Venäjän paperiteollisuus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Venäjän paperiteollisuus ei ole määrällisesti laajaa verrattuna Venäjän federaation suuriin metsävaroihin. Venäjän federaation alueella on 22 % maailman metsävaroista.lähde? Koko metsäteollisuus työllistää noin 900 000 ihmistä, koska puunkorjuu ei ole kovin koneellista.lähde?

Toissijainen neuvostoteollisuudenala[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvostoliiton aikana paperiteollisuudella ei ollut merkittävää asemaa verrattuna kaivos-, metalli- ja konepajateollisuuteen, mitkä tuottivat sekä infrastruktuuria että verrattain laajalle puolustusvoimalle puolustusvälineet. Neuvostoliiton aikana teollisuus kuului pääosin eri tasoisten valtakunnallisten ja alueellisten ministeriöiden haltuun, Neuvostoliiton purkauduttua metsäteollisuusministeriön ohjaukseen kuuluvia tehtaita siirrettiin ensiksi liittovaltion omaisuuskomitealle yksityistettäviksi, minkä jälkeen monet niistä siirtyivät rahoitusyhtiöiden omistukseen taloudellisesti vaikeasta tilanteesta johtuen melko vaatimattomasta arvosta.

Yksityistämisen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun tehtaissa olisi pitänyt ryhtyä suorittamaan investointeja ja johtamaan niitä teollisesti alalle tyypillisellä tavalla, ei alan kannattavuus kyennyt takaamaan investoinneille tuottoja. Monet vanhat ja pienet tehtaat ajautuivat vararikkoon ja suurimmat vaihtoivat jälleen toisessa aallossa omistajaa. Lopulta toimialalle alkoi muodostua tavanomainen konsernirakenne.

Vähäiset uusinvestoinnit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yli kymmeneen vuoteen ei Venäjälle ole hankittu kokonaan uutta huomattavaa kartonki- tai paperikonetta. Suomalainen paperikonevienti loppui bilateraalikaupan mukana. Suurin paperikone, mitä Neuvostoliiton purkautumisen jälkeen on Venäjälle toimitettu, on Balahnan paperitehtaan leveä sanomalehtipaperikone 1994. Kapeista koneista viimeinen oli Viipurin paperitehtaan kapea hienopaperikone 1995. Molemmat koneet toimitti saksalainen Voith.

Länsiyhtiöiden odottava kanta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paperin, kartongin tai selluloosan vienti ei ollut ollut Neuvostoliitossa metalliteollisuuteen verrattava painopisteala, minkä vuoksi sen ja koko metsäteollisuuden ketjun nostaminen uudelle tasolle on ollut keskustelunalainen asia. Suomessa on noudatettu ruotsalaisesimerkkeihin vetoamalla varovaisuutta investoinneissa, mitkä ovat suuntautuneet lähinnä pakkausteollisuuden puolella. Perusteluna on ollut myös se, ettei Venäjä ole ollut valmis solmimaan investointisuojasopimusta. Merkittäviä tehtaita Venäjällä ulkomaalaisista omistavat eteläafrikkalainen Mondi ja yhdysvaltalainen International Paper. Suomen metsäteollisuus tuo raakapuustaan (2005) 26 % ulkomailta, mistä 80 % tulee Venäjältä.lähde?

Luoteis-Venäjä painopisteenä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luoteis-Venäjän teollisesta tuotannosta kuitenkin Karjalassa metsäsektorin osuus on puolet, Arkangelin alueella 40 % ja neljännes Komissa. Luoteis-Venäjän osuus Venäjän kansantulosta on 10 %.lähde? Luoteis-Venäjällä kaadetaan 40 % kaadettavaksi sallitusta puusta.lähde? Alueella tuotetaan kolmannes Venäjän raakapuusta, neljännes sahatavarasta sekä 60 % selluloosasta, paperista ja kartongista.lähde?

Jalostusarvoa Venäjälle aluksi sahaamalla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Selluloosa- tai paperitehdasta riskittömämpi tapa nostaa jalostusastetta toisessa maassa on perustaa saha. Suomalaiset metsäyhtiöt ovat ryhtyneet jalostusasteen nostamiseen Venäjällä vain siirtämällä vanhoja tai perustamalla uusia sahoja Venäjälle.

