Vasa-museo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vasa-museon pohjoisenpuoleinen julkisivu, 2008

Vasa-museo (ruots. Vasamuseet) on merihistoriallinen museo eteläisen Djurgårdenin (ruots. Södra Djurgården) alueella Gälarvarvetissa Tukholmassa. Museo on rakennettu historiallisen Vasa-laivan ympärille, joka upposi Tukholman edustalle vuonna 1628 ja nostettiin merenpohjasta 1961. Museo kuuluu Ruotsin valtion merimuseoihin (ruots. Statens maritima museer).

Kuninkaallinen laiva ja museoalus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vasa-museossa on näytteillä 1600-luvulta peräisin oleva Kuninkaallinen laiva Vasa, joka päätettiin pelastaa vuonna 1961. Meriteknikko Anders Franzén oli samana vuonna löytänyt hylyn ja kampanjoinut pitkään sen pelastamiseksi. Alussa Vasa-laiva oli esillä Wasavarvet nimisessä tilapäisrakennuksessa hieman nykyistä museorakennusta kauempana Djurgårdenin eteläpuolella.

Museon ulkopuolella on satama, jossa on neljä museoalusta Jagarpiren-nimisessä laiturissa. Laiturissa ovat kiinni seuraavat alukset:

Wasavarvet-telakka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilaa, jossa Vasamuseo toimi aikaisemmin, kutsuttiin nimellä ”Wasavarvet”. Se toimi museon tilapäisrakennuksena Liljevalchin taidehallin läheisyydessä, noin 300 metriä etelään nykyisestä museorakennuksesta. Vasa-laivan lopullista sijoituspaikkaa ruvettiin suunnittelemaan vuonna 1959 eli kaksi vuotta ennen laivan lopullista pelastamista. Rakennuksen arkkitehtina toimi ruotsalainen Hans Åkerblad, ja se valmistui 1961. Museon käyttöön rakennettiin kaksi yhtä matalaa rakennusta, jotka sisälsivät tilat sekä näyttelyille että henkilökunnalle. Saltsjö-järveen sijoitettiin poikittainen ponttoni, jonka päälle rakennettiin suojus kuninkaallista Vasa-laivaa varten.

Kuva laivan sisätiloista vuodelta 1965.

Wasavarvet-rakennus rakennettiin lasista ja betonista. Ulkoseinissä käytettiin sinisenä välkehtivää alumiiniaaltolevyä. Rakennuksen kattoa kannattelivat betonielementtipalkit, ja katossa oli aukko, josta valo pääsi valaisemaan sisätiloja. Myös rakennuksen julkisivuissa oli aukkoja päivänvalon sisäänpääsyä varten. Selvästi kaarevaa kattoa oli korotettava muutaman kerran sitä mukaa kuin laivaa koottiin. Ilman katon korottamista laiva ei olisi korkeutensa puolesta mahtunut rakennukseen. [1]

Kahtena ensimmäisenä vuonna museokävijöitä odotti eriskummallinen näky, kun laivassa ei vielä ollut mastoa eikä kantta. Lisäksi laivaa ympäröi säilöntäainesumu, jonka hengittämistä museovierailijat eivät voineet välttää.[2] Tilapäisrakennus purettiin vuoden 1988 lopussa Vasan purjehdittua viimeisen kerran nykyiseen sijoituspaikkaansa.

Wasavarvetin paikalle avattiin vuonna 1991 Aquaria-vesimuseo ja Alkärrshallenin raitiovaunuvarikko. Jotkin osat Wasavarvet-rakennuksesta ovat kuitenkin yhä samalla paikalla.

Vasa-museo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyinen museorakennus syntyi vuonna 1981 järjestetyn pohjoismaisen arkkitehtikilpailun tuloksena. Kilpailun voitti ruotsalainen arkkitehtitoimisto Månsson & Dahlbäck Arkitektkontor ja museo rakennettiin sen suunnitelmien mukaan vuosina 1986–1990.[3] Museon rakennusurakoitsijana toimi rakennusyhtiö NCC. Kuningas Kaarle XVI Kustaa vihki museon käyttöön 15. heinäkuuta 1990. Museolle myönnettiin samana vuonna ruotsalainen arkkitehtuuripalkinto Kasper Salin -palkinto.

