Venäjän federaation historia 2008 alkaen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

  Venäjän federaation historia 2008 alkaen tarkoittaa Dmitri Medvedevin presidenttikautta Venäjällä ja aikaa siitä eteenpäin. Yleensä ajatellaan, että edellinen presidentti Putin nosti Medvedevin presidentiksi säilyäkseen vahvana taustavaikuttajana. Medvedev nimittikin Putinin pääministeriksi, jolloin syntyi "Putin-Medvedev-tandem". Putinin aloittama vallan keskittäminen syveni Medvedevin kaudella. Medvedeviä pidettiin silti hieman Putinia liberaalimpana. Venäjä säilytti tästä huolimatta jyrkän vastakkaisasettelun länttä vastaan.

Medvedev on puhunut avoimesti monista Venäjän ongelmista, mutta ei ole toistaiseksi kyennyt niitä olennaisesti ratkaisemaan. Esimerkiksi korruptio oli vuonna 2010 paheneva ongelma Venäjällä aikana, jolloin maa oli talouskriisissä kansainvälisen taantuman takia. Ajanjakson dramaattisiin tapahtumiin on kuulunut Venäjän–Georgian sota elokuussa 2008. Joulukuussa 2011 oli duuman vaalit, joissa valtapuolue menetti kannatustaan. Opposition mielestä vaalit olivat epärehelliset ja kymmeniä tuhansia mielenosoittajia marssi Moskovassa.

Vuonna 2014 tapahtui Ukrainassa vallankumous. Venäjä asettui maan venäjänkielisten kapinallisten puolelle. Se myös kaappasi Krimin huhtikuussa 2014. Länsimaat vastasivat tähän talouspakottein, jotka heikensivät Venäjän taloutta. Idän ja lännen välit kiristyivät. Maa etääntyi lännestä, jonka koki uhkaksi. Maan raha- ja valtaeliitti pelkäsi lännen pyrkivän lietsomaan maassa vallankumousta.[1] Venäjän sisäpolitiikka kehittyi vanhoillisempaan suuntaan. Vuonna 2015 säädettiin laki ei-toivotuista järjestöistä. Venäjälle luotiin kansalliskaarti. Vuonna 2020 maan valtaeliitti pyrki lakimuutoksin ja kansanäänestyksillä jatkamaan Putinin presidenttikautta. Turvallisuuspalvelu pyrki tukahduttamaan oppositiotoimintaa ja hallinnon kritiikkiä oikeudenkäynnein. Kidutus yleistyi 2010-luvun lopulla Venäjän vankiloissa.

Samaan aikaan Venäjällekin saapunut koronaviruspandemia sai maan keskushallinnon näyttämään melko voimattomalta uudenlaisen uhan edessä. Vaikka Putin pysyikin 2020 yhä suosittuna, kannatuksen lasku näkyi.

Medvedevin valtaannousu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Presidentti Dmitri Medvedev.

Maaliskuun alussa 2008 oli Venäjällä presidentinvaalit, joissa etukäteen suosituin ehdokas oli presidentti Putinin suosittelema Dmitri Medvedev, joka oli taustaltaan pietarilainen lakimies ja liikemies. Medvedev oli niin sanottu teknokraatti, joka kannatti poliittisen eliitin ylhäältä ohjaamaa Venäjää, ja vastusti Putinin tavoin länsimaiden tyylistä hallintomallia. Venäjän teknokraatit uskovat teknis-taloudellisten uudistusten luovan hyvinvointia ja taloudellisten olojen kohentumista kaikelle kansalle.

Medvedevin ohella ehdolla olivat äärikansallisten liberaalidemokraattien Vladimir Žirinovski, kommunistien Gennadi Zjuganov sekä vain vähän kannatettu demokraattisen puolueen Andrei Bogdanov.

Muilla kolmella kilpailevalla ehdokkaalla ei ollut käytössään läheskään niin paljon television lähetysaikaa kuin Medvedevillä, jonka jo etukäteen uskottiin voittavan vaalit. Pietarin keskustassa oli vain muutamia Medvedevin vaalijulisteita. Opposition ehdokasta Bogdanovia pidettiin todellisuudessa valtapuolueen luoman harhautusopposition edustajana, ja monet todelliset oppositioehdokkaat kuin Mihail Kasjanov ja Garri Kasparov oli suljettu vaaleista pois. Vladimir Žirinovskia ei pidetty vakavasti otettavana presidentiksi, ja kommunistien Gennadi Zjuganovilla ei olisi ollut viime kädessä mahdollisuuksia Medvedeviä vastaan. Vaalien tulosta pidettiin ennalta arvattavana ja päätettynäkin, ja itse vaaleja tylsinä. Huono sää haittasi vaalisunnuntain äänestystä. Äänestysvilkkaus ei ollut kovin suuri, sillä monet pitivät Medvedevin voittoa kuitenkin varmana.

Medvedev voitti vaalit saaden 70,2 % äänistä. Pois suljetut ehdokkaat ja muun muassa Zjuganov arvostelivat vaaleja etukäteen suunnitelluiksi ja epärehellisiksi. Vaalilakia rikottiin selvästi joillakin paikoin. Monet länsieurooppalaiset lehdet sanoivat vaaleja epädemokraattisiksi. Vaaleja verrattiin lännessä neuvostoaikojen vaaleihin, joissa oli vain yksi ehdokas.

Jo ennakolta arvailtiin, että aikaisempi presidentti Putin jatkaa politiikassa pääministerinä. Pidettiin epäselvänä, nousisiko Medvedev vahvaksi itsenäiseksi poliittiseksi hahmoksi Putinin varjosta. Putinilla arveltiin olevan suuri määrää valtaa jatkossakin ja hänen epäiltiin aikovan käyttää todellista valtaa kulissien takana samaan aikaan kun Medvedevistä toimisi länsimaita miellyttävänä pehmeänä keulakuvana. Putin arveltiin toisaalta sopivalla hetkellä jättäytyvän vallasta pois. Medvedeviä pidettiin tyyliltään Putinia liberaalimpana, mutta kaasukiistassa hänkin oli käyttänyt lujia otteita.

Medvedevin kauden alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjällä näytti vuoden 2008 alussa vallitsevan puoliavoimesti esillä oleva eri turvallisuuspalvelujen välinen valtakamppailu. Huumevirasto FSKN-RF:n johtaja Viktor Tšerkesov ja turvallisuuspalvelu FSB:n johtaja Nikolai Patrušev olivat olleet eri mieltä muun muassa joidenkin FSKN:n virkailijoiden pidätyksistä ja myrkytyksistä. Tämä liittyi luultavasti kahden kilpailevan Kremlin klaanin, silovikkien ja sivilikkien väliseen pinnanalaiseen valtataisteluun. Venäjän eliitti näytti vuoden alkupuolella 2008 olevan silti yhtenäisempi kuin 1990-luvulla, ja maahan oli syntynyt eräänlainen oligarkia.[2].[3]. Medvedeviä pidettiin Putinia pehmeämpänä, mutta hänkin kannatti Putinin tavoin ylhäältä ohjattua hallintoa, ja piti parlamentaarista demokratiaa vaarallisena. Medvedev kuitenkin julkisesti on ilmoittanut vastustavansa maahan pesiytynyttä laittomuutta ja korruptiota.

Georgian sota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolustusministeri Irakli Okruašvili Etelä-Ossetiassa.

Medvedev on tukenut voiman käyttöön pohjautuvaa ulkopolitiikkaa tarpeen vaatiessa, mistä on osoituksena Venäjän–Georgian sota elokuussa 2008. Venäjä on perinteisesti tukenut osseetteja, jotka haluavat irtautua Venäjän naapurivaltio Georgiasta. Etelä-Ossetia ja Abhasia ovat olleet 1990-luvun alkupuolelta lähtien käytännössä irtaantuneita Georgiasta. Georgian johtaja Miheil Saakašvili määräsi joukkonsa valtaamaan Etelä-Ossetian. Venäjä vastasi nopeasti, ja elokuussa 2008 Venäjän joukot vyöryivät Abhasiaan ja Etelä-Ossetiaan, sekä myös niiden rajojen yli Georgiaan. Molemmat sodan osapuolet rikkoivat ihmisoikeuksia. Georgialaisten hillitön tulitus kohdistui ajoittain vahingossa siviileihinkin, ja venäläiset sotilaat ryöstelivät georgialaisten koteja.