UPM-Kymmenellä on Pestovossa saha. Stora Enso:lla on saha Impilahdessa, minkä kaltaisen toisen se perusti myös Nebolšiin Novgorodin alueelle. Metsä-Botnia (jonka omistajat ovat M-real Oyj, Metsäliitto Osuuskunta ja UPM-Kymmene Oyj) perusti kuusta raaka-aineenaan käyttävän OOO Svir Timberin Leningradin alueelle Podporožeen, joka käynnistyi kesällä 2006.

Suomalaiseen paperiteollisuuteen liittymättömistä yrityksistä Koskisen Oy perustaa 2007 sahan Vologdan alueelle Šeksnaan. Juuri ennen joulua 2006 Ruukki Group ilmoitti sellutehtaan rakentamisesta Kostroman alueelle. Yhtiö oli jo kesällä julkaissut rakentavansa sahan ko. alueelle.

Suomalaisomisteisia sahoja Venäjällä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[1]

Nimi Paikkakunta Alue Englantilainen nimi Konsernisuhde Tuotantomäärät
Impilahden saha Impilahti Karjalan tasavalta Stora Enso 2003
100 000 m³/a
Nebolšin saha Nebolši Nižni Novgorodin alue Stora Enso 2004
100 000 m³/a
Pestovon saha Pestovo Novgorodin alue UPM-Kymmene 2004
300 000 m³/a
Podporožjen saha Podporožje Karjalan tasavalta Svir Timber Metsä-Botnia 2005
200 000 m³/a
Šeksnan saha Šeksna Vologdan alue Koskisilva Koskisen konserni 2007
20 000 m³/a
Sudan saha Suda Metsä-Botnia 2007
100 000 m³/a

Suuri metsäkeskustelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjällä on käyty poliittista keskustelua raaka-aineviennistä ja jalostusarvoa halutaan parannettavaksi. Tämän vuoksi Venäjä on nostanut puun vientimaksua tehdäkseen puunjalostuksen Venäjällä kannattavammaksi suoraan raaka-ainevientiin verrattuna. Merkittäviä tuloja Venäjän liittovaltio saa kuitenkin pääasiassa vientimaksuilla öljystä. Historiallisesti puunkaatamisen ja tukkina viemisen jälkeen seuraava vaihtoehto on tehdä siitä sahatavaraa. Toisessa vaiheessa sanomalehtipaperia ja lopuksi valmistusmenetelmältään vaativampaa hienopaperia, missä jalostusarvo on korkein.

Puutullit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jotta Venäjälle saataisiin metsäteollisuuden puuttuvia investointeja, ryhtyi Venäjän federaatio asettamaan öljyn kaltaisia vientitulleja raakapuun viennille. Puutullit lisääntyvät 50 euroon kuutiometriltä puuta 1. tammikuuta 2009, minkä uskotaan käytännössä pysäyttävän raakapuun viennin Venäjältä ulkomaille. Puutullien uskotaan lisäävän jonkin verran raakapuun maailmanmarkkinahintaa sekä samalla romahduttavan puunhintaa Venäjällä sekä joiksikin vuoksiksi aiheuttavan nykyistä suurempia hakkuusäästöjä.kenen mukaan? Joidenkin Venäjän federaation alueiden uskotaan ajautuvan taloudellisiin vaikeuksiin siksi, ettei raakapuuta voida viedä enää niin kuin ennen, mutta alueelle ei saada kovinkaan nopeasti jalostavaa teollisuutta: sahoja, selluloosatehtaita, paperitehtaita ja kartonkitehtaita, jotka voisivat jatkojalostaa nykyisin ulkomaille vietävän raakapuun nykyisin määrin.

Investointisuunnitelmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvaus Paikkakunta Alue Konsernisuhde Muuta
#1 Arkangel Arkangelin alue
#2 Krasnojarsk Krasnojarskin alue
#3 Nižni Novgorod Nižni Novgorodin alue Stora Enso
#4 Komin tasavalta
#Selluloosa ja paperitehdas[2] Tavda Sverdlovskin alue Aluehallintoviranomaisten investointisuunnitelmassa
Šeksnan selluloosatehdas Šeksna Vologdan alue UPM-Kymmene ja Svetsha 2011, lisäksi saha ja levytehdas
Syvärin selluloosatehdas Koskenala Leningradin alue Metsä-Botnia Ei konkreettista suunnitelmaa

Kostroman selluloosatehdas ja saha[3]

Manturovo Kostroman alue Ruukki Group Ei toteudu. Aluehallinnolla venäläinen kumppani.

Konsernoituminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teolliset konsernit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1990-lopulla alkoi konsernoituminen, mistä ensimmäisenä esimerkkinä oli Ilim Pulp, mihin kuuluvat muun muassa Pietarin kartonkitehdas, Kotlaksen paperitehdas ja myöhemmin myös Ust-Ilimskin sellutehdas.

Ilim Pulp[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilim Pulp oli alun perin Kotlaksen paperitehtaan myynnistä vastaava yhtiö, mille meni myös tehtaan omistajuus. Siitä alettiin muodostaa konsernia ostamalla siihen Pietarin kartonkitehdas. Myös ulkomaiset konsernit ostivat venäläistehtaita. Ruotsalainen AssiDoman osti Segežan säkkipaperitehtaan pakkausteollisuudessa myös Venäjällä jo toiminut TetraLaval Enson kartonki- ja hienopaperitehtaan.

AssiDoman[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Segežan säkkipaperitehdas ajautui 1998 konkurssitilaan, koska sillä oli vanhoja velkoja taakkanaan ja koska tehtaaseen investoiminen haluttiin rahoittaa pääasiassa hankkimalla erittäin laajoja hakkuuoikeuksia, mitä Venäjän federaatio ei ollut valmis myöntämään. AssiDomanin omistama velkainen Segežabumprom meni konkurssiin myös veroveloista ja lähinnä Karjalan tasavallan hallituksen vahvalla myötävaikutuksella tehdasta perustettiin jatkamaan uusi yhtiö.

Tetra Laval ja International Paper[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tetra Laval osti Enson kaupungissa sijaitsevan paperitehtaan lähinnä saadakseen sen kartonkikoneen tuotannon nestepakkauskartonkina Venäjällä sijaitseville pakkaustehtailleen, Konsernina ei ollut valmis investoimaan etupainoisesti tehtaaseen ulkomaisista rahoituslähteistä. OAO Svetogorsk puolestaan oli tappiollinen yritys Tetra Lavalille. Koko yrityksen kannattavuus perustui pääosin suuren hienopaperikoneen käyttöasteen nostamiseen kapasiteettiinsa ja paperin laadun parantaminen yhä korkeampiin kopiopaperiluokkiin. Lyhyen omistuksen jälkeen Tetra Laval myi myös tämän tehtaan yhdysvaltalaisella International Paperille, joka aikaisempina vuosina oli hankkinut Euroopasta tehtaita Britanniasta, Ranskasta, Saksasta ja Puolasta.

Mondi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksalaiset ostivat osuuden Balahnan sanomalehtipaperitehtaasta, minkä he myivät myöhemmin venäläisille. Syktyvkarin paperitehtaan osti lopulta eteläafrikkalainen Mondi-konserni, joka omistaa Saksassa Neusiedlerin.

Oligarkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosien 1996–1998 vahvan ruplan talouspolitiikka, mikä piti reaalikorot korkeina tarkoituksena poistaa nopea inflaatio johti kotimarkkinalamaan siinä määrin, että paperitehtaisen oli vaikea saada tuotantoaan kaupaksi Venäjällä. Käyttöasteen laskettua puoleen suurimmilla ja kehittyneimmilläkin tehtailla muodostui tarpeeksi avata vientiä Lähinnä sanomalehtipaperin vienti aukesi paperiagenttien toimesta Etelä-Amerikkaan ja kolmannen maailman maihin siksi, että alussa länsieurooppalaiset laatuvaatimukset olivat vaikeita täyttää. Vuonna 1998 ruplan devalvoituminen yli 70 %:lla jätti runsaasti varoja yrityksiin ja ne kykenivät saavuttamaan tavanomaisen käyttöasteen viennillä sen muututtua erittäin kannattavaksi.

