Vasa-museo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Vasa-museo (ruots. Vasamuseet) on merihistoriallinen museo, joka sijaitsee eteläisen Djurgårdenin (ruots. Södra Djurgården) alueella Gälarvarvetissa, Tukholmassa. Kuninkaallinen Vasa-laiva saapui museoon 15.7.1990. Museo kuuluu Ruotsin Valtion merimuseoihin (ruots. Statens maritima museer).

Vasa-museon pohjoisenpuoleinen julkisivu, 2008

Kuninkaallinen laiva ja museoalus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vasa-museossa on näytteillä 1600-luvulta peräisin oleva Kuninkaallinen laiva Vasa, joka päätettiin pelastaa vuonna 1961. Meriteknikko Anders Franzén oli samana vuonna löytänyt hylyn ja kampanjoinut pitkään sen pelastamisen puolesta. Alussa Vasa-laiva oli esillä Wasavarvet nimisessä tilapäisrakennuksessa hieman nykyistä museorakennusta kauempana Djurgårdenin eteläpuolella.

Museon ulkopuolella on satama, jossa voi nykyisin (vuonna 2009) nähdä neljä museoalusta Jagarpiren nimisessä laiturissa. Laiturissa ovat kiinni seuraavat alukset:

  • majakkalaiva Finngrundet, joka otettiin pois toiminnasta vuonna 1969,
  • torpedovene HMS Spica (T121), joka tuli satamaan vuonna 2002,
  • jäänmurtaja Sankt Erik, joka on ollut laiturissa vuodesta 1980 lähtien sekä
  • meripelastusalus Bernhard Ingelsson, joka on kuulunut museolle vuodesta 1996 lähtien.

Wasavarvet-telakka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilaa jossa Vasamuseo toimi aikaisemmin, kutsuttiin nimellä ”Wasavarvet”. Se toimi museon tilapäisrakennuksena Liljevalchin taidehallin läheisyydessä, noin 300 metriä etelään nykyisestä museorakennuksesta. Vasa-laivan lopullista sijoituspaikkaa ruvettiin suunnittelemaan jo vuonna 1959, eli kaksi vuotta ennen laivan lopullista pelastamista. Rakennuksen arkkitehtina toimi ruotsalainen Hans Åkerblad ja se valmistui vuonna 1961. Museon käyttöön rakennettiin kaksi yhtä matalaa rakennusta, jotka sisälsivät tilat sekä näyttelyille että henkilökunnalle. Saltsjö-järveen sijoitettiin poikittain oleva ponttooni, jonka päälle rakennettiin suojus Kuninkaallista Vasa-laivaa varten.

Kuva laivan sisätiloista vuodelta 1965.

Wasavarvet-rakennus rakennettiin lasista ja betonista. Ulkoseinissä käytettiin sinisenä välkehtivää alumiiniaaltolevyä. Rakennuksen kattoa kannattelivat betonielementtipalkit, ja katossa oli aukko, josta valo pääsi valaisemaan sisätiloja. Myös rakennuksen julkisivuissa oli aukkoja päivänvalon sisäänpääsyä varten. Silmiinpistävän kaarevaa kattoa oli korotettava muutaman kerran sitä mukaa kuin laivaa saatiin koottua yksityiskohtaisesti. Ilman katon korottamista laiva ei olisi korkeutensa puolesta mahtunut rakennukseen. [1]

Kahtena ensimmäisenä vuonna museokävijöitä odotti eriskummallinen näky, kun laivassa ei vielä ollut mastoa eikä kantta. Lisäksi laivaa ympäröi säilöntäainesumu, jonka hengittämistä museovierailijat eivät voineet välttää. [2] Tilapäisrakennus purettiin vuoden 1988 lopussa Vasan purjehdittua viimeisen kerran nykyiseen sijoituspaikkaansa.

Wasavarvetin paikalle avattiin vuonna 1991 Aquaria-vesimuseo sekä Alkärrshallenin raitiovaunuvarikko. Jotkin osat Wasavarvet-rakennuksesta ovat kuitenkin yhä samalla paikalla.