Venäjä tunnusti pian sodan jälkeen miehittämänsä Etelä-Ossetian sekä Abhasian itsenäisyyden. Osaltaan tämä oli Venäjän vastaveto lännen tukemalle Kosovon itsenäistymiselle vanhasta Venäjän liittolaisesta Serbiasta.kenen mukaan? Venäjä voitti sodan Georgiaa vastaan, ja suhteet länteen palautuivat ennalleen melko nopeasti. Medvedev ehdotti vuoden 2008 lopuilla duumalle duuman ja presidentin istuntokausien pidentämistä kuuteen vuoteen. Vuoden 2009 alussa väitettiin Medvedevin havittelevan valtaa Venäjällä Putinilta.lähde?

Talouskriisi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjällä oli vuoden 2009 alkuun mennessä esiintynyt monia luvattomia mielenosoituksia, kun Venäjän talous kääntyi melko rajuun laskuun ja kansan elintasonäkymät synkistyivät. Näiden tukahduttamista kannattaa erityisesti Putin[4]. Venäjän talouskriisi johtui pääosin Yhdysvaltain kriisistä ja muista kansainvälistä vaikeuksista, mutta sitä syvensi muun muassa se, että sijoittajat vetivät Venäjältä sijoituksiaan Etelä-Ossetian sodan takia.

Venäjän talous on vahvasti riippuvainen ulkomaisista luotoista. Venäjän taloudessa näkyi vuonna 2008 monia ongelmakohtia, muun muassa suuri tuonti vientiin nähden, yritysten suuret velat ja ruplan vahvuus, joka heikensi venäläisten yritysten kilpailukykyä ulkomailla[5]. Vuoden 2009 helmikuun lopussa ennustettiin Venäjän bruttokansantuotteen putoavan 2-3 %. Superrikkaiden määrä laski. Koska sosiaaliturva ei ole Venäjällä hyvä, kansalaisten tyytymättömyys hallintoa kohtaan voi kasvaa vakavaksi ongelmaksi.[6] Monien mielestä nykyinen talouskriisi ei ole niin paha kuin se missä Venäjä oli 90-luvun alussa. Mutta kriittisimpien tahojen mielestä Putinin oma politiikka ja lännen talouskriisi ovat ajaneet Venäjän pahaan poliittis-taloudelliseen kriisiin, missä nykyinen valta saattaa romahtaa ja maa hajota[7][8]. Mutta vuoden 2009 syksyllä oli taas näkymiä maailmantalouden elpymisestä. Heinä-elokuussa 2009 Venäjän viranomaiset väläyttelivät Georgian vastaisen sodan mahdollisuudesta ja sanoivat estävänsä Georgian sotilaallisen varustautumisen. Venäläisten mukaan Georgiasta olisi ammuttu kranaatteja Etelä-Ossetian puolelle. Erään suomalaisen kommentaattorin mielestä Venäjällä ei ollut vuonna 2009 taloudellisesti varaa käydä sotaa Georgiaa vastaan. Samaan aikaan Venäjä pyrki toimillaan liittämään Abhasian ja Etelä-Ossetian vaikutuspiiriinsä. Dagestanissa ja Ingušiassa oli levottomuuksia, kun Tšetšenian oli jonkin verran rauhoittunut. Kesällä 2009 oli näkyvissä terrori-iskujen, murhien ja vastaavien lisääntymisestä Venäjän Kaukasuksen alueella, Ingušiassa, Dagestanissa ja Tšetšeniassakin. Levottomuudet liittyivät mm. eri klaanien välisiin yhteenottoihin.

Arvostelijoiden mielestä Venäjän keskushallitus ei ottanut huomioon Kaukasuksen tasavaltojen kansallisuuksien ja klaanien välistä tasapainoa[9] Kreml-johtoisessa politiikassaan, jossa mm. Kreml pyrki eri keinoin valituttamaan mieleisensä johtajan vaaleissa[10]. Niinpä 30 kansallisuuden Dagestanin pelättiin olevan ajautumassa kohti sisällissotaa. Vuoden 2009 lopussa Venäjän armeija oli heikosti rahoitettu, korruptio, simputus ja taistelujen ulkopuoliset kuolemat lisääntymässä. Armeija ei houkutellut sotilasuralle lahjakkaita ihmisiä, ja tiedeakatemian tutkija Sergei Poltorakin mukaan sen puolustuskyky oli heikkenemässä[11]. Medvedevin kaudella ovat jatkuneet pienet opposition mielenosoitukset, jotka poliisi on aina hajottanut kovin ottein. Mielenositukset eivät ole kokonaan kiellettyjä. Hajotukset ovat johtuneet siitä, että mielenosoituksia on pidetty paikoissa, joissa niitä ei viranomaisten määräysten mukaan saa pitää. Hallitus on myöntänyt mielenosoituksille pitoluvat vain kauas kaupungin keskustasta, ei näkyville paikoille.

Venäjän metsäpalot ja politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinä-elokuun harvinaisen kuivuuden aiheuttamat metsäpalot lisäsivät Putinin hallinnon arvostelua[12], koska arvostelijat katsoivat etteivät paikalliset viranomaiset pääministeri Putinin hallinto toimineet kyllin nopeasti estääkseen metsäpaloja[13]. Kun Putin nousi sammutuslentokoneeseen ja ilmoitettiin että Putin sammutti kaksi metsäpaloa[14] kuin sankari, arvostelijat suhtautuivat sarkastisesti tähänkin. Kriitikoiden mielestä hallitus halusi kerätä irtopisteitä metsäpaloilla. Hallitus taas syytti oppositiota metsäpalojen hyväksi käytöstä oman asemansa voimistamiseksi. Osin hallituksen arvostelu johtui metsäpaloihin liittyvästä propagandasta, mm eräässä julkaistussa kuvassa näytti siltä että valtapuolueen aktiivit sammuttivat paloa, vaikka kuva oli pari vuotta vanha ja savu lisätty kuvaan jälkikäteen. Kun tieto kuvahuijauksesta levisi, kuva poistettiin puolueen sivuilta. Toisessa tapauksessa taas Putin tapasi voronežilaisia valtapuolueen Nuoren kaartin "auttajia", jotka tuotiin metsään sen jälkeen kun paikalliset sammuttajat ajettiin ensin pois [15].

Putin lupasi että tuhoutuneiden kylien tilalle rakennetaan uudet, ja että hän ja muut viranomaiset valvovat rakennustöiden edistymistä, ettei kukaan vedä jälleenrakennukseen tarvittavia varoja välistä[16]. Elokuussa 2010 Putin ilmoitti olevansa muita kiinnostuneempi presidentin paikasta vuoden 2012 vaaleissa.

Juri Lužkovin erottaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyskuussa 2010 ilmestyi Venäjän televisiokanaville Moskovan pormestari Juri Lužkovia arvostelevaa ohjelmistoa, erään TV-ohjelman nimen voisi suomentaa "Lättähatun bisnekset". Lužkov oli ajautunut kiistaan presidentti Medvedevin kanssa Moskova-Pietari-tien vetämisestä suojellun Himkin metsän kautta. Medvedev vastusti tien vetämistä Himkin metsän kautta. Lužkov arvosteli Medvedeviä liian pehmeäksi presidentiksi. Lužkovin vastainen lokakampanja pyöri Venäjän TV:ssä pari viikkoa, ja Lužkov kirjoitti Medvedeville kirjeen jossa arvosteli hallintoa sensuurista ja vapauden puutteesta. Pian tämän jälkeen Lužkovin erottamista epäröinyt Medvedev erotti Lužkovin sanoen sen johtuvan luottamuspulasta. Eri arvailujen mukaan mm. taustalla oli joko Moskovan halu ottaa jäljelle jääneiltä voimakkailta aluejohtajilta valta pois, tai sitten kyse oli Putinin ja Medvedevin klaanien valtataistelusta[17].

