Veikko Törmänen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Veikko Törmänen
Syntynyt 7. kesäkuuta 1945 (ikä 69)
Kuusamo, Suomi
Kansallisuus Suomen lippu Suomi
Ala taidemaalari, taidegraafikko
Kuuluisimpia töitä Ruutuvihko (2002)
Elämän kaari (1997)
Liikahdus (1995)
Reunahuomautuksia-teossarja (1993)

Veikko Johannes Törmänen (s. 7. kesäkuuta 1945 Kuusamo) on suomalainen taidemaalari ja taidegraafikko. Hänen teoksiaan oli ensimmäisen kerran esillä yksityisnäyttelyssä Oulussa vuonna 1972.[1]

1980-luvun alussa Törmänen teki tarkkaan esinekuvaukseen perustuvia guassimaalauksia, mutta siirtyi myöhemmin abstrakteihin maalauksiin ja tilataideteoksiin.[2] Hänen 1980-luvun lopun kollaasimaalauksissaan oli laajoja värikenttiä, joiden reunoilla esiintyi pieniä tapahtumia tai niihin oli kiinnitetty esineitä.[3]

1990-luvun alussa Törmäsen maalauksien hallitsevin elemetti oli musta piste.[3] Törmänen on kertonut joskus ajatelleensa, että hän tällöin räjäytti kentät mustiksi pisteiksi.[3][4] Pisteessä häntä on kiehtonut se, että piste on teollisesti tuotetun kuvan peruselementti.[4]

2000-luvun alussa Törmäsen maalauksissa esiintyi ristikkoaiheita, minkä jälkeen töiden keskiöön nousivat väriheijastukset. 2000-luvulla hän on tehnyt maalaustensa ohella myös teräsveistoksia ja mobileita[3] ja teokset ovat muutenkin muuttuneet kolmiulotteisiksi, lähes veistoksellisiksi.[5]

Työskennellessään neliö- ja ruudukkoaiheiden parissa Törmänen selitti työskentelytapaansa: "Tavoitteenani on työskennellä aiheettomasti. Ruutu, neliö, on maailman vanhin ja käytetyin muoto. Anonyymina sen sovellusmahdollisuudet ovat loputtomat. Myös sen symboliarvo edestakaisen ja ylösalaisen liikkeen mahdollistajana on merkittävä. Ruudun voi aistia pimeässäkin ja sen rakenne rajaa myös valon."[6] Neliön muodon Törmänen on kokenut kiinnostavaksi myös, koska se ei hänen mukaansa anna mitään horisontaalisesti tai pystysuunnassa. Törmänen kokee neliön olevan neutraali ja paikallaan, mutta hänestä on kiehtovaa etsiä tähän staattisuuteen liikettä ja optisia harhoja.[7]

Ullamaria Pallasmaan mukaan Törmänen näyttää 2000-luvulla vapautuneen kaikista pidäkkeistään ja teokset säteilevät keksimisen ja kauneuden riemua.[3] Keskeisessä osassa hänen taiteessaan ovat peruselementit: neliö, suorakaide ja ympyrä.[8][9]

Törmästä on pidetty pelkistäjänä, jonka abstrakteissa töissä pääosaa näyttelevät väri, muoto ja niiden suhde toisiinsa. Tormänen onkin todennut, ettei hän ole töillään tarinankertoja.[3] Hänen ilmaisunsa on usein minimalistista ja hän hyödyntää teoksissaan vastavärejä, joiden avulla hän saa värit näyttämään voimakkaammilta.[10] Omien sanojensa mukaan hän on yksiulotteisissa teoksissaan lähes aina halunnut ilmentää liikettä ja vuorovaikutusta, eräänlaista erilaisten elementtien peilausta keskenään.[11] Törmäsen mukaan työhuoneella työt ovat omia yksikköjään, omaa luulottelua ja lopullinen tulos paljastuu vasta näyttelytilassa, konkretiassa.[12] Törmäsen tavassa tehdä taidetta on nähty viittaussuhteita taidehistorian kerrostuneisiin perinteisiin ja muun muassa Piet Mondrianiin, Yves Kleiniin ja Josef Albersiin.[3][10]

Hänen teoksiaan löytyy muun muassa Suomen valtion, Kuusamon kaupungin, Oulun kaupungin, Sanomalehti Kalevan, Oulun taidemuseon, Nykytaiteen museo Ars Novan, Norrbottenin läänin, Kempeleen ja Kiimingin kuntien, Alkon, Nokian, Kansaneläkelaitoksen ja Itellan kokoelmista.[13][3] Törmänen on tehnyt myös paljon yhteistyötä arkkitehtien kanssa ja saanut tehtäväkseen useita julkisia teoksia vuodesta 1979 alkaen.[3] Esimerkkejä Törmäsen julkisista teoksista ovat Oulun tuomiokirkon vuonna 1997 valmistunut Elämänkaari-maalaus[3] ja Oulun lääninhallituksen vierashuoneiston olohuone, joka on Törmäsen kokonaistaideteos Liikahdus, joka käsittää olohuoneen seinien maalaamisen sekä takan ja siihen liittyvän peilisommitelman suunnittelun sekä pöydän, nojatuolin ja erillisen maalauksen.[14] Hänelle on myönnetty työstään lukuisia palkintoja ja tunnustuksia[15] ja hän sai valtion taiteilijaeläkkeen vuonna 2009.[16]

