tieteenteorian peruskysymyksiä ihmistutkimuksen näkökulmasta. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 1994.
• Tuomela, Raimo: Tiede, toiminta ja todellisuus: Tieteellisen maailmankäsityksen filosofiset perusteet. Filosofian kirjasto 11. Helsinki: Gaudeamus, 1983. ISBN 951-662-334-4.