Wikileaks-kohu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2010 loppupuolella Internetissä toimiva Wikileaks julkaisi monia eri tahoilta vuodettuja asiakirjoja koskien eri maailman maiden johtajien toimia. Ryöpytykseltä ei säästynyt Venäjäkään. Wikileaksissa julkaistun aineiston mukaan Yhdysvaltain puolustusministeri Gates[18] sanoi että Venäjä on byrokratian ja mafian johtama valtio[19]. Ulkoisesti käytännössä Venäjää johdetaan presidentin linnasta ja varsinkin pääministerin toimistosta käsin. Eräs wikileaksin lähde vertaa Putinia voimakkaaseen Batmaniin ja Medvedeviä heikkoon Robiniin. Wikileaksin tietojen mukaan tästä huolimatta byrokratia on presidenttiä ja pääministeriä voimakkaampi, ja korkeat turvallisuusviranomaiset suosivat järjestäytynyttä rikollisuutta koska käyttävät rikollisten palveluja[20]. Mafiavaltioksi Venäjää väittävä Venäjän mafian toimia Espanjassa tutkiva espanjalainen syyttäjä Jose Gonzalez ei silti osannut sanoa missä määrin pääministeri Putin olisi mukana mafian toiminnassa[21]. Pääministeri Putin vastasi tähän, että vastaavanlaisia "vuotoja" on julkaistu Venäjästä ennekin, ja että Wikileaksia saatetaan johtaa tahallaan harhaan[18]. Putinin mukaan Wikileaksin tiedot olivat vääristeltyjä ja poliittisesti motivoituja[18]. Putinin mielestä Batman-Robin-vertaus oli ylimielinen ja myöskään Yhdysvaltain vaaleissa ei olea aina valittu vaaleissa eniten ääniä saanutta henkilöä. Näin ollen Putinin mielestä Yhdysvaltain poliitikoilla ei ollut syytä arvostella Venäjän kansan tekemiä suvereeneja valintoja[18].

Oppositio ja Prohorov[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesäkuussa 2011 Venäjän oikeusministeriö kieltäytyi tuntemattomasta syystä rekisteröimästä oppositiopuoluetta, jossa oli mukana sellaisia Putinia ja Medvedeviä vastustavia liikemiehiä kuin Mihail Kasjanov ja Boris Nemtsov[22]Toisaalta Nemtsovin-Kasjanovin oppositioryhmän kannatus oli pieni. Omasta mielestään Venäjän laittomuuksia ja korruptiota vastustavan puolueen marssit on aina estetty tai miliisi on hajottanut ne[23].

Toisaalla taas metallimiljardööri, oligarkki Mihail Prohorov[24] julisti että hänen keskusta-oikeistolainen yritysmaailman asioita ajava Oikeutettu asia puolueensa haastaa Yhtenäisen Venäjän, pyrkien ensin toiseksi suurimmaksi ja sitten suurimmaksi puolueeksi duuman vaaleissa. Markkinaliberalismia ajava Prohorov sanoi myös haluavansa pääministeriksi[25]. Prohorov on Venäjän 3. rikkain mies ja Forbes-lahden mukaan 18 miljardin dollarin omaisuudellaan maailman 39. rikkain mies vuonna 2010. Oikeutettu asia-puoluetta on pidetty Kremlin tukipuolueena[26][27] ja osoituksena "virtuaalipolitiikasta" jossa Kremliä tukevat puolueet näyttävät kilpailevan keskenään[28]. Oppositiohahmojen Nemtsovin ja Kasjanovin mielestä Prohorov oli pelkkä Kremlin hämäystemppu[29]. Toisaalta liikemies Alexander Lebedevin mukaan oppositiosta irtisanoutuminen on Prohoroville vain harhautusta[30].

Prohorov kannattaa Medvedeviä, mutta on kriittisempi Putinia kohtaan[31]. Prohorovin nousu puolueen johtoon lienee tapahtunut Medvedevin tuella Putinin vain sietäessä sen[32].

Prohorov sanoi ettei Venäjä ole liittovaltio, vaan keisarikunta. Prohorovin mielestä nykyinen presidentinvaltaan perustuva autoritaarinen hallintotapa ei takaa vakautta tai kehitystä[33]. Prohorov luetteli monia Venäjän ongelmia kuten teollisuuden romahduksen, talouden riippuvuuden raaka-aineiden tuotannosta, terveydenhuollon, koulutuksen ja kulttuurin huononemisen[34]. Prohorov piti korruptiota suurena ongelmana[30]. Prohorov oli myös niitä harvoja oligarkkeja jotka kannattivat Hodorkovskin vapauttamista.

Prohorov sanoutui jyrkästi irti oppositiosta. Prohorovin mukaan oppositio oli niin marginalisoitunut, että sen saattoi sulkea kielenkäytöstä pois. Prohorovin mahdollisuudet politiikassa perustuivat siihen, että hän on rikas ja vaikutusvaltainen Onexim-pankkiin ja kultateollisuuteen liittyvä liikemies, jolla oli rahaa ajatella pistävänsä 100 miljoonaa dollaria puolueensa vaalikampanjaan[25] ja mediaomistuksia. Prohorovin mahdollisuuksia vaaleissa epäiltiin, koska hänen puolueella ei ollut ennestään kannatusta ja ovensuukyselyjen mukaan korkeintaan 2-2,5% kannatti puoluetta. Prohorovin kannattajien uskottiin olevan suurkaupunkien rikkaita ja keskiluokkaisia. Prohorov pyrki saamaan duumaan tarvittavat 7% vaaleissa, mikä näytti vaikealta. Jotkut Prohorovin puheet ärsyttivät kansaa[35]. Puhe 60-tuntisesta työviikosta nykyisen 40-tuntisen sijaan[36] nosti ammattiliitot vastarintaan ja siihen vastattiin myös raivoisilla yleisönosastokirjoittelulla.

Prohorov sanoi asettuvansa tulevissa presidentinvaaleissa Medvedevin taakse, mitä Medvedev ei kommentoinut. Samassa kuussa Medvedev toisti, ettei aio haastaa presidentinvaaleissa Putinia. Samaan aikaan Yhtenäinen Venäjä kokosi suurta kansanrintamaa Putinin vaalivoiton varmistamiseksi[37][38]. Syyskuussa 2011 Prohorov sanoi jättävänsä "Oikeutetun asian" ja perustavansa oman puolueen, koska "Oikeutettu asia" oli hänen mielestään Kremlin sätkynukke[39]. Mutta Venäjän keskusvaalilautakunta ilmoitti, ettei seuraaviin vaaleihin oteta enää uusia puolueita[40].

Vuoden 2011 parlamenttivaalit ja valmistautuminen presidentinvaaleihin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 2000–2008 Venäjän presidenttinä ollut Vladimir Putin ilmoittimilloin? haluavansa presidentiksi[41].

Tämä pani päätepisteen niille huhuille, joiden mukaan Putinin ja Medvedevin välillä olisi pahoja riitoja. Valtapuolue Yhtenäinen Venäjä menetti paikkojaan syystalven vaaleissa muille puolueille, vaikka säilyttikin enemmistönsä. Vaaleja pidettiin silti vilpillisinä ja kymmenet tuhannet osoittivat Moskovassa mieltään vaalitulosta vastaan. Mielenosoitus oli historiallisen suuri, isoin sitten Neuvostoliiton hajoamisen. Putinin edustajan mukaan vaalivilppi oli vain vähäistä eikä muuttanut vaalien tulosta[42]. Medvedev lupasi tutkituttaa vaalit, muttei luvannut uusia[43] päin vastoin kuin mielenosoittajat vaativat. Muutenkin Venäjällä oli näkyvissä merkkejä muun muassa Putinin suosion laskusta. Tähän mennessä kansa oli syyttänyt enemmän paikallisia tahoja vaikeuksista, mutta kuin enteenä jokin aika sitten joko Putinille tai ottelijalle oli buuattu ja vihelletty Olympiski-stadionilla[44]. Oikeudenmukaisen Venäjän Mironov ja oligarkki Prohorov aikoivat haastaa Putinin, jonka uskottiin silti voittavan vaalit helposti[45]. Prohorovilla oli edessä vaikea työ kahden miljoonan allekirjoituksen kerääömisessä[46]. Samaan aikaan kun oppositio suunnitteli 24. joulukuuta tapahtuvaa mielenosoitusta, Putinia tukevana vanhoillisena pidetty parlamentin puhemies Boris Gryzlov erosi[47]. Gryzlovin eron väitettiin olevan osan Yhtenäinen Venäjä-puolueen maineen kiillotusta[48] ja yritystä antaa puolueesta mahdollisimman vapaamielinen kuva. Eräs Venäjän turvallisuusneuvoston johtaja, FSB:n korkea virkailija vaati Kiinan tyyppistä internetin sensuuria "rikollisten ja terroristiryhmien" takia[49]. Venäjän valtaklikki näytti ulkoa päin katsoen ajautuneen uskottavuuskriisiin, ja tarkkailija Hanna Smithin mukaan Kreml pyrki siitä ulos lähinnä kosmeettisin muutoksin[50]. Ulkomaisetkaan eivät osanneet sanoa, että onko tuleva Putinin haastaja Prohorov aitoa oppositiota vai Kremlin harhautus. Putin lupasi helpottaa tulevaisuudessa hieman uusien puolueiden rekisteröitymistä, mutta pani rajan tällekin.

