Vera Lynn

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vera Lynn
Dame Vera Lynn.jpg
Vera Lynn heinäkuussa 2007
Syntynyt 20. maaliskuuta 1917 (ikä 97)
Taiteilijanimet Vera Lynn
Kotipaikka Lontoo, Englanti
Aktiivisena 1935–
Tyylilajit perinteinen pop
Laulukieli englanti
Ammatit laulaja
Levy-yhtiöt Decca Records, London Records, HMV, EMI
MusicBrainz

Vera Lynn (alk. Vera Margaret Welch; s. 20. maaliskuuta 1917 East Ham, Lontoo), on englantilainen laulaja, jonka ura oli huipussaan toisen maailmansodan aikana. Hän sai silloin kutsumanimen ”The Forces Sweetheart”[1]. Lynn vieraili sota-aikana maanmiestensä luona muun muassa Egyptissä, Intiassa ja Burmassa[2].

Lynn tuli tunnetuksi muun muassa populaarimusiikin kappaleillaan ”We'll Meet Again” ja ”The White Cliffs of Dover”[3]. Kappaleen ”We'll Meet Again” hän levytti vuonna 1942. Kappaleesta tuli suosittu, ja näihin aikoihin Lynnin ura kukoistikin. Lynn on yksi viimeisistä elossa olevista sota-ajan viihdyttäjistä.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vera Margaret Welch syntyi Lontoon East Hamissa vuonna 1917. Alkaessaan seitsemänvuotiaana esiintyä julkisesti hän otti käyttöön isoäitinsä tyttönimen (Lynn)[4]. Vuonna 1935 lähetettiin Lynnin ensimmäinen radio-ohjelma, ja siinä hänen kanssaan esiintyi Joe Lossin orkesteri. Lynnin ensimmäinen soololevy julkaistiin vuonna 1936.

Lynn aloitti toisen maailmansodan aikana vuonna 1941 oman radio-ohjelman Sincerely Yours, jossa hän lähetti viestejä ulkomailla oleville brittijoukoille[5]. Lynn vieraili maailmansodan aikana brittiläisten sotilaiden luona muun muassa Egyptissä, Intiassa ja Burmassa[6]. Lynn tunnetuimpia kappaleita ovat ”The White Cliffs of Dover” (saanut nimensä Englannin Doverin valkoisista kallioista) sekä ”We'll Meet Again”, jonka hän levytti vuonna 1942. Lynn esitti pääosaa vuonna 1943 valmistuneessa samannimisessä musiikkielokuvassa[7].

Vera Lynn vuonna 1973.

Lynnin suosio jatkui 1950-luvulle. Hän esiintyi säännöllisesti Yhdysvalloissa eräässä Tallulah Bankheadin radio-ohjelmassa. Vuonna 1954 Lynn nousi kappaleellaan ”My Son, My Son” jälleen listaykköseksi. Vuonna 1960 hän siirtyi Decca Recordsista EMI:in, jossa taltioitiin vuonna 1967 laulu ”It Hurts To Say Goodbye”. Hän sai vuonna 1969 Brittiläisen imperiumin upseerin (OBE) arvon ja vuonna Brittiläisen imperiumin ritarikomentaja (DBE). Lynn aateloitiin vuonna 1976, jolloin hänestä tuli Dame Vera Lynn[8].

Lynn on pysytellyt ajoittain julkisuudessa myöhemmälläkin iällään. Hän on julkaissut kaksi omaelämäkertaa, ja vuonna 2002 hänestä tuli CP-vammaisten hyväntekeväisyysjärjestön puheenjohtaja. Lynnin omaelämäkerta Some Sunny Day julkaistiin elokuussa 2009, kun hän oli 92-vuotias. Hän oli kirjoittanut myös kaksi aiemmin ilmestynyttä muistelmaa Vocal Refrain (1975) ja We'll Meet Again (1989).

Lynnin kokoelma-albumi We'll Meet Again – The Very Best of Vera Lynn nousi syyskuussa 2009 Britannian albumilistan ensimmäiselle sijalle, ja näin 92-vuotiaasta Lynnistä tuli vanhin elävä artisti, joka on pitänyt hallussaan kyseisen listan kärkisijaa.[9][10]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1941 Lynn avioitui saksofonisti ja klarinetisti Harry Lewisin kanssa, jonka hän oli tavannut kaksi vuotta aikaisemmin. Lewis soitti Bert Ambrosen orkesterissa, jossa Lynn oli laulajana[11]. Heille syntyi yksi lapsi, Virginia Penelope Anne Lewis[12]. Harry Lewis kuoli vuonna 1999. Lynn on asunut 1960-luvun alusta lähtien Ditchlingissä Sussexissa[13].

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Albumin nimi
1955 Vera Lynn Concert
1956 If I Am Dreaming
1958 The Wonderful World of Nursery Rhymes
1959 Vera Lynn Sings...Songs Of The Tuneful Twenties
1960 Sing With Vera
1960 Yours
1961 As Time Goes By
1962 Hits of the Blitz
1963 The Wonderful Vera Lynn
1964 Among My Souvenirs
1966 More Hits of the Blitz
1970 Hits of the 60's-My Way
1972 Unforgettable Songs by Vera Lynn
1972 Favourite Sacred Songs
1974 Vera Lynn Remembers - The World at War
1976 Christmas with Vera Lynn
1977 Vera Lynn in Nashville
1979 Thank You For the Music (I Sing The Songs)
1981 Singing To the World
1984 Vera Lynn Remembers

Kokoelma-albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Albumin nimi Britannian listasijoitus [14]
1981 20 Family Favourites 25
1989 We'll Meet Again 44
2009 We'll Meet Again – The Very Best of Vera Lynn 1
2010 Unforgettable 61


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Vera Lynn at History Learning Site historylearningsite.co.uk Viitattu 5.5.2012
  2. Hyperhistory-bios: Vera Lynn hyperhistory.net Viitattu 5.5.2012
  3. Vera Lynn at Discogs discogs.com Viitattu 5.5.2012
  4. Lynn, Vera: Some Sunny Day, s. 12 ja 43. Harper Collins, 2009. ISBN 978-0-00-731815-3. (englanniksi)
  5. Seidenberg, Steven; Sellar, Maurice; Jones, Lou: You Must Remember This. Boxtree Limited, 1995. ISBN 0 7522 1065 3. (englanniksi)
  6. Pertwee, Bill: Stars in Battledress, s. 19. Lontoo: Hodder and Stoughton, 1992. ISBN 0 340 54662 X. (englanniksi)
  7. We'll Meet Again -elokuva Internet Movie Databasessa IMDb.com Viitattu 5.5.2012
  8. Vera Lynn, Elämäkerta lyricsfreak.com Viitattu 5.5.2012 (englanniksi)
  9. 92-vuotias laulaja päihitti The Beatlesin brittilistalla yle.fi. 14.9.2009. YLE. Viitattu 15.7.2010.
  10. Dame Vera Lynn tops album chart news.bbc.co.uk. 13.9.2009. BBC. Viitattu 11.4.2010. (englanniksi)
  11. Vera Lynn Internet Movie Databasessa IMDb.com Viitattu 5.5.2012
  12. Vera Lynn biography Musicianguide.com, Viitattu 2.5.2012
  13. Birthday chorus for Forces Sweetheart Dame Vera Theargus.co.uk, Viitattu 2.5.2012
  14. Vera Lynn UK album charts on www.chartstats.com

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]