Devalvoitumisen johdosta erityisesti raaka-aineiden ja puolivalmisteiden vienti alkoi kannattaa. Tämä tuotti ylijäämään erityisesti kaivosteollisuudessa, mikä saattoi ryhtyä ostamaan myös muiden alojen yrityksiä. Niistä tuli kannattavia yrityksiä omistettaviksi, mikä johti siihen, että oligarkeiksi kutsutut liikemiehet ryhtyivät järjestelemään myös kaivos- ja metallialalla hankittua varallisuuden avulla järjestelemään myös pienempiä toimialoja konsernimuotoon. Ilim Pulp Kotlaksen paperitehtaalla ja Ust-Ilimskin sellutehtaalla sekä Arkangelin kartonkitehdas ovat vastustaneet tällaista kehitystä.

Tehtaita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvaus Kaupunki Alue Englantilainen nimi Nimi Konsernisuhde Muuta
Arkangelin kartonkitehdas Novodvinsk Arkangelin alue JSC "Arkhangelsk Pulp and Paper Mill" ОАО «Архангельский ЦБК» ООО PKP «TITAN»
Baikalskin selluloosatehdas Baikalsk Irkutskin alue OAO Baikalski TsBK ОАО «Байкальский ЦБК» Kontinentalinvest
Balahnan sanomalehtipaperitehdas Balahna Nižni Novgorodin alue JSC Volga ОАО «Волга»
Bratskin selluloosa- ja kartonkitehdas Bratsk Irkutskin alue Bratsk Pulp and Containerboard Mill ОАО «Целлюлозно-картонный комбинат» Ilim Pulp Fond Bazovyi element
Ilim Pulp-konserni useita paikkakuntia Ilim Pulp
Goznakin Pietarin setelipaperitehdas Pietari Pietarin hallintopiiri Goznak Федеральное государственное унитарное предприятие «Гознак» Venäjän valtiovarainministeriö
Harlun/Leppäkosken paperitehdas Harlu Karjalan tasavalta Tehdas ei toiminnassa tällä hetkellä
Ilim Pulp-konserni useita paikkakuntia Ilim Pulp
Jenisein sanomalehtipaperitehdas Krasnojarsk Krasnojarskin aluepiiri OOO “Yeniseysky TSBK” ООО «Енисейский ЦБК» Kontinentalinvest
Kaman sanomalehtipaperitehdas Krasnokamsk Permin aluepiiri JSC Pulp and Paper Mill "Kama" ОАО Целлюлозно-бумажный комбинат "Кама"
Kommunarin paperitehdas Kommunar Leningradin alue Kommunar Paper Mill ОАО «Бумажная фабрика Коммунар»
Kondrovon pehmopaperitehdas Kondrovo Kalugan alue OAO “Kondrovo Paper Company” ОАО «Кондровская бумажная компания» Kontinentalinvest
Kontupohjan sanomalehtipaperitehdas Kontupohja Karjalan tasavalta JSC Kondopoga ОАО «Кондопога»
Kotlasin hienopaperi-, säkkipaperi-, kartonki- ja selluloosatehdas Korjažma Arkangelin alue Kotlas Pulp and Paper Mill ОАО «Котласский целлюлозно-бумажный комбинат» Ilim Pulp Fond Bazovyi element
Läskelän paperitehdas Läskelä Karjalan tasavalta OAO North-Ladoga Paper Mill Lyaskela ОАО «Северо-Ладожский бумажный комбинат Ляскеля»
Omskin kartonkitehdas Omsk Omskin alue CJSC AVA+2 Omsk Cartonboard Factory ЗАО «АВА+2» Омская картонная фабрика Kontinentalinvest
Pietarin kartonkitehdas Pavlovsk Pietarin hallintopiiri St. Petersburg Cartonboard and Printing Mill ОАО «Санкт-Петербургский картонно-полиграфический комбинат» Ilim Pulp Fond Bazovyi element
Pitkärannan selluloosatehdas Pitkäranta Karjalan tasavalta JSC Pitkaranta Pulp Mill ОАО Целлюлозный завод "Питкяранта"
Segežan säkkipaperitehdas Segeža Karjalan tasavalta JSC Segezha Pulp and Paper Mill ОАО «Сегежский ЦБК»
Selenginskin paperitehdas Selenginsk Burjatian tasavalta “Selenginsky Cardboard and Paper Mill” ОАО «Селенгинский ЦКК» Kontinentalinvest
Solikamskin sanomalehtipaperitehdas Solikamsk Permin aluepiiri JSC Solikamskbumprom OAO «Соликамскбумпром»
Solombalan sellutehdas Arkangeli Arkangelin alue JSC Solombala Pulp and Paper Mill ОАО «Соломбальский ЦБК»
Suojärven kartonkitehdas Suojärvi Suojärven piiri JSC Kondopoga
Svetogorskin pehmopaperitehdas Enso Leningradin alue JSC Svetogorsk-Tissue ЗАО «Светогск-Тишью» SCA
Svetogorskin hienopaperi- ja kartonkitehdas Enso Leningradin alue JSC Svetogorsk ОАО «Светогск» International Paper
Syktyvkarin sanomalehti-, hienopaperi- ja kartonkitehdas Syktyvkar Komin tasavalta Mondi Business Paper Syktyvkar ОАО «Монди Бизнес Пейпа Сыктывкарский ЛПК» Mondi
Sjasstroin pehmopaperi- ja kartonkitehdas Sjasstroi Leningradin alue OJSC “Syassky pulp and paper mill” ОАО «Сясьский целлюлозно-бумажный комбинат»
Troitskin paperitehdas Kondrovo Kalugan alue OAO “Troitsk Paper Plant” ОAО «Троицкая бумажная фабрика» Kontinentalinvest
Viipurin hienopaperitehdas Sovetski (Johannes) Leningradin alue JSC Vyborgskaya Cellulose ОАО «Выборгская целлюлоза» OJSC “Syassky pulp and paper mill”
Ust-Ilimskin selluloosatehdas Ust-Ilimsk Irkutskin alue Ust-Ilimsk Pulp Mill ОАО «Производственное объединение "Усть-Илимский лесопромышленный комплекс» Ilim Pulp Fond Bazovyi element