Putin sanoi TV:n imagonrakennusohjelmassa tärkeimmän oppositiopuolueen johtajaa Kasjanovia huijariksi [51] kun muistutti tämän ottaneen sopimuksista 2% päältä. Putin myös vähätteli sinänsä vielä melko pienien mielenosoitusten merkitystä, ja ehdotti internet-kameroiden asentamista vaalihuoneistoihin vaalien rehellisyyden takaamiseksi. Ohjelmassa "keskustelu Vladimir Putinin kanssa" Putin lupasi erota, jos kansa ei tue häntä vaaleissa[52]. Silti Putin teki myös mustalla huumorilla selväksi, että häntä vastaan asettuva oppositio kukistetaan aina[53]. Putinin kansansuosio oli ovensuukyselyiden mukaan ennätysalhaalla niin että noin puolet äänestäisi Putinia. Syynä Putinin suosion laskuun olivat mm. vanhahtava esiintymistapa ja syytökset siitä että oppositio olisi maksanut mielensoittajille.[54]. Putinin tiedottajan Peskovin mukaan venäläisten tunteet olivat ylikuormittuneet vaalien takia[55], ja että Putinin kansansuosio palautuisi ennalleen.

WTO-jäsenyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun kiista Georgian kanssa oli sovittu, Venäjä sai 16. joulukuuta 2011 WTO:n jäsenyyden, josta kuitenkin puuttui vielä Venäjän parlamentin hyväksyntä. WTO-jäsenyyden uskottiin hyödyttävän enemmän ulkomaita kuin Venäjää.[56]. Jäsenyyden uskottiin olevan tuhoksi joillekin venäläisyhtiöille, koska WTO-jäsenyyden tuomien muutosten takia Venäjälle alkaa virrata halpoja tuotteita ulkomailta.[57].

Vuoden 2012 presidentinvaalit ja protestit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maaliskuussa 2012 Putin valittiin presidentiksi 63 %:n ääniosuudella. Toiseksi tullut Gennadi Zjuganov sai 17 % äänistä.ETY-järjestö raportoi epäilyttävistä tapahtumista noin kolmanneksella äänestyspaikoista.[58]

Talvella 2011-2012 maata koetteli raju protestiaalto. Nyynä oli duuman vaaleissa väitetty vaalivilppi. Venäjän eliitti protestia sitä ainakin osin läntisen vaikutuksen seurauksena. Hallinto vastasi vuonna 2012 protestitoimintaan mm kovin sakoin, miielansoitusrajoituksin ja lailla ulkomaisista agenteista.[59]

Ukrainan kriisi vuonna 2014[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2013 lopussa alkoi Ukrainassa Eurooppa-mielinen protestiliike, joka johti presidentin kaatumiseen.

Presidentti oli ollut Venäjä-mielinen. Kreml ei pitänyt muutoksesta. Se vastasi vallankumoukseen muun muassa miehittämällä Krimin. Krimillä oli tunnuksettomien Venäjän erikoisjoukkojen mukana muun muassa kansallismielinen moottoripyöräkerho Yön sudet. Krimin valtauksessa kuoli vain pari ihmistä, varuskuntien sotilaat luovuttivat helposti.

Itä-Ukrainan venäläismieliset aloittivat mielenoisoituksia, jotka olisivat pian hiipuneet, jos Venäjältä ei olisi tullut heille aseellista apua. Igor Strelkovin joukot valtasivat alueita. Venäjän kansallismieliset pyrkivät irrottamaan Ukrainasta Novorossijan alueen. Kriisi kehittyi vuosina 2014-2015 jäätyneeksi konfliktiksi, joka oli käytännössä jatkuvaa rajakahakointia ainakin vuoteen 2020. Venäjä auttoi aseellisesti Syyrian al-Assadia, kun Isis uhkaisi kaataa maan hallinnon vuonna 2015. Wagner-ryhmä ja muita Venäjän sotilasyrityksiä toimi mm. Syyriassa ja Libyassa. Länsi vastasi Venäjän laittomina pitämiinsä toimiin melko kovin talouspakottein, jotka osaltaan taannuttivat VEnäjän taloutta. Näin Venäjän ja lännen välit ajautuivat niin huonoiksi, että tilannetta verrattiin kylmään sotaan.

Vanhoillinen hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän johto pelkäsi lännen johtamaa mahdollista vallankumousta.[1][60] [61]Niinpä hallitus kielsi ulkomaiset agentit vuonna 2012. Tämä määritteli pitkälle Venäjän valtaryhmittymän tai -ryhmittymien sisä- ja ulkopolitiikaa.

Liberaali oppositio oli säikäyttänyt hallituksen vuoden 2012 mielenosoituksissa, joissa se oli avoimesti haastanut Kremlin arvovallan.[62] Putin ei voinut luottaa liberaaleihin. Niinpä hallinto liittoutui ortodoksikirkon kanssa.[63] [64] Ortodoksikirkko toimi hallinnon äänitorvena.[65] Se kannatti Jumalan valitsemaa johtajaa.[66] Vanhoillinen hallinto pyrki luomaan maahan yhtenäiskulttuurin, jossa uskonto ja hallinto kohtasivat toisensa, niin kuin tsaarin ajan Venäjällä.[67] [68] [69]Tämä johti taantumuksen lisääntymiseen maan politiikassa ja hallinnossa.[70]

Toisaalta Putinin valta ei ollut rajaton koska kirkko, paikallisviranomaiset, eri turvallisuuspalvelut, armeija, rikkaat likemiehet jne. omasivat myös valtaa.[71]

Hallinto kovensi vuonna 2012 huomattavasti keinojaan oppositiota vastaan: manipuloinnin ja kannattajien ostamisen sijasta se pyrki entistä enemmän häpäisemään, pelottelemaan, uhkailemaan ja rankaisemaan vastustajiaa tai niiksi kuvittelemiaan.[72]

Oppositiotoimintaa esiintyi Venäjällä, mutta sen merkitys pysyi melko pienenä. Kesällä 2017 maata koetteli korruption vastainen protestiaalto, joka oli heikompi kuin vuosien 2011-2012 aalto.[73]

Venäjä alkoi suhtautua entistä ankarammin erilaisiin riippumattomiin ryhmittymiin ja vähemmistöihin. Ei-toivotut järjestöt kiellettiin vuonna 2015. Jehovan todistajat kiellettiin vuonna 2017 terroristijärjestönä.[74] Hallitus takavarikoi Jehovan todistajien omaisuuden.[75] Todellinen syy Jehovan todistajien kieltämiseen lienee ollut liikkeen kilpailu ortodoksikirkon kanssa ja haluttomuus osallistua asepalvelukseen. Seksuaalivähemmistöjen propaganda pistettiin pannaan. [76]Kidutus maan vankiloissa lisääntyi 2010-luvun lopulla. [77]. Työleiriperinne eli yhä.[78] Oppositioaktivistit joutuivat toistuvien pidätysten, pahoinpitelyjen, jopa murhien kohteeksi.[79] Boris Nemtsov murhattiin vuonna 2015. Ilmeisesti tekijöinä olivat tšetšeenit.[80]

Venäjä yhdisti monia eri turvallisuusorganisaatioita kansalliskaartiksi vuonna 2016.[81] Sen tarkoitus oli toimia kapinaa vastaan tarvittaessa. Kaartilla on monissa tilanteissa lupa ampua myös väkijoukkoja, muttei lapsia ja raskaana olevia naisia.

Pohjimmiltaan poliittiset, muka muusta syystä johtuneet pidätykset oikeudenkäynnit enenivät.[82] [83][84] Poliisi pidätti vaikkapa Putinin vstaisen graffitin piirtämisetsä, jopa valokuvaamisesta.[85] Pitkiä tuomioita tuli melko pienistäkin asioista. [86] Neuvostoliiton suurvallaksi nostanut Stalin oli noussut kansansuosioon uudistajana, vaikka ihmiset kavahtivatkin Stalinin harjoittamaa terroria.[87]

Venäjän valtaeliittiin nousi uuden polven byrokraatteja ja teknokraatteja. Mutta siinä näkyi myös jyrkän länsivastainen, kansallismielien "suojelijoiden" ryhmäkin.[88]

Lännen ja idän välinen kuilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lännessä koettiin Venäjän käyvän kylmää sotaa tai hybridisotaa sitä vastaan. Venäjän nationalistit tukivat Euroopan nationalisteja rahalahjoituksin.[89] Venäjän uskottiin pyrkivän heikentämään Euta ja Natoa.[90] Venäjä vakoili mutta monesti maan agentit jäivä kiinni. "Putinin kokiksi" sanotti Jevgeni Prigožin loi Venäjälle trollitehtaan, joka levitti internetissä Venäjää tukevaa propagandaa.[91] Venäläisten hakkerien sanottiin sekaantuneen Yhdysvaltojen presidentin vaaleihin.

