Vartija

Wikipedia

Vartija on yleisen määritelmän mukaan henkilö joka työskentelee sisäasianministeriön hyväksymässä vartioimisliikkeessä, jossa hän suojelee omaisuuden tai henkilön koskemattomuutta, suojaa tiloja ulkoisilta uhilta, tai suorittaa muita vartioimisliikkeen ja asiakkaan välisessä toimeksiannossa määriteltyjä tehtäviä. Lain mukaan vartija on oikeudellisesti siviili, jolla on jokamiehen oikeuksien lisäksi julkisen vallan käyttöoikeus tietyissä rajatuissa tapauksissa, jotka on määritelty laissa yksityisistä turvallisuuspalveluista.^[1]

Esimerkiksi vanginvartija, poliisilaitoksen palveluksessa oleva vartija tai rajavartija toimivat valtion virkamiehinä, eivätkä ole edellä mainitun lain tarkoittamia vartijoita. Myös järjestyksenvalvoja on erikseen määritelty toimi.

Yksityisistä turvallisuuspalveluista annettu laki määrittelee vartijan henkilöksi, joka vartioimisliikkeen palveluksessa suorittaa vartijan tehtäviä (1 luku 2§ 9. mom).

Yleisellä tasolla vartijaksi voidaan mieltää myös vartijan kanssa käytännössä yhteneväisiä tehtäviä suorittava järjestyslain (27.6.2003/612) mukainen järjestyksenvalvoja, joka järjestyslain (6 luvun 22§ mukaan) voidaan asettaa valvomaan järjestystä ja turvallisuutta poliisin apuna esimerkiksi liikenneasemalle, kauppakeskukseen tai joukkoliikennevälineeseen. Järjestyslain mukaisen järjestyksenvalvojan hyväksyminen sekä vartijaksi että järjestyksenvalvojaksi on voimassa ja tällöin järjestyksenvalvoja työskentelee vartioimisliikkeen palveluksessa. Vartijan ja järjestyslain mukaisen järjestyksenvalvojan tehtävät ovat käytännön tasolla yhteneväisiä ja samoja mutta poikkeavat merkittävästi oikeuksien ja velvollisuuksien osalta. Sen vuoksi näitä käsitteitä ei tulisi sekoittaa keskenään. Järjestyksenvalvojan asettaminen vaatii toimeksiantosopimuksen lisäksi paikallispoliisin hyväksynnän eli se on luvanvaraista ja aina määräaikaista.

Sisällysluettelo 1 Vartijan tehtävät 2 Laki yksityisistä turvapalveluista 3 Toimeksiantosopimus 3.1 Tapahtumailmoitus 4 Vartijan oikeudet 4.1 Korotettu rikosoikeudellinen suoja 4.2 Poistaminen 4.3 Kiinniotto 4.4 Turvallisuustarkastus 4.5 Voimankäyttöoikeus 4.6 Voimankäyttövälineet 5 Vartijan peruskoulutus 5.1 Vartijan ammattitutkinto 5.2 Vartijaksi hyväksyminen 6 Vartijan toimenpiteiden lainmukaisuus 7 Vartioimistoiminta ulkomailla 7.1 Vartioimistoiminta Ruotsissa 7.2 Vartioimistoiminta Yhdysvalloissa 7.3 Vartioimistoiminta Isossa-Britanniassa 8 Lähteet 9 Aiheesta muualla

[muokkaa] Vartijan tehtävät

Vartijan tehtäviä ovat esimerkiksi:

• paikallisvartiointi
• piirivartiointi eli vartiointi useassa eri toimeksiantokohteessa
• myymälävartijan tehtävät
• palo‑ ja tulityövartiointi
• turvatarkastus, henkilötarkastus
• valvomotehtävät, palvelukeskus/hälytyskeskustehtävät
• ydinvoimalan valvontatehtävät
• metrovartiointi
• henkilösuojaus
• rahahuolto ja arvokuljetus
• järjestyksenpidon kaltaiset tehtävät.

