Veikko Männikkö
Veikko Iisakki Männikkö (28. joulukuuta 1921 Jalasjärvi – 19. kesäkuuta 2012[1]) oli suomalainen kreikkalais-roomalaisen tyylin painija.[2]
Männikkö edusti Suomea kaksien olympialaisten painikilpailuissa. Lontoossa 1948 hän sijoittui kreikkalais-roomalaisen painin 73 kilon sarjassa neljänneksi. Helsingissä 1952 hän paini samassa sarjassa, mutta loukkaantui ja karsiutui jatkosta toisen ottelukierroksen jälkeen.[2]
Seuratasolla Männikkö edusti Sydänmaan Karhua, Seinäjoen Sisua sekä Seinäjoen Paini-Miehiä, jonka perustajajäsen hän on. Hän voitti Suomen mestaruuden vuosina 1946, 1950, 1951 ja 1952 sekä lisäksi kaksi SM-hopeaa ja yhden SM-pronssin. TUL:n mestaruuksia hän voitti seitsemän kappaletta vuosina 1947–1953.[2]
Huippuvuosinaan Männikkö joutui kärsimään Suomen urheiluelämän poliittisista ristiriidoista. Vuoden 1950 Malmön MM-kisoihin häntä pidettiin itsestään selvänä joukkueen jäsenenä. Työväen Urheiluliiton ja Suomen Painiliiton yhteistyösopimuksen katkeaminen juuri ennen kisoja johti kuitenkin siihen, että Malmöhön lähetettiin Painiliiton edustajana Matti Simanainen, jonka Männikkö oli yleensä ja erityisesti myös MM-karsinnoissa voittanut. Kun Matti Simanainen voitti maailmanmestaruuden Malmössä ja kun Männikkö pian kisojen jälkeen voitti Simanaisen, kertoivat lehdet ”moraalisen maailmanmestarin Männikön” voittaneen maailmanmestari Simanaisen. Männikkö ei kantanut Simanaiselle kaunaa, se ei ollut hänen tapaistaan, vaan ystävällinen yhteydenpito postikortein jatkui pitkään senkin jälkeen, kun Simanainen oli muuttanut Floridaan.[3][4]
Männikköä sanottiin herrasmiespainijaksi ja häntä pidettiin esimerkillisenä urheilijapersoonana.
Veikko Männikkö toimi koko työuransa autoalalla, muun muassa Volvo-autojen piiriedustajana 1950- ja 1960-luvuilla Seinäjoella – ensin liikkeen johtajana ja sitten itsenäisenä yrittäjänä – sekä myöhemmin 1970-luvulla Oy Veho Ab:n myyntipäällikkönä Kouvolassa.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Siukonen, Markku: Urheilukunniamme puolustajat – Suomen olympiaedustajat 1906–2000, s. 213. Graface Jyväskylä, 2001. ISBN 951-98673-1-7.
- Veikko Männikkö Biography and Olympic Results sports-reference.com. Olympics at Sports-Reference.com. Arkistoitu 15.12.2012. Viitattu 20.6.2012. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Olympiapainija Veikko Männikkö kuollut yle.fi. 20.6.2012. Yle. Viitattu 20.6.2012. (suomeksi)
- ↑ a b c Siukonen, s. 213
- ↑ Markus Aaltonen: Veikko Männikön muistokirjoitus. Ilkka maakuntauutiset, 17.7.2012.
- ↑ Veikko Männikön muistokirjoitus. Pohjalainen sanomalehti, 17.7.2012.
- ↑ Aki Mäki: Eteläpohjalaisen autoilun ja autokaupan varhaishistoriaa. Gummerus 1997
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maennikoe, Veikko (FIN) iat-uni-leipzig.de (englanniksi)