Vuonna 2018 maan sotilastiedustelu GRU kosti länteen paenneen Sergei Skripalin toiminnan kaksoisagenttina myrkyttämällä tämän sairaalakuntoon.[92] Virallinen Venäjä kiisti myrkkyiskun.

Venäjä ja länsi olivat napit vastakkain Syyriassa ja Ukrainassa. Länsi tuki Ukrainaa aseavulla. Amerikkalaiset tappoivat Syyriassa kymmeniä Venäjän Ryhmä Wagner-sotilasyrityksen sotilaita.

Ryhmä Wagner on 2010-luvulla toiminut monissa maissa lähinnä tukien Venäjän poliittisia etuja ja varsinkin "Putinin kokin" Jevgeni Prigožinin liiketoimintaa Afrikassa ja Lähi-idässä.[93] Kolme venäläistä toimittajaa joutui surmatuksi Keski-Afrikan tasavallassa, kun olivat tutkimassa Ryhmä Wagnerin toimia maassa.[94]

Tyytymättömyyttä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2019 köyhimmän kansan reaaliansiot olivat pudonneet.[95]

Tyytymättömyys Putiniin kasvoi kansan keskuudessa kasvoi 2010-luvun lopussa.[96][97][98] Öljyn hinta romahti, talous huonoi samaan aikaan kun länne pakotteet jyräsivät.[97] Putin joutui vuonna 2018 lieventämään eläkeuudistusta, näin kun eläkeiän nostoo oli epäsuosittu.[99][100][101] Syrjäisimpien alueiden kansalaiset kokivat, että Moskova kohtelee seutuja kuin siirtomaita: vie luonnonvarat, ja ihmiset pysyvät köyhinä.[102]

Valtapuolue Yhtenäisen venäjän suosio hiipui. Niinpä sen ehdokaat esiintyivät Moskovan paikallisvaaleissa vuonna 2019 itsenäisinä ehdokkaina, eikä puolue saavuttanut kaupungissa tällä kertaa vaalivoittoa.[103] Jotkut nuoret osoittivat Moskovassa mieltään siitä seuraavista vaikeuksista huolimatta.[104][105]

Perustuslakimuutos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2020 Venäjän hallitus erosi. Putin ehdotti monia muutoksia perustuslakiin. Alueiden, presidentin hallinnon ja duuman merkitys kasvoi. Muutokset hyväksyttiin duumassa ja kansanäänestyksessä. Venäjästä oli nyt tullut virallisemminkin vanhoillinen, itsevaltaisesti johdettu valtio. Mutta samaan aikaan maahan levinnyt koronapandemia sai Putinin näyttämään syrjään vetäytyvältä, ei vahvalta johtajalta. [106][107]Venäjän väitettiin lännessä salailevan koronaviruksen kuolleiden lukua. [108]Eri ryhmittymien kamppailu vaikutusvallasta, rahasta ja aatteista jakoi Venäjän eliittiä jyrkästi vuonna 2020.[109][110][111]P

Mielenilmauksia, poliittisia oikeudenkäyntejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opposition kohdistui perustuslain muuttamisen jälkeen suuri pidätysaalto.[112]

Heinäkuussa 2020 poliisi pidätti Habarovskin alueen kuvernöörin Sergei Furgalin. Žirinovskin LDPR-puolueeseen kuulunutta Furgalia epäiltiin useista 15 vuoden takaisista liikemiesten murhista. [113]Mutta Furgalin tukijoiden mielestä pidätys oli pelkästään poliittinen siirto valtapuolueelta. Näin koska Furgal pidätettiin vasta kesällä 2020.[114] Furgal oli alueella suosittu.[115] Raivostunneet Furgalin tukijat järjestivät Habarovskissa ja muissakin kaupungeissa protesteja. Ne suuntautuivat enenevissä määrin Putinia vastaan.[116][117]

Elokuun alussa oli Moskovassa "Uusi Suuruus"-järjestön terrorismioikeudenkäynti, jossa tuomittiin seitsemän poliittisesti aktiivista nuorta pitkiin vankeusrangaistuksiin.[118] Tuomion peruste oli ryhmän pyrkimys nostaa kansannousu Kremlin hallintoa vastaan. Ryhmän ulkopuolisten tukijoiden mukaan turvallisuuspalvelu itse loi ryhmän. Heidän mukaansa turvallisuuspalvelun agentti "Ruslan D" houkutteli oppositioaktiiveja nuoria ryhmään. Tuomitut nuoret oli ihmisoikeusjärjestön mukaan pidätetty tekaistujen todisteiden varjolla ja tunnustukset saatu kiduttamalla.[119] Kriitikoiden mukaan turvallisuuspalvelun kovien toimien tarkoituksena oli pelotella nuoria pois poliittisesta, Kremliä vastustavasta aktivismista.[120]

Venäjä hyväksyi elokuussa 2020 ensimmäisenä maailmassa koronavirusrokotteen, vaikka sen kliiniset kokeet olivat vielä kesken. Niinpä kriitikot epäilivät "Sputnik V":-nimellä markkinoidun uuden rokotteen tehoa.[121]

20. elokuuta tunnettu venäläinen oppositiopoliitikko Aleksei Navalnyi sai vakavan sairauskohtauksen lentokoneessa. Länsi ja oppositiomedia syyttivät Venäjän turvallisuuspalvelua ja mahdollisesti hallintoa Navalnyin myrkyttämisestä. Venäjän hallinto kiisti että kyse olisi ollut myrkytyksestä.[122]

Moskovan syyttäjäviranomaiset määräsivät lokakuussa 2020 oppilaitokset ja tutkimuslaitokset tekemään ilmoituksia kaikesta opiskelijoiden Kremlin ja sen politiikan vastaisesta oppositioaktivismista ja julkaisutoiminnasta. Syyttäjiä kiinnosti myös esimetrkiksi Venäjän perinteisten arvojen, venäläisen historiantulkinnan vastustus ja vaikkapa vaalitarkkailijaksi ryhtyminen. [123][124]

Marraskuussa 2020 oli vireillä uusia lakihankkeita, jotka tähtäsivät vallanpitäjien vastustajien hiljentämiseen. Lakeja oli valmisteltu pitkään, mutta ne ajankohtaistuivat duuman vaalien ja Valko-Venäjän mielenosoitusten takia. Yhden tulevista laeista oli määrä helpottaa henkilöiden, esimerkiksi vaaliehdokkaiden julistamista "ulkomaisiksi agenteiksi". Toinen kohdistui taas internet-sivustoihin, "jotka syrjivät venäläistä mediaa". Käytännössä se olisi mahdollistanut Twitterin ja Facebookin tyyppisten sosiaalisten medioiden pääsyn rajoittamisen. Lakimuutosten kohteena oli kriitikoiden mukaan opposition ehdokas Aleksei Navalnyi. [125]

Venäjän presidentti Putin hyväksyi 22. joulukuuta lain, joka entaa presidentille elinikäisen syytesuojan.[126]

Oppositiojohtaja Aleksei Navalnyi palasi 17. helmikuuta 2021 Venäjällä tietäen, että joutuu poliisin pidättämäksi. Poliisi pidättikin hänet aiemman tuomion ehdonalaisvelvoitteiden rikkomisesta 30 päiväksi oikeudenkäynnin jälkeen[127]. Oikeudenkäynti järjestettiin toisin kuin yleensä on tapana, poliisiasemalla. Oppisttion ja läntiset kriitikot vertasivat Kremlin toimintaa Stalinin aikoihin ja Keski-Aasian despootteihin.[128] Navalnyin paluun tarkoitus oli pitää poliittista uskottavuuttaan yllä.[127] Länsimaissa vaadittiin Navalnyin vapauttamista.[129] Venäjä kehotti muita maita pitämään huolen omista asioistaan.[130]