Turvatarkastukset perustuvat erillisiin lakeihin. Tuomioistuimissa toteutettava turvatarkastus perustuu turvatarkastuksista tuomioistuimissa annettuun lakiin (3.12.1999/1121) ja lentoasemilla tapahtuva turvatarkastus perustuu ilmailulakiin (29.12.2005/1242). Turvatarkastajat saattavat toimia vartijan tehtävässä, vaikkakaan turvatarkastustehtävien hoitaminen ei edellytä erillistä vartijaksi hyväksymistä.

Vartioimisliikkeiden asiakkaiden palvelutarpeiden muuttuessa ovat paikoittain myös vartijan tehtävät muuttuneet nk. monipalvelutehtäviksi, joihin sisältyy esimerkiksi erimuotoisia kiinteistönhuollon tehtäviä. Tällöin vartijalla saattaa olla myös esimerkiksi kiinteistöhuollon peruskoulutus.

[muokkaa] Laki yksityisistä turvapalveluista

Uusi laki yksityisistä turvapalveluista (282/2002) tuli voimaan 1. lokakuuta 2002. Uuden lain tavoitteena oli saattaa kaikki yksityisiä turvapalveluita koskeneet säännökset yhteen lakiin. Vartijan oikeuksia tarkennettiin poistamisoikeutta koskevissa säännöksissä ja työturvallisuuden parantamiseksi vartija sai oikeuden turvallisuustarkistukseen.

Laki uudisti myös vartijan peruskoulutuksen. Aikaisemmassa vuoden 1983 vartioimisliikelaissa väliaikainen vartija ei tarvinnut koulutusta ja vakituisen vartijan koulutus oli pituudeltaan 40 tuntia. Uusi laki muutti vakituisen vartijan koulutuksen 100 tunnin mittaiseksi ja väliaikaisen vartijan koulutus kestää nykyisin 40 tuntia. Väliaikaisen vartijan koulutuksella voi työskennellä vuodessa yhteensä 4 kuukautta. Vartijan on myös mahdollista suorittaa vartijan ammattitutkinto joista em. 100 tunnin kurssi vastaa kahta ammattitutkinnon osaa.

Vartijan koulutuksen saa järjestää vain oppilaitos. Erityisen voimankäyttökoulutuksen kaasusumutinta, teleskooppipatukkaa ja ampuma-asetta varten saa järjestää henkilö joka on suorittanut poliisikoulun vartijan voimankäyttökouluttajan kouluttajakoulutuksen.

Vartija työskentelee vartioimisliikkeen palveluksessa, ja hänen oikeutensa ovat voimassa vain toimeksiantosopimuksessa määritetyllä alueella tai tietyssä nimetyssä tehtävässä, joskaan lain suoma kiinniotto-oikeus ei pääty vartioimisalueen rajalle.

Vartiointitoiminta on luvanvaraista. Yrityksen tai yhteisön itsensä järjestämää niin sanottua omavartiointia suorittava henkilö ei ole vartija, eikä hänellä ole vartijan oikeuksia. Vartijatunnusten käyttäminen ilman voimassaolevaa lupaa on vartioimisliikerikkomus, josta rangaistaan sakolla. Vartiointitehtävien suorittaminen tai toimeksiantosopimuksen tekeminen ilman sisäasiainministeriön myöntämää vartioimisliikelupaa on vartioimisliikerikos, josta rangaistaan sakolla tai enintään kuudella kuukaudella vankeutta.^[2]

Lain mukaan poliisi, tullimies tai rajavartija ei saa työskennellä vartijana tai osallistua vartioimisliikkeen toimintaan.

[muokkaa] Toimeksiantosopimus

Toimeksiantosopimus on sopimusasiakirja, jonka vartioimisliike tekee sopimuksen vartiointipalvelusta tilaajan kanssa. Lain mukaan sopimuksen on sisällettävä vähintään seuraavat asiat:

• toimeksiantajan nimi ja osoite
• vartioimisliikkeen nimi ja osoite
• vartioimistehtävät joita sopimus koskee
• alueet sekä kohteet joita sopimus koskee
• toimeksiannosta suoritettava korvaus ja määräytymisperusteet
• alkamispäivä ja kesto.

