Veljekset Åström

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Veljekset Åström Oy (ruots. Bröder Åström Ab) oli nahkateollisuusyritys Oulussa. Tehdas oli aikoinaan Pohjois-Euroopan suurin nahkatehdas, ja se työllisti enimmillään noin 1 600 henkilöä[1]. Åströmin veljekset toimivat Oulun kauppaseurassa ja vaikuttivat tätä kautta Oulun talouselämään kehittämiseen.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Veljekset Åströmin tehdasrakennuksia Myllytullissa.

Karl Robert Åström osti palaneen fajanssitehtaan Dammisaaresta Myllytullista ja perusti sinne nahkatehtaan vuonna 1863. Tehdas aloitti toimintansa jo saman vuoden keväällä. Viisi vuotta myöhemmin hänen veljensä Hemming Åströmin liityttyä osakkaaksi yhtiöstä tuli Veljekset Åström.[2] Tehdas kasvoi kotimaisen kysynnän ja Venäjän viennin ansiosta. Vuoteen 1897 mennessä työntekijöiden määrä oli 564.[3] Tehdasalue laajeni kattamaan ison osan nykyisestä Myllytullin kaupunginosasta ja tuotanto monipuolistui. Aluksi tehdas valmisti vain pohja- ja päällisnahkaa ja konehihnoja[4]. Kenkätehdas perustettiin 1875, remmitehdas 1885, valjastehdas 1890 ja salkkutehdas 1894. Lisäksi tehdasalueella oli oma tiilitehdas, metallivalimo ja liimatehdas.[3] Hemming Åström kuoli 1895 ja Karl Robert 1897. Tehdas siirtyi kokonaan Karl Robert Åströmin perillisille 1897 ja sen johtajaksi tulivat hänen poikansa ensin John Robert Åström ja myöhemmin Hemming Emanuel Åström.[5] Ensimmäisen maailmansodan aika oli tehtaan kulta-aikaa lähinnä venäjän armeijan tilausten vuoksi. Suomen sisällissodan jälkeen yhteydet Venäjälle katkesivat ja tehtaan pitkä alamäki alkoi.[6]

1920–luvulla Veljekset Åström rakensi ensimmäisen maailmansodan aikana tehdyillä voitoilla uuden vesitornin, voimalaitoksen, liimatehtaan ja toimistorakennuksen. Vaikka kauppa Venäjälle oli pysähtynyt 1918, yhtiön johto uskoi, että vienti alkaisi Tarton rauhan jälkeen uudelleen.[7] Venäjän viennin tyrehtymisen lisäksi tehtaat kärsivät kotimaisen pajunparkin kalleudesta, maaseudun hevoskannan vähenemisestä ja uusista kilpailijoista Etelä-Suomessa. 1930–luvun lopulla tuotantoa pystyttiin taas kasvattamaan ja työntekijämääräkin nousi 950:een.[8] Taloudellisten vaikeuksien vuoksi yhtiö ajautui kuitenkin Pohjoismaiden Yhdyspankin omistukseen. Sota-aikana armeijan tarpeet takasivat nahkatuotteiden kysynnän, mutta 1950-luvulla nahkatuotteiden kysyntä jatkoi pienenemistään. Nahkasaappaiden ja -remmien sijaan yhtiö alkoi valmistaa reppuja, kevyitä nahkakenkiä ja jääkiekkosuojuksia. Tämä ei kuitenkaan auttanut vaan tehtaan omistajat lakkauttivat tehtaan 1960. Veljekset Åströmin tilalle perustettiin En–Ko Oy (Entisen Nahkatehtaan Kiinteistöjen Omistajat Oy) hallinnoimaan vanhoja tehdaskiinteistöjä.[9]

Tehtaan viimeinen toimitusjohtaja Runar Sandelin jatkoi nahan ja kenkien valmistamista perustamassaan uudessa yhtiössä, joka sai En–Ko:lta luvan käyttää vanhaa Veljekset Åström -nimeä. Kenkien lisäksi yhtiö alkoi valmistaa uusia tuotteita kuten asekoteloita, panosvöitä, pesäpalloräpylöitä ja puukontuppia. Tehdas siirrettiin Oulaisiin 1970, mutta toimintaa ei saatu kannattavaksi sielläkään. Veljekset Åström teki konkurssin ja lopetti toimintansa 1974.[10]

Tehdasrakennukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entinen päällisnahkatehdas on nykyisin toimistokäytössä.
Pienoismalli nahkatehtaan alueesta. Malli tiedekeskus Tietomaassa.