Navalnyin tukijat aloittivat 23. tammikuuta luvattomia mielenosoituksia eri puolilla Venäjää. Ne olivat suurimmat koko Putinin valtakaudella.[131] Eniten väkeä oli Moskovan Puškinin aukiolla, 20 000.[132][133] Ainakin yhdessä tapauksessa milesnoittajat löivät poliisia.[134]Poliisi käytti paikoin kovia otteita, muun muassa hakkasi pampuilla myös kiinni otettuja mielenosoittajia.[135] Se otti kiinni yli 3500, enemmän kuin koskaan Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen protestin takia. [136] 29 joutui sairalaan[132]. Suurin osa protestoijia vapautettiin tai pääsi sairaalasta pois nopeasti.Venäjän sisäministeriö aloitti tutkinnan tapauksesta, jossa eräs Omon-erikoispoliisi potkaisi Pietarissa 54-vuotiaan naisen maahan, niin että tämä joutui tehohoitoon.[137]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b Putin: Venäjää on varjeltava vallankumoukselta ts.fi. 20.11.2014. Viitattu 8.10.2020.
  2. ↑ Valtataistelu alkoi Kremlissä verkkouutiset.com.
  3. ↑ Venäjän turvallisuuselimet ilmiriidassa yle.fi.
  4. ↑ Putin arvostelee mielenosoittajia
  5. ↑ Venäjällä on taas talouskriisin merkkejä
  6. ↑ Maailman talouskriisi tuntuu yhä pahempana myös Venäjällä, 19.2.2009, Helsingin Sanomat
  7. ↑ Dada Mail Kasjanov: Katastrofi ja poliittinen murros keväällä Venäjällä
  8. ↑ VENÄJÄ KRIISISSÄ – VALLAN VERTIKAALI VIE TUHOON
  9. ↑ TAUSTA: Pohjois-Kaukasian väkivalta yltyy
  10. ↑ Matthew Evangelista, Tsetsenian sodat
  11. ↑ [1] Talousvaikeudet kurittavat Venäjän armeijaa Sunnuntai 22.11.2009 klo 16.52
  12. ↑ Medvedevin ja Putinin kannatus romahti ennätyksellisen alhaiseksi 10.8.2010 // Uutiset
  13. ↑ Sateet sammuttavat Venäjän metsäpaloja Yle Uutiset Ulkomaat 11.08.2010
  14. ↑ Putin tempaisi jälleen: Sammutti metsäpaloja lentokoneen ohjaimissa! Uutiset Rusgate, 10.8.2010
  15. ↑ Putinin puolue väärensi metsäpalojen "raivauskuvan" Savu lisättiin photoshopilla 06.08.2010 Ilta-Sanomat Uutiset Maailma
  16. ↑ Videokamerat palokyliin - Putin valvoo jälleenrakennusta kotoaan Ilta-Sanomat uutiset maailma 04.08.2010
  17. ↑ HS ulkomaat 29.9.2010, s. B2.
  18. ↑ a b c d Putin: Wikileaksia saatetaan johtaa tahallaan harhaan MTV3 Uutiset Ulkomaat 01.12.2010 12:07
  19. ↑ Amerikkalaisdiplomaatit: Venäjästä on tullut mafiavalta Wikileaks-paljastus: Onko Putinin valta heikentynyt? Ilta-Sanomat uutiset ulkomaat 29.11.2010
  20. ↑ Wikileaks-asiakirjoissa rankkoja arvioita Venäjästä Wikileaks-sivustolle vuodetut asiakirjat sisältävät kovia arvioita Venäjän tilasta. Iltalehti uutiset ulkomaat Maanantai 29.11.2010
  21. ↑ Wikileaks: Venäjä on käytännössä mafiavaltio MTV3 Uutiset Ulkomaat Julkaistu 02.12.2010.
  22. ↑ Uusi oppositiopuolue jäi vaille rekisteröintiä Venäjällä MTV3 Uutiset Ulkomaat 22.06.2011.
  23. ↑ Venäjän oppositiopuolueilta yhteinen presidenttiehdokas Yle Uutiset Ulkomaat, julkaistu 16.09.2010.
  24. ↑ Miljardööristä Venäjän oppositiopuolueen johtaja Yle Uutiset Ulkomaat
  25. ↑ a b 100 miljardia dollaria Oikeaan asiaan Venäjän ääni 27.06.2011.
  26. ↑ [ttp://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Kreml+sai+uuden+tukipuolueen/1135241143922 Kreml sai uuden tukipuolueen] HS Uutiset Ulkomaat 16.11.2008
  27. ↑ Miljardööri valittiin Medvedeviä tukevan puolueen johtoon Helsingin sanomat Uutiset Ulkomaat STT-Reuters AFP 5.6.2011
  28. ↑ Virtuaalipolitiikka voi hyvin Venäjällä Sinikukka Saari 20.5.2011
  29. ↑ Venäjän kolmanneksi rikkain mies Mihail Prohorov on valmis johtamaan Oikea asia -puoluetta joulukuun duuman vaaleissa Mihail kurvinen 23. toukokuuta 2011
  30. ↑ a b Miljardööristä sukeutui poliitikko Uusi Suomi Jarmo Koponen 28.6.2011
  31. ↑ Venäläismiljardööri loikkaa liike-elämästä politiikkaan Rusgate 26.5.2011
  32. ↑ Ylänurkka: Oligarkit taas mukaan Venäjän politiikkaan Pekka Kymäläinen Aamulehti ylänurkka Päivitetty 19.5.2011
  33. ↑ [ttp://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/oligarkki-prohorov-nousi-rakettimaisesti-puoluejohtoon-venajalla/art-1288397876195.html Oligarkki Prohorov nousi rakettimaisesti puoluejohtoon Venäjällä] Ilta-Sanomat uutiset ulkomaat
  34. ↑ Tycoon officially appointed as Right Cause party leader 25.6.2011
  35. ↑ Prohorov aikoo johtaa Pravoje delo puoluetta Venäjän Ääni 16.05.2011
  36. ↑ NBA Oligarch Advocates 60-Hour Workweek AOL News World 7.11.2010
  37. ↑ Totta vai teatteria Kainuun sanomat pääkirjoitukset 20.5.2011 00:05
  38. ↑ Rintamalle Putinin puolesta Kaija Virta Helsingin Sanomat Uutiset pääkirjoitukset 1.6.2011 3:00
  39. ↑ Miljardööri hylkäsi puolueensa Venäjällä - uusi perusteilla Yle uutiset ulkomaat 16.10.2011
  40. ↑ Oikea asia jäi ilman Prohorovia venäjän ääni 15.9.2011
  41. ↑ Medvedev ja Putin vaihtamassa paikkoja Yle Uutiset ulkomaat
  42. ↑ Putinin edustaja: Vilppiepäilyt eivät muuta vaalitulosta
  43. ↑ Medvedev tutkituttaa vaalit, muttei lupaa uusia
  44. ↑ Vapaaotteluyleisö buuasi Putinille Aamulehti uutiset Ulkomaat 21.11.2011
  45. ↑ Miljardööri aikoo haastaa Putinin presidentinvaalissa Helsingin Sanomat, Uutiset Ulkomaat 12.12.2011
  46. ↑ Prohorov osallistuu Venäjän presidentinvaaleihin Venäjän ääni 12.12.2011
  47. ↑ Venäjä duuman puhemies eroaa MTV Uutiset Ulkomaat 14.12.2011
  48. ↑ [e.fi/uutiset/ulkomaat/2011/12/venajan_duuman_puhemies_eroaa_-_isku_putinille_3104134.html Venäjän duuman puhemies eroaa - isku Putinille?] Yle Uutiset Ulkomaat 14.12.2011
  49. ↑ [ww.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/2011/12/1460156/viranomainen-vaatii-nettisensuuria-venajalle Viranomainen vaatii nettisensuuria Venäjälle] MTV3 Uutiset Ulkomaat 14.12.2011
  50. ↑ Venäjän vallanpitäjät pyristelevät uskottavuuskriisissä Ilta-Sanomat Uutiset Ulkomaat 15.12.2011
  51. ↑ Putin lupasi helpottaa opposition asemaa Ilta-Sanomat Uutiset Ulkomaat 15.12.2011 STT-Reuters
  52. ↑ Keskustelu Vladimir Putinin kanssa: arviot ovat moniselitteisiä Venäjän ääni Yhteiskunta 15.12.2011
  53. ↑ NÄKÖKULMA: Putin-show’lla ylläpidetään mielikuvaa vahvasta johtajasta Yle Uutiset Ulkomaat 15.12.2011
