Vera Ketlinskaja
Vera Kazimirovna Ketlinskaja (ven. Ве́ра Казими́ровна Кетли́нская, 11. toukokuuta (J: 28. huhtikuuta) 1906 Sevastopol – 23. huhtikuuta 1976 Leningrad) oli venäläinen neuvostokirjailija.
Vera Ketlinskaja syntyi upseerin perheeseen. Vuodesta 1920 lähtien hän toimi Komsomolissa ja liittyi NKP:hen vuonna 1927. Ketlinskajan ensimmäinen teos ilmestyi vuonna 1928. Hänen varhaistuotantonsa kertoo lähinnä Komsomolin ja työläisnuorison elämästä. Romaani Mužestvo (”Rohkeus”, 1938) kuvaa Komsomolskin kaupungin rakentajia.[1]
Toisen maailmansodan aikana Ketlinskaja asui piiritetyssä Leningradissa. Hänen romaaninsa V osade (”Piirityksessä”, 1947) sai Stalin-palkinnon vuonna 1948.[2] Romaani Inatše žit ne stoit (”Toisin ei kannata elää”, 1960) pyrki kuvaamaan avoimesti Stalinin vainojen aikaa. Vuonna 1972 ilmestyi muistelmateos Vetšer, okna, ljudi (”Ilta, ikkunat, ihmiset”). Kirjailijantyönsä ohella Ketlinskaja toimi myös journalistina ja kirjallisuuskriitikkona.[3]
Suomennettu teos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Nevan rannalla: kertomus. Suom. Kaarlo Salo. Helsinki: Kansankulttuuri, 1946.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kasack, Wolfgang: Entsiklopeditšeski slovar russkoi literatury s 1917 goda, s. 351–352. London: Overseas Publications Interchange, 1988. ISBN 0-903868-73-3.
- ↑ Kratkaja literaturnaja entsiklopedija feb-web.ru. Viitattu 6.1.2012. (venäjäksi)
- ↑ Kasack, Wolfgang: Entsiklopeditšeski slovar russkoi literatury s 1917 goda, s. 352. London: Overseas Publications Interchange, 1988. ISBN 0-903868-73-3.
| ||||||||||||||