Ilim Pulp ei käytä tuotannollisten tytäryritystensä englanninkielisillä verkkosivuilla yritysmuototunnusta. OAO tarkoittaa tavanomaista osakeyhtiötä, kun taas ZAO tarkoittaa suljettua osakeyhtiötä, missä on sopimuksenvaraisia yhtiöosuuksia. OAO:n käännös englanniksi on JSC, kun taas ZAO voidaan erottaa OAO:sta kirjoittamalla CJSC eli Closed type Joint Stock Company.

OOO on rajavastuuyhtiö, minkä omistusosuudet on tarkoitettu melko pysyviksi. OOO:ia voivat olla niin holding-yhtiöt kuin myös eräänlaisiksi edustustoiksi tai osastoiksi katsottavat osakeyhtiön toimielimet, missä edustuston päälliköllä on oikeus tehdä vastuita vain rajavastuuyhtiön taseen määrään asti, ei omistavaa osakeyhtiötä sitoen.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keisarikunnan aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päätöksen Venäjän ensimmäisestä paperitehtaasta Krasnoje seloon teki Pietari Suuri 1709. Sen rakentaminen aloitettiin 1714 ja se kuului amiraliteetille, joka tarvitsi laivastoa varten paperia. 1786 ruhtinas J. A. Kozlovski perusti Troitskin paperitehtaan. 1811 kielsi Aleksanteri I tuontipaperin käytön senaatissa ja ministeriöissä. 1830-luvulla rajoitettiin korkealaatuisen paperin tuontia, mikä johti tehtaiden perustamiseen Venäjälle. 1840 brittiläisen George Roberin ja venäläisen A. I. Varguninin perustama paperitehdas tuotti ensimmäiset Venäjän kirjoituspaperit.

