Nyrki Tapiovaara

Nyrki Tapiovaara
Nyrki Tapiovaara vuonna 1938.
Henkilötiedot
Koko nimi	Veikko Nyyrikki Tapiovaara
Syntynyt	10. syyskuuta 1911 Helsingin mlk
Kuollut	29. helmikuuta 1940 (28 vuotta) Tolvajärvi
Ammatti	elokuvaohjaaja
Ohjaaja
Aktiivisena	1937–1940
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Veikko Nyyrikki "Nyrki" Tapiovaara (10. syyskuuta 1911 Helsingin mlk – 29. helmikuuta 1940 Tolvajärvi) oli suomalainen elokuvaohjaaja. Lyhyeksi jääneestä urastaan huolimatta häntä pidetään yhtenä taiteellisesti korkeatasoisimmista suomalaisista ohjaajista.

Tapiovaara ehti muutamassa vuodessa ohjata viisi elokuvaa, joista viimeinen jäi häneltä kesken. Tunnetuin hänen elokuvistaan on Varastettu kuolema. Se perustuu Runar Schildtin novelliin ”Lihamylly” ja kuvaa vastarintatoimintaa tsaarinaikaisen Venäjän sortovaltaa vastaan vuoden 1905 Suomessa. Monet elokuvan tyylittelevät otokset ovat nousseet suomalaisen elokuvahistorian klassikoiksi. Kokeilevan ranskalaisen elokuvan vaikutteet ovat ilmeiset. Tapiovaara oli julkivasemmistolainen, mikä oli 1930-luvulla harvinaista. Hän osallistui aktiivisesti muun muassa kulttuurijärjestö Kiilan toimintaan.

Nyrki Tapiovaara kaatui partiotehtävissä Laatokan Karjalan rintamalla kaksi viikkoa ennen talvisodan päättymistä.

Perhetausta

Nyrki Tapiovaara syntyi metsänhoitaja Kaarlo Juho Vihtori Tapiovaaran (1879–1959) ja Aino Aleksandra Grönroosin (1886–1929) perheeseen. Aino Aleksandra oli Pilppulan kartanon tytär ja äitinsä puolelta sukua Suomen ensimmäiselle naispuoliselle kuvanveistäjälle Eveliina Särkelälle. Hän oli taiteen ystävä ja kannusti lapsiaan näiden taiteellisissa harrastuksissa. Kaarlo Tapiovaara oli hämäläistä talonpoikaissukua, joka oli satoja vuosia asuttanut Myrrö- ja Märri-nimisiä maatiloja Vilppulassa. Kaarlo ja Aino Tapiovaaran yhteinen tie kulki Sortavalan ja Helsingin kautta Hämeenlinnaan, jonne perhe päätyi 1919. Tapiovaarojen kodissa elettiin kansallisromanttisessa hengessä. Sen mukaisesti perheen kaikille yhdelletoista lapselle annettiin kalevalaiset etunimet. Ennen Veikko Nyyrikkiä syntyivät poika ja tytär ja hänen jälkeensä kuusi poikaa sekä kaksi tytärtä. Kaarlo Tapiovaara oli Hämeenlinnan ainoa porvari, joka kävi perheineen säännöllisesti kaupungin työväenteatterissa.

Nuorena Nyrki Tapiovaara oli urheilullinen. Vanhemman veljensä, Kaarlo Tapion eli Tapio Tapiovaaran, kanssa hän harrasti myös kirjallisuutta ja historiaa. Veljekset esiintyivät koulussa tulenkantajina ja vetivät koulun ateistikerhoa. Poikien huoneesta ja heidän ”kellarikerhostaan” kehkeytyi Hämeenlinnan älykkönuorison kohtauspaikka. Nyrki Tapiovaaran nuorempi veli Ilmari Tapiovaara oli tunnettu muotoilija ja sisustussuunnittelija. Nyrki Tapiovaara oli kuitenkin liian nuori ehtiäkseen Tulenkantajien kiihkeimpään hurmiovaiheeseen 1920-luvulla.

Aino Tapiovaara kuoli syöpään joulukuussa 1929. Seuraavana keväänä Nyrki Tapiovaara valmistui ylioppilaaksi, syksyllä hän kirjoittautui Helsingin yliopiston lakitieteelliseen tiedekuntaan ja hankkiutui saman tien vapaaehtoisena armeijaan.