  54. ↑ Lehdistö arvostelee Putinia – suosio laskee kohisten HS uutiset ulkomaat 16.12.2011
  55. ↑ [le.fi/uutiset/ulkomaat/2011/12/putinin_kannatus_pudonnut_ennatysalhaalle_3109736.html Putinin kannatus pudonnut ennätysalhaalle] Yle Uutiset Ulkomaat 16.12.2011
  56. ↑ Venäjä hyväksyttiin WTO:n jäseneksi Yle Uutiset Talous ja politiikka 16.12.2011, YLE Uutiset, Reuters, AFP, AP
  57. ↑ Venäjän WTO-jäsenyyden tieltä poistui viimeinen este Yle Uutiset Ulkomaat 9.11.2011
  58. ↑ Timeline Russia BBC News. BBC. Viitattu 9.6.2012. (englanniksi)
  59. ↑ Mielenosoituksia rajoittava laki läpi Venäjän duumassa Helsingin Sanomat. 6.6.2012. Viitattu 22.7.2020.
  60. ↑ Uutisanalyysi: Vallankumoukset pelottavat yhä Putinia – mutta miksi? Keskisuomalainen. 22.7.2016. Viitattu 8.10.2020.
  61. ↑ Talouselämä: Putin: Venäjän on estettävä värivallankumoukset Talouselämä. Viitattu 8.10.2020.
  62. ↑ Sananvapaus ja ihmisoikeudet Venäjällä Amnesty. Viitattu 22.7.2020.
  63. ↑ Venäjän ortodoksinen kirkko vahvistuu presidentin valvonnassa – "Kirkosta tullut Putinin perinteiden ministeriö" Yle Uutiset. Viitattu 23.7.2020.
  64. ↑ Ulkolinja: Putinin ja patriarkan liitto – valtio ja ortodoksikirkko rakentavat konservatiivista mahtimaata yle.fi. Viitattu 23.7.2020.
  65. ↑ Aleksanteri-instituutin johtaja: Venäjän kirkko sitoutunut konservatiiviseen politiikkaan Seurakuntalainen. 11.9.2013. Viitattu 23.7.2020.
  66. ↑ Venäjän ortodoksisen kirkon ihanneyhteiskuntaa johtaisi Jumalan valitsema hallitsija – ja sehän sopii Vladimir Putinille www.kirkkojakaupunki.fi. Viitattu 23.7.2020.
  67. ↑ Vladimir Putin pitää kaulassaan äidiltä saamaansa ristiä – se sopii hyvin tarinaan Putinista venäläisyyden ja ortodoksisen uskon puolustajana www.kirkkojakaupunki.fi. Viitattu 23.7.2020.
  68. ↑ Putinin Venäjällä ortodoksikirkon asema on palannut lähes tsaarin aikoihin www.kirkkojakaupunki.fi. Viitattu 23.7.2020.
  69. ↑ Ilona Vihonen / STT: Kirkon ja Putinin liitosta hyötyy kumpikin KSML.fi – Keskisuomalainen. Viitattu 23.7.2020.
  70. ↑ Venäjän ortodoksinen kirkko – Liberalismiwiki liberalismi.net. Viitattu 23.7.2020.
  71. ↑ Veikko Huuska: Miten voimakas Vladimir Vladimirovits Putin todella on? Uusi Suomi Puheenvuoro. 2.4.2019. Viitattu 24.7.2020.
  72. ↑ Venäjä ja pelon politiikka. Vladimir Gelman. Idäntutkimus 4/2017lähde tarkemmin?
  73. ↑ Tapani Luotola: Korruptio sai kansan liikkeelle Venäjällä KSML.fi – Keskisuomalainen. Viitattu 23.7.2020.
  74. ↑ Venäjä kieltää Jehovan todistajat – rinnastaa terroristijärjestöihin mtvuutiset.fi. 20.4.2017. Viitattu 23.7.2020.
  75. ↑ STT: Venäjä kielsi Jehovan todistajat | SSS.fi sss.fi. Viitattu 23.7.2020.
  76. ↑ Venäjällä homot ovat nyt kellarissa: ”Homopropagandan” kieltävä laki vaikuttaa yhä, Elton John -elokuvasta leikattiin pois kaikki homouteen viittaava Helsingin Sanomat. 30.6.2019. Viitattu 23.7.2020.
  77. ↑ Teija Laakso Maailma.net 5.9.2019: Kidutus on yhä yleisempää Venäjällä – Juristi Irina Birjukova paljastaa viranomaisten väärinkäytöksiä ja on paennut sen vuoksi tappouhkauksia Maailma.net. Viitattu 23.7.2020.
  78. ↑ Stalinin perintö elää – Venäjän rangaistusjärjestelmä muistuttaa karmealla tavalla gulagia Ilta-Sanomat. 12.2.2020. Viitattu 23.7.2020.
  79. ↑ Helsinki.fi: Mikä pitää Putinin vallassa? Helsingin yliopisto. 8.1.2019. Viitattu 22.7.2020.
  80. ↑ Nemtsovin murhan pääsyytetty tuomittiin 20 vuoden vankeuteen – Muillekin syytetyille tuomiot Yle Uutiset. Viitattu 23.7.2020.
  81. ↑ Heikki Hakala: Onko tämä miehitysarmeija? Venäjän kansalliskaarti herättää huolta verkkouutiset.fi. 5.6.2018. Viitattu 23.7.2020.
  82. ↑ Pääkirjoitus | Näytösoikeudenkäynti on Putinin viesti oppositiolle Helsingin Sanomat. 18.4.2013. Viitattu 24.7.2020.
  83. ↑ Katja Boxberg: Lännen näkökulmasta Venäjä jähmettyi – monelle venäläiselle Putin on vakauden tae Talouselämä. Viitattu 24.7.2020.
  84. ↑ Heikki Hakala: Pidätyksiä Venäjän huipulla – ”Edes FSB ei ole immuuni” verkkouutiset.fi. 6.9.2019. Viitattu 24.7.2020.
  85. ↑ Pääkirjoitus: Vladimir Fantastista ei saa pilkata – mutta venäläiset tekevät sen silti! Ilta-Sanomat. 10.5.2019. Viitattu 24.7.2020.
  86. ↑ Venäjällä kymmeniä tuomittu vankilaan sosiaalisen median tykkäysten ja jakojen takia www.iltalehti.fi. Viitattu 23.7.2020.
  87. ↑ Stalinin suosio on huipussaan Venäjällä – Sadistista on tullut sankari Yle Uutiset. Viitattu 23.7.2020.
  88. ↑ Heikki Hakala: Tutkijan mukaan Venäjän valtaeliitti hajosi viiteen ryhmään verkkouutiset.fi. 3.2.2020. Viitattu 22.7.2020.
  89. ↑ Tanssia, vakoilua ja vaalirahoitusta - näin Venäjä vaikuttaa Euroopan laitaoikeistoon www.iltalehti.fi. Viitattu 23.7.2020.
  90. ↑ Pääkirjoitus | EU:n vastustus ja suosio kasvavat samaan aikaan, joten eurovaaleista on luvassa ristiriitainen viesti Helsingin Sanomat. 28.4.2019. Viitattu 23.7.2020.
  91. ↑ Hän on Putinin ”kokki” – CNN: Jevgeni Prigozhin on vastuussa Venäjän trollitoiminnasta Ilta-Sanomat. 18.10.2017. Viitattu 24.7.2020.
  92. ↑ Entinen kaksoisagentti Sergei Skripal vietti rauhallista elämää Britanniassa, kun hänet yritettiin murhata hermomyrkyllä – Kuka Skripal oikein on, ja miksi hänet yritettiin myrkyttää juuri nyt? Helsingin Sanomat. 10.3.2018. Viitattu 23.7.2020.
  93. ↑ Venäläinen Wagner-ryhmä hoitaa valtion puolesta likaisia operaatioita – näin toimii yksityinen sodankäynti Ulkopolitiikka. Viitattu 6.1.2021.
  94. ↑ Keski-Afrikassa surmatut venäläisjournalistit tutkivat venäläistä palkka-armeijaa www.karjalainen.fi. Viitattu 6.1.2021.
  95. ↑ Venäläistutkijan tyly tuomio: Talouskriisi on Venäjän oma vika Yle Uutiset. Viitattu 23.7.2020.
  96. ↑ Kajoaako Putin perustuslakiin? Ulkopolitiikka. 7.3.2019. Viitattu 22.7.2020.
  97. ↑ a b Heikki Hakala: Venäjän raskaat virheet – Vladimir Putinin asema horjuu verkkouutiset.fi. 5.1.2020. Viitattu 24.7.2020.
  98. ↑ Pääkirjoitus: Putinin tukieliitti taistelee vallastaan – Venäjän aluevaaleista tulee ilmapuntari Ilta-Sanomat. 16.7.2019. Viitattu 24.7.2020.
