Velvollisuuksista

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Velvollisuuksista
De officiis
Teoksen kansilehti. Christopher Froschouer, 1560.
Teoksen kansilehti. Christopher Froschouer, 1560.
Alkuperäisteos
Kirjailija Cicero
Kieli latina
Genre filosofia
Julkaistu 44 eaa.
Suomennos
Suomentaja Marja Itkonen-Kaila
Kustantaja WSOY
Julkaistu 1992
ISBN 951-0-17868-3
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Velvollisuuksista (lat. De officiis) on Ciceron kirjoittama filosofinen teos, joka käsittelee sitä, mikä on paras tapa elää, käyttäytyä ja hoitaa moraaliset velvollisuudet.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cicero kirjoitti teoksen loka-marraskuussa vuonna 44 eaa. noin neljän viikon aikana.[2] Hän omisti sen pojalleen Marcukselle, joka oli tuolloin Ateenassa opiskelemassa filosofiaa peripateettiseen koulukuntaan kuuluneen Kratippoksen johdolla.[3] Teos jäi Ciceron viimeiseksi.[1]

Teoksen aihe, moraaliset velvollisuudet, olivat olleet filosofisen käsittelyn alla erityisesti stoalaisessa koulukunnassa (katso: kathēkon ja katorthōma). Myös Ciceron esitys perustuu ennen kaikkea stoalaisiin lähteisiin ja erityisesti Panaitioksen teoksiin.[1][4] Teosta on luonnehdittu Ciceron pyrkimyksi määritellä julkisen käyttäytymisen ihanteet.[2]

Ambrosius sovelsi Ciceron teosta omassa teoksessaan De officiis ministrorum, jossa hän käytännössä muunsi teoksen kristinuskon kanssa yhteensopivaan muotoon. Jo ennen häntä Lactantius oli hyödyntänyt teosta kirkon tarpeisiin.[1][2] Teos vaikutti myös muun muassa Hieronymukseen ja Augustinukseen. Se säilyi vaikutusvaltaisena läpi koko keskiajan.[2]

Kirjapainotaidon kehittämisen jälkeen Velvollisuuksista oli ensimmäisiä painettuja klassisia teoksia muiden Ciceron teosten ohella.[5] 1500-luvulla Erasmus Rotterdamilainen muokkasi teoksesta oman versionsa. Myös Philipp Melanchthon toimitti teoksen.[2] 1600-luvulla teos oli laajasti käytössä brittiläisissä kouluissa ja yliopistoissa. Sitä käsittelivät laajalti muun muassa Hugo Grotius ja Samuel Pufendorf ja se vaikutti muun muassa John Miltonin ja John Locken ajatteluun.[2][6] Voltaire ylisti teosta, ja Fredrik Suuri tilasi siitä saksankielisen käännöksen Christian Garvelta.[2]

Michael Grantin mukaan Cicero itse vaikuttaa pitäneen teosta henkisenä testamenttinaan ja mestariteoksenaan.[7] Edward Claytonin mukaan teos on edelleen parhaita lähtökohtia tutustumiselle Ciceron koko filosofiseen tuotantoon.[8]

Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

»[E]mme ole syntyneet vain itseämme varten, vaan osaa olemassaolostamme vaatii itselleen isänmaa, osaa ystävät, ja koska – – kaikki maan tuotteet on luotu ihmisten käyttöön, kun taas ihmiset syntyvät ihmisiä varten, voidakseen olla hyödyksi toinen toisilleen, niin meidän tulee tässä kohden seurata luontoa kuin opasta ikään, edistää yhteistä hyvää tekemällä palveluksia toinen toisillemme ja antamalla ja ottamalla vastaan sekä kyvyillämme, teoillamme ja varoillamme lujittaa ihmisten välisiä siteitä.[9]»

Ciceron teos on muodoltaan Marcukselle osoitettu kirje. Aiheensa puolesta se on kuitenkin selvästi osoitettu laajemmalle yleisölle.[8]