Vasa-museo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyinen museorakennus syntyi pohjoismaalaisen arkkitehtikilpailun tuloksena. Kilpailun voitti ruotsalainen arkkitehtitoimisto Dahlbäck Arkitektkontor, mutta ensimmäinen palkinto jaettiin kuitenkin tanskalaisten ehdotuksen kanssa. Museorakennus sijoitettiin kulkemaan vuonna 1878 rakennetun Tukholman sotasataman kuivatelakka-alueen halki, ja museon rakennukurakoitsijana toimi rakennusyhtiö NCC. Kuningas Kaarle XVI Kustaa vihki museon käyttöön heinäkuun 15. päivänä vuonna 1990. Museolle myönnettiin samana vuonna ruotsalainen arkkitehtuuripalkinto Kasper Salin-priset.

Ennen museon rakentamisen alkamista olivat monet olleet kriittisiä rakennuksen sijoittamisen suhteen. Kritisoijien joukossa oli muun muassa kansanedustaja Henrik S. Järrel. Hän oli sitä mieltä, ettei rantaviivaa saisi katkaista ja että museo häiritsisi Gälarvarvetin hautausmaan rauhaa. Siksi olisi parempi, jos museo rakennettaisiin Beckholmenin saarelle lähelle Tukholman keskustaa. Museorakennuksen valmistumisen jälkeen kritisointi kuitenkin loppui, ja Vasa-museosta on pitkine katon läpi työntyvine mastoineen tullut osa Tukholman kaupunkikuvaa. Rakennuksesta pilkistävän korkeimman maston pituus on yhtä suuri kuin Vasan isomaston pituus olisi ollut, sillä se ulottuu kölistä mitattuna 52,5 metrin korkeuteen.

Ulkoapäin katsottuna rakennus on sekoitus eri suuntiin lähtevistä erivärisistä puupaneeleista. Väreiltään paneelit ovat faluninpunaisia, mustia, sinisiä ja keltaisia. Museon kuparipellistä valmistettu katto puolestaan koostuu monista erikorkuisista ja -suuntaisista pulpettikatoista. Sisäänkäynnin ylle ulottuva teräväkärkinen betonirakennelma on rakennettu muistuttamaan aluksen keulaa.

Luonnonmateriaalien käyttö jatkuu rakennuksen sisäpuolella: esimerkiksi lattian lankut koostuvat suovatusta puulattiasta. Rakennuksen ulkopintojen värimaailma jatkuu sisätiloissa, sillä puupaneelit ja osa betonista on maalattu samoilla sävyillä. Ainoastaan suuret betoniset seinäpinnat ja katto on jätetty käsittelemättä. Museon sisätilan valaistus on himmeä, joten kestää jonkin aikaa, ennen kuin silmä tottuu hämäryyteen. Museossa on kuusi kerrosta, joista vierailijat voivat ihastella Vasa-laivaa. Näyttelytilan sisäpuolinen korkeus on 34 metriä, mikä on mahdollistanut aluksen pystyssä olevan purjevälineistön eli takilan asettamisen oikeaan asentoon. Lisäksi museorakennuksessa on palveluita sekä kävijöille että henkilökunnalle: esimerkiksi lahjatavarakauppa, kahvila, ravintola ja luentosali. Museorakennuksen kokonaispinta-ala on yhteensä 12 700 m2.

Kävijämäärät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vasa-museo on yksi Tukholman suosituimmista turistikohteista. Vuonna 2008 museossa vieraili yli 1 140 000 henkilöä. 26. huhtikuuta 2008 rikkoutui 15 000 000 kävijän raja, ja vuoden 2001 kävijämäärä oli yli 1 200 000.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viittaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ^ Besök av Holger Ellgaard i juli 1963
  2. Vasamuseet : regalskeppet i sitt nya hus, Karl Anders Adrup, Bengt Nordell, Kungliga Byggnadsstyrelsen/Statens fastighetsverk, Bra böcker, Stockholm 1990 ISBN 91-86670-06-9, s. 134f

Painetut lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hultin, Olof; Österling, Ola; Perlmutter, Michael (2002) [1998]. Guide till Stockholms arkitektur (2:a upplagan). Stockholm: Arkitektur Förlag. Libris 8465772. ISBN 91 86050-58-3.
  • Andersson, Henrik O. Bedoire, Fredric (1977) [1973]. Stockholms byggnader: en bok om arkitektur och stadsbild i Stockholm (3) Stockholm: Prisma. Libris 7406664. ISBN 91-518-1125-1

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.