Tien etsiminen

Nyrki Tapiovaara.

Nyrki ja Tapio Tapiovaara asuivat yhdessä Helsingissä. Alussa meno oli niin rajua, että he joutuivat pois erään sukulaisen Katajanokalla omistamasta asunnosta. Veljeksille muutto merkitsi vapautumista ja ennen kaikkea mahdollisuutta hakeutua ihanteidensa, Tulenkantajien seuraan. Tutuiksi tulivat niin Erkki Vala, Olavi Paavolainen, Raoul Palmgren kuin Uuno Kailaskin.

1930-luvun alussa Nyrki Tapiovaara etsi itseään, tulevaisuus oli epävarma, ja lakitieteiden opiskelukin jäi sivuasiaksi. Syksyllä 1933 isä-Tapiovaara kutsui poikansa takaisin Hämeenlinnaan. Tämän karanteenin aikana Nyrki Tapiovaara löysi elokuvataiteen. Hän kirjoitti niin vakuuttavia elokuva-arvosteluja pieneen Häme-lehteen, että pian hänet kutsuttiin Yleisradion säännöllisten elokuvakatsausten tekijäksi. Syksyllä 1934 hän aloitti myös työn Työväen näyttämön ohjaajana Helsingissä.

Valentin Vaala oli tarjonnut Tapiovaaralle sankarin osaa elokuvassa Helsingin kuuluisin liikemies. Koekuvaus epäonnistui, jolloin Tapiovaara vakuuttui, että hänen paikkansa on pikemmin kameran takana. Hän onnistui närkästyttämään Suomi-Filmin Risto Orkon radioarvosteluillaan niin perusteellisesti, että ne lopetettiin vuonna 1935. Vasemmistoradikaalin mainekaan ei juuri ollut eduksi Tapiovaaran elokuvauran kehitykselle. Sitten kuvaan tulivat kirjailija Juhani Ahon poika Heikki Aho velipuolensa Björn Soldanin kera. Heikki Aho kiinnitti Nyrki Tapiovaaran ohjaamaan elokuvan isänsä kuuluisasta Juha-romaanista. Elokuva sai ensi-iltansa tammikuussa 1937. Samana vuonna Tapiovaara matkusteli Euroopassa ja kirjoitti vaikutelmistaan artikkeleita Helsingin Sanomiin ja Elokuva-aittaan. Juhaa seurasi kaksi komedia- ja kaksi draamaelokuvaa.

Vasemmistoradikalismi

Nyrki Tapiovaara kuului kirjailija- ja taiteilijaryhmä Kiilan kantajäseniin, kuten myös kuvataiteilija Tapio Tapiovaara. Hän vaikutti myös muissa vasemmistolaisissa kulttuuriyhdistyksissä. Tapiovaara oli Etsivän Keskuspoliisin silmätikku. 1930-luvun ilmapiirissä kulttuuriradikaalien toimintaa rajoitettiin lainsäädännöllä, kiellettiin halventamasta Suomen hallitusta, eduskuntaa ja muita vastaavia tahoja, ja elokuvia sensuroitiin ankaralla kädellä. Nyrki Tapiovaara ihaili Neuvostoliittoa, tosin vuoden 1938 suuret oikeudenkäynnit ja puhdistukset laimensivat hänen myönteisiä tunteitaan maata kohtaan. Lopullisesti Tapiovaaran rakkaus Neuvostoliittoon murskaantui seuraavan vuoden lopussa Neuvostoliiton pommittaessa Helsinkiä. Hän oleskeli tuolloin Helsingissä ja kirjoitti sisarelleen Tuulikki Ahtialalle olevansa ”täynnä vihaa ja taistelutahtoa”. Hän kuvasi hyökkäystä ”järkyttäväksi, häpeälliseksi, inhoittavaksi”.

Tulikaste Suojärven soilla

Tapiovaara sai komennuksen Lammille Hämeenlinnan sotilaspiirin esikuntaan. Hän halusi rintamalle, mutta ei päässyt vasemmistoradikaalin taustansa takia. Päällystö ja reserviupseeritoverit tekivät hänen elämänsä mahdollisimman vaikeaksi, illat ja yöt hän saattoi viettää kotonaan.