Törmäsen pitkäaikainen harrastus on close up -taikatemppujen tekeminen.[17] 1960-luvun lopulla muutettuaan Ouluun hän oli osa oululaista taikurijoukkoa, johon kuuluivat muuan muassa Taikuri Luttinen (oik. Jarmo Luttinen), Markku Karvo, Sampo Karjalainen ja Markku Oivo. Joni Pakasen mukaan Törmänen on yksi maamme taitavimmista korttien käsittelijöistä.[18]

Törmänen on naimisissa kirjailija Sinikka Laine-Törmäsen kanssa[19] ja hän työskentelee Oulun Pikisaaressa.[1]

Julkisia teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Muutto, matka, aika, elokuu, serigrafiasarja, Lassintalo Oulu 1978
  • Juhlapäivä, öljy, Rajakylän ala-aste Oulu 1978
  • Väliaika, öljy, Myllyojan ala-aste Oulu 1980
  • Forte fortissimo, öljy/akryyli, Oulun musiikkikeskus 1985
  • Oma maa mansikka, serigrafia, Knuutilankankaan koulu, Oulu 1989
  • Koillinen, akryyli, Kuusamon kirjasto 1990
  • Reunahuomautuksia, kollaasiteossarja, Oulun nuoriso- ja kulttuurikeskus 1993
  • Kalenteri, kollaasiteos, Oulun lääninhallitus 1995
  • Elämänkaari, seinämaalaus, tempera, Oulun tuomiokirkko 1997
  • Ruutuvihko, julkisivuteos betonille, Laanilan koulu Oulu 2002
  • Kukkii, teräs/akryyli, Ravintola Jouni la Réserve, Nizza 2006
  • Ylös, akryyli, Nykytaiteen museo Ars Nova, Turku 2007
  • Peilaus, Oulun Diakonissalaitos 2008
  • Liikahdus, Oulun lääninhallituksen vierashuoneiston olohuone on Veikko Törmäsen kokonaistaideteos

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kuvataiteilijamatrikkeli Viitattu 18.2.2008.
  2. Oulun taidemuseo - julkiset ulkoveistokset - Ruutuvihko, 2002 Oulun taidemuseo. Viitattu 18.2.2008.
  3. a b c d e f g h i j Ilpo Okkonen, Ullamaria Pallasmaa: Reunahuomautuksia. Veikko Törmänen teoksia 1975-2007. Studio Ilpo Okkonen Oy, 2008. ISBN 978-952-5109-22-1.
  4. a b Elina Vieru: Veikko Törmäsen haastattelu Oulun taiteilijaseura 63 ry. Viitattu 11.9.2008.
  5. Pekka Homanen, Jaakko Mattila, Veikko Törmänen 2.12. – 2.1. Maalauksia Näyttely.info. Viitattu 17.12.2010.
  6. Seppä, Soile: Maalausten omatoiminen elämä Keskipohjanmaa. 25.6.2002. Viitattu 19.8.2010.
  7. Rintala, Heli: Teoksia työhuoneessa tarjoilee muodon leikkejä Oulu-lehti. 18.8.2010. Viitattu 18.8.2010.
  8. Seppä, Soile: Peruselementtien raikas moninaisuus Pohjolan Sanomat. 12.1.2009. Viitattu 17.1.2009.
  9. Seppä, Soile: Veikko Törmäsen teoksia Galleria Harmajassa Oulussa 9.1. - 1.2.2009 Keskipohjanmaa. Viitattu 29.1.2009.
  10. a b Suni, Nina: Universaalit perusmuodot raikkaissa väreissä Turun Sanomat. 27.2.2009. Viitattu 2.3.2009.
  11. Vesa Kärki: Taide tukee henkistä hyvinvointia Kaleva. 18.9.2008. Viitattu 29.9.2008.
  12. Anja Manninen: Veikko Törmänen ihastui karheaan Kellarigalleriaan. Oulu-lehti, 15.10.2008, nro 82.
  13. Veikko Törmäsen kotisivu Viitattu 18.2.2008.
  14. Data Arvokiinteistöt: Senaatti-kiinteistöt. Viitattu 6.2.2009.
  15. Lindén, Suvi: Veikko Törmäsen taidenäyttely (Avajaispuhe 8.1.2009 Viestintäministeri Suvi Lindén) 8.1.2009. Viitattu 2.2.2009.
  16. Reijo Hukkaselle ja Veikko Törmäselle valtion taitelijaeläke 2.6.2009. Yle.fi: YLE. Viitattu 8.6.2009.
  17. Valelasku (Veikko Törmänen). Jokeri, 2000, nro 5.
  18. Pakanen, Joni: Taiteilija-Taikuri Törmäsen luona vierailulla 22.4.2010. Joni Pakasen Facebook-sivu. Viitattu 19.8.1.2010.
  19. Kirjailijat Oulussa - Sinikka Laine - Elämä 2007. Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto. Viitattu 18.2.2008.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]