Vasarapäähaikara

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vasarapäähaikara
Hammerkopf 0505281 Ausschnitt.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Haikaralinnut Ciconiiformes
Heimo: Varjohaikarat Scopidae
Suku: Scopus
Laji: umbretta
Kaksiosainen nimi
Scopus umbretta
Gmelin, 1789
Alalajit
  • S. u. bannermanni
  • S. u. minor
  • S. u. tenuirostris
  • S. u. umbretta
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Vasarapäähaikara Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Vasarapäähaikara Commonsissa

Vasarapäähaikara (Scopus umbretta), aiemmalta nimeltään varjohaikara, on laajalle levinnyt afrikkalainen kosteikkolintu. Se on sukunsa (Scopus) ja heimonsa (Scopidae) ainoa laji. Yleensä vasarapäähaikara luetaan haikaralintuihin (Ciconiiformes), mutta se saattaa olla läheisempää sukua pelikaanilinnuille (Pelecaniformes).

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vasarapäähaikaran pituus on noin 56 cm ja paino 470 g. Sen pää on erikoisen muotoinen johtuen pitkähköstä tukevasta nokasta ja niskassa sojottavasta töyhdöstä. Sen höyhenpuku on tasaisen ruskea ja koivet sekä nokka mustat. Pyrstö on lyhyt, mutta siivet ovat leveät ja lintu on erinomainen liitolentäjä. Kaarrellessaan se ojentaa kaulansa suoraksi kuten esimerkiksi kattohaikara, mutta lentäessään se vetää kaulansa sisään kuten harmaahaikara.

Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vasarapäähaikarat elävät Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, Madagaskarilla ja Arabian niemimaan lounaisrannikolla. Niiden esiintymisalueen pinta-ala on 10 miljoonaa neliökilometriä ja maailman populaatio on suuruudeltaan 170 000–1 100 000 yksilöä.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vasarapäähaikaran elinympäristöä ovat kaikenlaiset kosteikot, mukaan lukien riisipellot, teko- ja kastelualtaat, joet ja suot, sekä savanneilla että metsäseuduilla.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vasarapäähaikarat rakentavat huomattavan suuren risupesän puun latvaan, kallion laelle, joenpenkalle tai mutavallin päälle. Pesän halkaisija voi olla 1,5 metriä ja se koostuu tuhansista oksista, jotka emot muuraavat yhteen mudalla. Risukasan päälle rakennetaan mudasta seinät ja katto, ja itse pesämaljaan pääsee mudasta rakennetusta tunnelista, joka on 13–18 cm leveä ja jopa 60 cm pitkä. Pari voi rakentaa useita pesiä, jopa viisi, joista vain yhden ne ottavat käyttöön. Seuraavana vuonna ne rakentavat uudet pesät. Monet lintulajit käyttävät myöhemmin vasarapäähaikaran pesiä. Naaras munii 3–7 valkoista munaa, jotka pian tummuvat mudan värisiksi. Molemmat puolisot hautovat yhteensä 28–30 päivää ja poikaset jättävät pesän 44–50 päivän ikäisinä. Jonkin aikaa pesästä lähdön jälkeen ne käyvät siellä vielä yöpymässä.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vasarapäähaikaran ruokavalio koostuu pääosin sammakkoeläimistä. Muita saaliseläimiä ovat kalat, hyönteiset, katkaravut ja pikkujyrsijät.

Erityistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lounais-Afrikan paikalliset asukkaat uskovat vasarapäähaikaralla olevan maagisia voimia. Linnun uskotaan kykenevän ennustamaan kuoleman näkemällä tuomitun henkilön kuvan vedenkalvolta tai putoavan tähden, pahan enteen, taivaalla hänen kotinsa yllä. Haikara lentää uhrin asumuksen yli raakkuen pitkällä valittavalla äänellä varoittaakseen kohtalosta.lähde?

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Scopus umbretta IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 4.5.2014. (englanniksi)