Kevättalvella 1940 Tapiovaaran toive päästä rintamalle toteutui. 20. helmikuuta hän ilmoittautui Laatokan-Karjalan rintamalla Sissipataljoona III:ssa, jota komensi majuri Carl-Gustav Wahren. Komentajan adjutantin, luutnantti Vilho Suomen mukaan Nyrki Tapiovaara ”toi tullessaan valoisan tuulahduksen erämaahan”. Tapiovaara teki selväksi, mitä oli ennen ajatellut asioista ja mitä ajatteli nyt. Tämän suoruuden ja rehtiyden ansiosta majuri Wahren kiintyi häneen. 27. helmikuuta Tapiovaara saunoi Vilho Suomen kanssa, jolloin Suomi ehdotti hänelle elokuvan tekemistä Volter Kilven saaristolaisromaanien pohjalta.

28. helmikuuta pataljoona lähetti komppanian vahvuisen osaston partioretkelle Korpijärven kylään Suojärven kunnassa. Vänrikki Tapiovaaralla oli komennossaan kaksi joukkuetta, joiden oli määrä vallata Etelä-Korpijärven kylä. Osasto yllätettiin selustasta, ja se joutui perääntymään. 29. helmikuuta Tapiovaara teki voimakkaan vastahyökkäyksen, mutta päätyi antamaan osastolleen vetäytymiskäskyn. Johtajan tapaan hän oli viimeinen vetäytymässä, ja hän tulitti vihollista miestensä vetäytyessä. Eräs miehistä näki Tapiovaaraan osuvan ja tämän tuupertuvan hankeen. Silminnäkijöiden mukaan hän kohosi vielä kerran ja ampui pitkän sarjan viholliseen. Tämän jälkeen kukaan ei osannut kertoa mitään varmaa, jolloin ilmeisesti syntyi olettamus Tapiovaaran katoamisesta tai vangiksi joutumisesta. Olettamus ei kuitenkaan osoittautunut todeksi.

Tapiovaaran 11-henkisen lapsikatraan nuorimmainen, Panu Tapiovaara katosi jatkosodassa kesäkuussa 1944.

Filmografia

Ohjaajana

• Juha (1937)
• Varastettu kuolema (1938)
• Kaksi Vihtoria (1939)
• Herra Lahtinen lähtee lipettiin (1939)
• Miehen tie (1940) (jäi kesken, elokuvan viimeistelivät Erik Blomberg ja Hugo Hytönen)

Käsikirjoittajana

• Juha (1937) (ei ilmoitettu)
• Kaksi Vihtoria (1939)
• Herra Lahtinen lähtee lipettiin (1939)
• Miehen tie (1940)

Näyttelijänä

• Varastettu kuolema (1938)
• Kaksi Vihtoria (1939)

Kirjallisuutta

• Jaakko Autio - Tuomo Klemola - Matti Peltonen - Marika Tolvanen: "'Hellurei! - Ämmä läks' – Alkoholi ja sukupuoli Nyrki Tapiovaaran elokuvissa.” Katainen, Elina (toim.): Kotomaan koko kuva : kirjoituksia elokuvasta ja 1930-luvun sosiaalihistoriasta, s. 43–61. Helsinki : Suomen Historiallinen Seura, Helsingin yliopiston talous- ja sosiaalihistorian laitos, 1993. Kirja digitoituna Internet Archivessa.
• Rinne, Matti: Yksitoista Tapiovaaraa: Tuoleja, tauluja, elokuvia. Kustannusosakeyhtiö Teos, 2008.
• Toiviainen, Sakari: Nyrki Tapiovaaran tie. Suomen elokuva-arkisto, Valtion painatuskeskus, Helsinki 1986. ISBN 951-860-115-1

Aiheesta muualla

• Toiviainen, Sakari: Tapiovaara, Nyrki (1911–1940). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 6.9.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 17.7.2014.
• Nyrki Tapiovaara. YLE Sininen laulu
• Nyrki Tapiovaara Elonetissä.
• Nyrki Tapiovaara Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
• Ville Suhonen : Valtion viholliset – Etsivä Keskuspoliisi elokuvakulttuurin kintereillä