Valjastehtaan rakennus tontteineen myytiin Pohjois-Pohjanmaan keskusammattikoululle jo 1946. Tehdasrakennusta korotettiin yhdellä kerroksella 1956.[11]

Nykyinen Oulun taidemuseon rakennus valmistui alunperin liimatehtaaksi, johon myöhemmin sijoitettiin myös Veljekset Åströmin pääkonttori. Rakennuksen suunnitteli arkkitehti Birger Federley 1921.[12] Kun tehdas lopetti toimintansa 1960, rakennukseen sijoittui Oulun yliopiston kasvitieteen laitos[1]. Ennen talon saneeraamista taidemuseoksi 1964–1987 se oli yliopiston kirjaston käytössä.[12]

Tehtaan voima-asema ja vesitorni ovat nykyisin Tiedekeskus Tietomaan käytössä. Molemmat rakennukset on Birger Federleyn suunnittelemia. Vesitorni on valmistunut 1921 ja voima-asema 1923.

Arkkitehti Karl Sandelinin suunnittelema päällisnahkatehdas valmistui 1907. Birger Federleyn suunnittelema kolmas kerros lisättiin rakennukseen 1922. Veljekset Åströmin jälkeen rakennuksessa on ollut muun muassa Oulun yliopiston tiloja. Oulun Ammatillisen Aikuiskoulutuskeskuksen opetusravintola Hilikku on toiminut rakennuksessa vuodesta 1980 lähtien. Vuosien 1996–2002 peruskorjauksessa talo saneerattiin pääasiassa toimistokäyttöön.[13]

Asuinkäytössä ovat Dammisaaressa sijaitseva konttorirakennus vuodelta 1863 sekä aiemmin yliopiston käytössä ollut pohjanahkatehdas.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hautala, Kustaa: Oulun kaupungin historia IV. Oulu: Kirjapaino Oy Kaleva, 1976. ISBN 951-9327-00-2.
  • Hautala, Kustaa: Oulun kaupungin historia V. Oulu: Kirjapaino Oy Kaleva, 1982. ISBN 951-9234-02-0.
  • Manninen, Turo: Oulun kaupungin historia VI. Jyväskylä: Gummerus, 1995. ISBN 951-9234-48-9.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Nykänen, Irma: Nahkatehtaalta töitä 1 600:lle. Kaleva, 6.4.2003, s. 41. Oulu: Kirjapaino-osakeyhtiö Kaleva. Artikkelin verkkoversio Viitattu 22.1.2011.
  2. Hautala 1976, s. 168
  3. a b Hautala 1976, ss. 170–171
  4. Hautala 1976, s. 168
  5. Hautala 1976, s. 172
  6. Hautala 1976, s. 173
  7. Hautala 1982, ss. 95–96
  8. Hautala 1982, ss. 96–97
  9. Manninen 1995, ss. 107–108
  10. Manninen 1995, ss. 108–109
  11. Rönkkö, Tero: Pohjois-Pohjanmaan keskusammattikoulu 40 vuotta 1947–1987, s. 20, 88. Oulu: Kirjapaino Osakeyhtiö Kaleva, 1987.
  12. a b Pohjois-Pohjanmaan kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet Osa 3. Pohjois-Pohjanmaan Seutukaavaliiton Julkaisu A:117, s. 46–47. Oulu: Pohjois-Pohjanmaan Seutukaavaliitto, 1993. ISBN 951-9328-55-6.
  13. Åström 2000 – Nahkatehtaankadun kiinteistöt – Historia 2000. Åström 2000. Viitattu 22.1.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Veljekset Åström.