Teos koostuu kolmesta kirjasta. Ensimmäinen käsittelee moraalista hyvää, toinen edullisuutta ja kolmas näiden välistä ristiriitaa. Cicero käsittelee sitä, miten moraalisesti hyvä määritellään ja kumpi kahdesta hyvästä asiasta on parempi. Moraalisen hyvän ja edullisuuden välinen ristiriita on Ciceron mukaan vain näennäinen. Silloin kuin näemme niiden olevan ristiriidassa, emme vain ole ymmärtäneet tilannetta oikein. Todellisuudessa niissä on kyse samasta asiasta, niin että moraalisesti hyvä on aina edullista ja edullinen hyvää.[8]

Cicero kehottaa poikaansa seuraamaan luontoa ja viisautta sekä toimimaan politiikassa, sen sijaan että etsisi nautintoja ja helppoa elämää.[8] Ciceron mukaan on olemassa luonnollinen laki, joka hallitsee kaikkia ihmisiä.[10] Poliittisten oikeuksien puute sen sijaan turmelee moraaliset hyveet. Teos arvostelee hieman aiemmin surmattua diktaattori Julius Caesaria ja tämän diktatuuria yleisesti; Ciceron mukaan Caesar ansaitsi kuolemansa.[11]

Cicero hyödyntää teoksessa useita anekdoottimaisia esimerkkitapauksia käsitellyistä aiheista ja viittaa usein oman aikansa tapahtumiin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Itkonen-Kaila, Marja: Ciceron elämä ja teokset. Teoksessa Cicero 1992, s. v–xx.
  2. a b c d e f g Walsh, P. G.: Introduction. Teoksessa Cicero, Marcus Tullius: On Obligations, s. ix–xxx. Oxford World's Classics. Oxford: Oxford University Press, 2001. ISBN 0192839683. (englanniksi)
  3. Cicero: Velvollisuuksista I.1–3.
  4. Cicero: Velvollisuuksista I.6–9.
  5. Grafton, Anthony & Most, Glenn W. & Settis, Salvatore: The Classical Tradition, s. 142. Cambridge, Massachusetts: Belknap Press of Harvard University Press, 2010. ISBN 978-0-674-03572-0. Google Books. (englanniksi)
  6. Marshall, John: John Locke: Resistance, Religion, and Responsibility, s. 162, 164, 299. Cambridge: Cambridge University Press, 1994. ISBN 0521443806. (englanniksi)
  7. Cicero: Selected Works, s. 158. Käännös Michael Grant. London: Penguin Books, 1974. ISBN 014119121X. (englanniksi)
  8. a b c d Clayton, Edward: Cicero: Cicero's writings The Internet Encyclopedia of Philosophy. Viitattu 12.3.2013. (englanniksi)
  9. Cicero: Velvollisuuksista I.22. Suomennos Marja Itkonen-Kaila.
  10. Cicero: Velvollisuuksista III.5.
  11. Cicero: Velvollisuuksista III.21.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Cicero: Velvollisuuksista. Teoksessa Cicero: Vanhuudesta. Ystävyydestä. Velvollisuuksista. (Cato maior de senectute; Laelius de amicitia; De officiis.) Suomentanut ja johdannon kirjoittanut Marja Itkonen-Kaila. Laatukirjat. 3. painos (1. painos 1967). Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 2002. ISBN 951-0-17868-3.

Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Cicero: On Duties. Teoksessa Cicero: Volume XXI. On Duties (De Officiis). Loeb Classical Library 30. Cambridge, Massachusetts: Harvard University Press, 1913. ISBN 0674990331. Latinankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.
  • Cicero, Marcus Tullius; Atkins, E. M. & Griffin, M. T. (toim.): Cicero: On Duties. Cambridge Texts in the History of Political Thought. Cambridge: Cambridge University Press, 1991. ISBN 0-521-34835-8. (englanniksi)
  • Cicero; Walsh, P. G. (toim.): On Obligations. Oxford World's Classics Series. Oxford: Oxford University Press, 2001. ISBN 0192839683. (englanniksi)

Muuta kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Nelson, N. E.: Cicero's De Officiis in Christian Thought. University of Michigan Studies in Language and Literature 10. Ann Arbor: University of Michigan, 1933. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Cicero: De Officiis. The Latin Library. (latinaksi)
  • Cicero: De Officiis. Perseus. (latinaksi) (englanniksi)
  • Cicero: De Officiis. Archive.org. (latinaksi) (englanniksi)
  • Cicero: De Officiis. Constitution.org. (englanniksi)

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]