Vuoteen 1861 mennessä Venäjällä oli 60 pientä paperitehdasta ja vuosisadan loppuun mennessä jo noin 200, joiden kapasiteetti oli yhteensä 100 ttn paperia.lähde? Ala työllisti 25 000 ihmistä ja Venäjän osuus paperin maailmantuotannosta oli 2,6 %.lähde?

Neuvostoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvostoliitossa sanomalehtipaperin tarve kasvoi, kun lukutaito yleistyi neuvostovallan myötä. Jos 1913 Venäjällä käytettiin paperia 2,7 kg asukasta kohden vuodessa niin viisivuotissuunnittelun alkuun mennessä, vuosina 19271928 oli kulutus jo 3,5 kg asukasta kohden vuodessa.lähde? Paperiteollisuus yli kaksinkertaisti tuotantonsa kolmessa vuodessa. Paperin kulutus ei ollut 19261927 kuin 6,8 % suurempi kuin ensimmäistä maailmansotaa edeltäneenä vuotena 1913.lähde? Tuolloin 40 % paperista tuotiin ulkomailta, 19261927 enää 25 %.lähde?

Sanomalehtipaperista vuosina 19261927 97 % tuli ulkomailta, mikä aleni 80 %:iin 19271928, kun uusia tehtaita avattiin.lähde? Merkittävät uudet tehtaat olivat Balahnassa ja Kontupohjassa. 1928 perustettiin Säästroin paperitehdas.

Vuoden 1928 loppuun mennessä ensimmäistä kertaa kaikki neuvostoliittolaiset lehdet kyettiin painamaan neuvostoliittolaiselle paperille. Balahnan tehdas tuotti 60 ttn sanomalehtipaperia vuodessa 19301931.lähde?

Neuvostoliiton paperin-, kartongin- ja selluloosantuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Paperi ttn Kartonki ttn Selluloosa ttn Massa ttn
19231924 117,9 12,4 35,5 44,4
19241925 213,2 20,2 54,0 54,2
19251926 257,3 26,4 68,4 68,0
19261927 267,5 39,0 75,6 73,2

Venäjän paperintuonti oli ollut 157 400 ttn 1913, Neuvostoliiton 1925–1926 141 400 ttn ja 1926–1927 107 856 tn.lähde? Rakennetut tehtaat pystyivät tuottamaan 1930–1931 yhteensä 75 000 tn lisää paperia, mikä oli kuusinkertaisesti sotaa edeltänyt määrä.lähde?

Ennen sotaa 1938 perustettiin tehdas Segežaan ja Arkangeliin Solombalan selluloosatehdas sekä 1940 Arkengelin kupeeseen Novodvinskiin tehdas. Vuonna 1940 sai Neuvostoliitto Suomelta 1921 perustetun Pitkärannan selluloosatehtaan ja Viipurin 1926 perustetun paperitehtaan.

Neuvosto-Viroon perustettiin 1953 kolmella pienellä ensimmäisen maailmansodan aikaisella Keski-Euroopalla tuodulla Voith-paperikoneella säkkipaperitehdas.

Toisen maailmansodan aiheuttamien tappioiden vuoksi paperiteollisuuden sotaa edeltäneen tuotannon saavuttamiseen meni miltei kymmenen vuotta. Voimakkaasti paperiteollisuutta ryhdyttiin laajentamaan 1960-luvun puolivälistä 1970-luvulle. Suuri osa hankituista paperikoneista oli suomalaisia tai saksalaisia. Poikkeuksina Kontupohjan neljäs ja seitsemäs paperikone, jotka olivat brittiläisiä Black Clawsoneita sekä OAO Solikamskbumpromin Mitsubishi-Beloitit. Yhdysvaltalainen Beloit oli yhteistyössä Japanissa Mitsubishi Heavy Industriesin kanssa.


Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Tehdas Selluloosa Markkinaselluloosa Paperi Kartonki[4]
2006 Kotlas 350 [5] 262 [5] 333 [5]
2004 952,50 330,20 251,10 287,80
2006 Bratsk 506 [5] 231 [5]
2004 755,30 498,00 213,80
2006 Arkangeli 236 [5] 82[5] 486 [5]
2004 788,20 229,40 75,10 439,20
2006 Ust-Ilimsk 660 [5]
2004 678,80 622,50
2006 Syktyvkar 12 [5] 595 [5] 206[5]
2004 546,30 10,20 566,00 192,80
2006 Kontupohja 741 [5]
2004 111,40 703,50
2006 Segeža 220 [5]
2004 211,90 158,70 40,00
2004 Solombala 228,10 158,70 40,00
2006 Solikamsk 456 [5]
2004 67,00 477,50
2006 Balahna 551 [5]
2004 565,10 553,70
2006 Svetogorsk 324 [5] 82 [5]
2004 288,50
2004 Baikalsk 165,10
2004 Naberežno-Tšelninski kartonno-bumažni kombinat 129,10
2004 Permski karton 116,80
2004 Krasnokamsk 95,50
2004 Kaliningrad 83,00 72,60 2,60
2004 Pavlovsk 211,20
2004 Mari El (Марбумкомбинат) 15,38 27,04 52,28
2004 Kondrovo 17,50 4,00
2004 Troitsk 17,60

[6]

Liikevaihto (t USD) 2006 2005 2004 Expert-400 -listalla
Ilim Pulp-konserni 1 301 000 44.
Syktyvkar 438 900 133.
Titan (Arkangeli)[7] 363 200 223.
IP Svetogorsk 293 800 221.
Arkangeli 291 900 223.
Kondopoga 277 000 230.
Volga 210 000 284.
Solikamskbumprom 196 000 304.

[8]

Suuret viejät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka Venäjällä on pieni paperiteollisuus verrattuna maan mittaviin metsävaroihin, silti myös paperiteollisuudessa on Venäjän mittakaavassa merkittäviä vientiyrityksiä. Kommersantin viikkolehden entisten toimittajien perustama Expert-talouslehti julkaisee vuosittain listan sadasta Venäjän suurimmasta vientiyrityksestä.

Vuosi Sijoitus Yhtiö Viennin arvo Muutos 2000-2001 Toimitusmäärä Vientimaita
2001 26. Ilim Pulp 301,2 –11,4 % 10 338 87
2001 36. Volga 164,7 8,6 % 9 213 61
2001 37. Kondopoga 161,0 17,3 % 8 143 39
2001 47. Syktyvkar 110,0 0,0 % 4 151 82
2001 47. Solikamskbumprom 110,0 0,0 % 4 151 82
2001 54. Arkangeli 91,0 –30,5 % 1 917 51
2001 65. Segeža 53,0 –16,2 % 1 551 59
2001 67. Kontinentalinvest 51,8 848,3 % 293 29
2001 80. Baikalsk 37,6 –28,3 % 306 6
2001 84. Solombalsk 36,4 –17,3 % 313 34

[9][10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Factors Affecting Investments in Northwest Russian Forest Sector and Industry (Arkistoitu – Internet Archive) Metla, Working Papers 2006.
  2. http://eng.paperandlife.com/news/market/2006/10/03/russia_more_pulp_mil_201.html (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. https://web.archive.org/web/20080617135448/http://www.tekniikkatalous.fi/metsa/article62385.ece?v=t
  4. Kartonkituotannossa on sekä liner että fluting.
  5. a b c d e f g h i j k l m n o p q r http://www.fao.org/forestry/media/15232/1/0/
  6. Expert ja Rynok Koporativnyh Bumag 2004, sivu 6–7.
  7. Arkangelilaisella Titan-konsernilla, jonka omistama Arkangelin tehdas on, on myös metsäteollisuuteen liittymätöntä liikevaihtoa.
  8. Expert 2005b -talouslehti: Expert-400 (2004) tutkimuksesta Lappeenrannan teknillinen yliopisto: Venäjän Luoteis-Venäjän metsävarat (sivu 31).
  9. Expert (Arkistoitu – Internet Archive)
  10. Expert (Arkistoitu – Internet Archive)