  99. ↑ Putin antoi periksi kannatuksen laskiessa: Epäsuosittua eläkeuudistusta lievennetään, naiset pääsevät eläkkeelle suunniteltua aiemmin Yle Uutiset. Viitattu 24.7.2020.
  100. ↑ Venäjällä eläkeuudistus koettelee kansalaisten hermoja – eläkeikä voi nousta jopa 8 vuotta Yle Uutiset. Viitattu 24.7.2020.
  101. ↑ Presidentti Vladimir Putinin kannatus ei ole palannut huippulukemiin LS24. 7.6.2019. Viitattu 24.7.2020.
  102. ↑ HS-analyysi | Venäjän kaukoidässä kymmenettuhannet marssivat hermostuttuaan Kremlille kuvernöörin pidätyksestä – monessa maakunnassa tunnelma on ärtynyt Helsingin Sanomat. 14.7.2020. Viitattu 26.7.2020.
  103. ↑ Yhtenäinen Venäjä kärsi vaalitappion Moskovassa – puolue ilmoittaa saaneensa enemmistön useimmilla paikallisvaalialueilla Yle Uutiset. Viitattu 24.7.2020.
  104. ↑ "Meitä ei voi enää pelotella" – Nuoret rynnivät Venäjää ravisteleviin protesteihin, opettajien painostuksesta huolimatta Yle Uutiset. Viitattu 24.7.2020.
  105. ↑ Erkka Mikkonen: Tavallisilta venäläisiltä vaaditaan nyt ennennäkemätöntä rohkeutta Yle Uutiset. Viitattu 24.7.2020.
  106. ↑ Kirjeenvaihtajan analyysi: Korona teki Putinista bunkkerissa piileskelevän papan, jonka suosio rapautuu Yle Uutiset. Viitattu 23.7.2020.
  107. ↑ Kirjeenvaihtajan analyysi: Venäjällä koronan vastainen sota kaipaa yhtä miestä Yle Uutiset. Viitattu 23.7.2020.
  108. ↑ Venäjän koronakuolemien määrä voi olla tosiasiassa tuhansissa – villit arviot syrjäyttämässä virallisen tiedon "tartuntoja 147, kuolemia 0" www.aamulehti.fi. Viitattu 26.7.2020.
  109. ↑ Venäjän eliitin uskotaan jakautuneen yhä jyrkemmin verkkouutiset.fi. 25.5.2020. Viitattu 22.7.2020.
  110. ↑ Tatiana Stanovaya: The Putin Regime Cracks Carnegie Moscow Center. Viitattu 22.7.2020. (englanniksi)
  111. ↑ Heikki Hakala: Venäläistutkija: Kremlissä alkoi sisäinen valtataistelu verkkouutiset.fi. 27.2.2019. Viitattu 24.7.2020.
  112. ↑ Venäjä | Venäjän viranomaiset tutkivat opposition edustajien koteja ja toimistoja, žirinovskilainen kuvernööri pidätettiin epäiltynä murhista Helsingin Sanomat. 9.7.2020. Viitattu 26.7.2020.
  113. ↑ Venäläiskuvernööri pidätettiin epäiltynä useista murhista Yle Uutiset. Viitattu 26.7.2020.
  114. ↑ Laajat protestit kuvernöörin pidätystä ja Kremliä vastaan jatkuvat Venäjän Kaukoidässä Yle Uutiset. Viitattu 26.7.2020.
  115. ↑ Heikki Hakala: ”Venäjän kaukoidässä kuohuu nyt kunnolla” verkkouutiset.fi. 26.7.2020. Viitattu 26.7.2020.
  116. ↑ Kymmenet tuhannet ihmiset marssivat murhista syytetyn kuvernöörin puolesta Venäjän Habarovskissa Yle Uutiset. Viitattu 26.7.2020.
  117. ↑ Poikkeuksellisen suuret ihmisjoukot osoittavat jälleen mieltään Venäjän hallitusta vastaan Habarovskissa Yle Uutiset. Viitattu 26.7.2020.
  118. ↑ Yle seurasi paikan päällä: Moskovassa 7 nuorta tuomittiin näytökseksi arvostellussa terrorismioikeudenkäynnissä Yle Uutiset. Viitattu 6.8.2020.
  119. ↑ Venäjän turvallisuuskoneisto otti nuoret erityistarkkailuun – Ihmisoikeusaktivistit syyttävät ääriliikkeiden tehtailusta Yle Uutiset. Viitattu 6.8.2020.
  120. ↑ ”Venäjän yhteiskunnan horjuttamisesta” epäiltyä naista uhkaa kymmenen vuoden vankeustuomio – Venäjä pelkää teinien nettikeskusteluja Helsingin Sanomat. 26.7.2018. Viitattu 6.8.2020.
  121. ↑ Venäjä julisti koronarokotteensa valmiiksi – "Sputnikin" nopea kehitystyö herättänyt epäilyksiä turvallisuudesta Yle Uutiset. Viitattu 12.8.2020.
  122. ↑ Jos Venäjä myrkytti Aleksei Navalnyin, miksi se jäi heti kiinni? Tässä lyhyet vastaukset kysymyksiin myrkytystapauksesta Yle Uutiset. Viitattu 23.12.2020.
  123. ↑ Heikki Hakala: Venäjän yliopistoille käsky ilmiantaa opiskelijoita verkkouutiset.fi. 17.10.2020. Viitattu 17.10.2020.
  124. ↑ Määritä nimeke! meduza.io. Viitattu 17.10.2020.
  125. ↑ Venäjä | Venäjän parlamentti käsittelee useita opposition toimintaa rajoittavia lakiesityksiä – yksi niistä mahdollistaisi vaalien ehdokkaiden julistamisen ”ulkovaltojen agenteiksi” Helsingin Sanomat. 21.11.2020. Viitattu 21.11.2020.
  126. ↑ Putin hyväksyi lain, joka antaa elinikäisen syytesuojan Venäjän entisille presidenteille Yle Uutiset. Viitattu 23.12.2020.
  127. ↑ a b Miksi Navalnyi palasi Venäjälle pidätettäväksi? Tutkija: Kyseessä poikkeuksellinen poliitikko www.iltalehti.fi. Viitattu 18.1.2021.
  128. ↑ Mihail Hodorkovski: Vladimir Putin on siirtynyt avoimeen sortoon verkkouutiset.fi. 18.1.2021. Viitattu 18.1.2021.
  129. ↑ Pääministeri Sanna Marin vaatii, että Venäjällä pidätetty Aleksei Navalnyi vapautetaan välittömästi – katso Marinin kommentit videolta Yle Uutiset. Viitattu 18.1.2021.
  130. ↑ Navalnyi on viety poliisiasemalle, Venäjän ulkoministeriö kehottaa muita maita pitämään huolen omista asioistaan Yle Uutiset. Viitattu 18.1.2021.
  131. ↑ Venäjä | Mielenosoitukset vahvistivat Venäjän asenneilmaston peruuttamatonta muutosta, sanoo tutkija Helsingin Sanomat. 24.1.2021. Viitattu 24.1.2021.
  132. ↑ a b Lähes 3 500 mielenosoittajaa pidätettiin Venäjällä, kymmenet joutuivat sairaalaan www.iltalehti.fi. Viitattu 24.1.2021.
  133. ↑ Venäjä | Yli 2 100 ihmistä otettu kiinni ympäri Venäjää, Moskovassa kymmeniätuhansia mielenosoittajia – Video näyttää Navalnyin vaimon kiinnioton Helsingin Sanomat. 23.1.2021. Viitattu 23.1.2021.
  134. ↑ Tämä on Venäjän valtiollisen median näkemys mielenosoituksista verkkouutiset.fi. 24.1.2021. Viitattu 24.1.2021.
  135. ↑ Tuhannet Navalnyin kannattajat osoittivat mieltään eri puolilla Venäjää – Tuhansia pidätetty, myös Ylen toimittaja sai pampusta Yle Uutiset. Viitattu 23.1.2021.
  136. ↑ Venäjä | Navalnyin tukimielenosoituksissa otettiin kiinni enemmän ihmisiä kuin koskaan nyky-Venäjän historian aikana, viranomaiset puolustelevat kiinniottoja Helsingin Sanomat. 24.1.2021. Viitattu 24.1.2021.
  137. ↑ Venäjä | Navalnyin tukimielenosoituksissa otettiin kiinni enemmän ihmisiä kuin koskaan nyky-Venäjän historian aikana, sisäministeriö ilmoitti tutkivansa poliisin toimia Helsingin Sanomat. 24.1.2021. Viitattu 24.1.2021.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Venäjän_federaation_historia_2008_alkaen&oldid=21571139”