Museorakennus sijaitsee vuonna 1878 rakennetun Tukholman sotasataman kuivatelakka-alueen paikalla.[3] Ennen rakennustöiden alkamista rakennuksen sijaintia arvosteltiin. Arvostelijoiden joukossa oli muun muassa kansanedustaja Henrik S. Järrel. Hän oli sitä mieltä, ettei rantaviivaa saisi katkaista ja että museo häiritsisi Gälarvarvetin hautausmaan rauhaa. Siksi olisi parempi, jos museo rakennettaisiin Beckholmenin saarelle lähelle Tukholman keskustaa. Museorakennuksen valmistumisen jälkeen arvostelu kuitenkin loppui, ja Vasa-museosta on pitkine katon läpi työntyvine mastoineen tullut osa Tukholman kaupunkikuvaa. Rakennuksesta pilkistävän korkeimman maston pituus on yhtä suuri kuin Vasan isomaston pituus olisi ollut, sillä se ulottuu kölistä mitattuna 52,5 metrin korkeuteen.

Ulkoa katsottuna rakennus on sekoitus eri suuntiin lähtevistä erivärisistä puupaneeleista. Paneelit ovat faluninpunaisia, mustia, sinisiä ja keltaisia. Museon kuparipellistä valmistettu katto puolestaan koostuu monenkorkuisista ja -suuntaisista pulpettikatoista. Sisäänkäynnin ylle ulottuva teräväkärkinen betonirakennelma on rakennettu muistuttamaan aluksen keulaa.

Luonnonmateriaalien käyttö jatkuu rakennuksen sisäpuolella. Esimerkiksi lattialankut koostuvat suovatusta puulattiasta. Rakennuksen ulkopintojen värimaailma jatkuu sisätiloissa, sillä puupaneelit ja osa betonista on maalattu samoilla sävyillä. Vain suuret betoniset seinäpinnat ja katto on jätetty käsittelemättä. Museon sisätilan valaistus on himmeä, joten vie jonkin aikaa, ennen kuin silmä tottuu hämäryyteen. Museossa on kuusi kerrosta, joista vierailijat voivat ihastella Vasa-laivaa. Näyttelytilan sisäpuolinen korkeus on 34 metriä, mikä on mahdollistanut aluksen pystyssä olevan purjevälineistön eli takilan asettamisen oikeaan asentoon. Lisäksi museorakennuksessa on palveluita sekä kävijöille että henkilökunnalle: esimerkiksi lahjatavarakauppa, kahvila, ravintola ja luentosali. Museorakennuksen kokonaispinta-ala on yhteensä 12 700 m²[2].

Kävijämäärät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vasa-museo on yksi Tukholman suosituimmista matkailukohteista. Vuonna 2008 museossa kävi yli 1 140 000 henkeä. 26. huhtikuuta 2008 rikkoutui 15 miljoonan kävijän raja, ja vuoden 2001 kävijämäärä oli yli 1,2 miljoonaa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: sv:Vasamuseet
  • Hultin, Olof; Österling, Ola; Perlmutter, Michael (2002) [1998]. Guide till Stockholms arkitektur (2:a upplagan). Stockholm: Arkitektur Förlag. Libris 8465772. ISBN 91 86050-58-3.
  • Andersson, Henrik O. Bedoire, Fredric (1977) [1973]. Stockholms byggnader: en bok om arkitektur och stadsbild i Stockholm (3) Stockholm: Prisma. Libris 7406664. ISBN 91-518-1125-1

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Besök av Holger Ellgaard i juli 1963
  2. a b Vasamuseet : regalskeppet i sitt nya hus, Karl Anders Adrup, Bengt Nordell, Kungliga Byggnadsstyrelsen/Statens fastighetsverk, Bra böcker, Stockholm 1990 ISBN 91-86670-06-9, s. 134f
  3. a b Fredric Bedoire: Stockholms byggnader: Arkitektur och stadsbild, s. 216–217. Norstedts, Tukholma 2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.