Toimeksiantosopimus voidaan tehdä koskien seuraavan laatuisia vartioimistehtäviä:

• omaisuuden vartioiminen
• henkilön koskemattomuuden suojaaminen
• vartioimiskohteeseen tai toimeksiantajaan kohdistuneiden rikosten paljastaminen sekä
• järjestyksenvalvonta, jolloin tehtävää hoitamaan tulee asettaa järjestyksenvalvoja
• Järjestyksenpidon kaltaiset tehtävät,

Vartioimisliike ei saa ottaa vastaan toimeksiantoa joka sisältää sitoumuksen pitää yllä yleistä järjestystä ja turvallisuutta, koska laki kieltää sen. Yleiselle paikalle (kuten liikenneasemalle tai kauppakeskukseen) voidaan kuitenkin poliisiviranomaisten suostumuksella asettaa järjestyslain mukainen järjestyksenvalvoja ylläpitämään järjestystä ja turvallisuutta. Tällöin tehtävää suorittavalla on oltava voimassa olevat hyväksynnät sekä vartijaksi että järjestyksenvalvojaksi. Tässä tapauksessa järjestyksenvalvojalla on laajemmat oikeudet ja velvollisuudet kuin vartijalla, ja ensisijainen tehtävä on pitää yllä järjestystä ja turvallisuutta.

[muokkaa] Tapahtumailmoitus

Laki vaatii, että vartija tekee tapahtumailmoituksen aina, kun hän käyttää lain sallimia valtuuksiaan. Vartijan on tapahtumailmoituksessa mainittava:^[3]

1. nimensä ja vartioimisliike, jonka palveluksessa hän on;
2. tapahtuma-aika ja -paikka;
3. onko hän ottanut jonkun kiinni, tehnyt jollekin turvallisuustarkastuksen tai poistanut jonkun vartioimisalueelta;
4. onko hän käyttänyt käsirautoja, patukkaa, teleskooppipatukkaa, kaasusumutinta tai koiraa taikka ottanut esille ampuma-aseen tai käyttänyt sitä; sekä
5. toimenpiteen kohteena olleen henkilön tai hänen itsensä tilanteessa saamat vammat.

Tapahtumailmoituksessa saadaan tarvittaessa mainita toimenpiteen kohteena olleen henkilön tuntomerkit, sekä havaintoja kohdehenkilön käyttäytymisestä ja tilasta.

Tapahtumailmoituksessa on lisäksi oltava tarkempi selostus tapahtumasta sekä tapahtuman johdosta suoritetuista toimenpiteistä.^[4] Vartijalle on siis laissa annettu myös oikeus tehdä merkintöjä tapahtuneesta rikoksesta, rikoksentekijästä ja tämän tuntomerkeistä henkilörekisterilain tätä estämättä. Näitä merkintöjä ei kuitenkaan saa käyttää muussa yhteydessä. Vartiointiliike ei saa pitää rikoksesta epäillyistä erillistä rekisteriä.

[muokkaa] Vartijan oikeudet

Vartijan oikeudet perustuvat yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain (12.4.2002/282) 28§ (Lytp). Jokamiehen kiinniotto-oikeus perustuu pakkokeinolain 1 luvun 1§. Pakkokeinolaissa 1§ 4.mom (13.6.2003/516) määrittelee jokamiehen kiinniotto-oikeuden yhteyteen voimankäyttömahdollisuuden kiinniottamisen toimittamiseksi.

Vartija työskentelee hyvin pitkälle jokamiehen oikeuksien voimin. Lisäksi uudessa laissa on vartijalle annettu poisto-oikeus sekä kiinniotto-oikeus. Sisällöltään vartijan kiinniottoa käsittelevät lainkohdat vastaavat pakkokeinolaissa säädettyä niin sanottua jokamiehen kiinniotto-oikeutta. Kiinniotto-oikeuden lisäksi vartijalle on säädetty oikeus turvallisuustarkistuksen tekemiseen ja poistamisoikeus, jotka eivät kuulu jokamiehen oikeuksiin.

[muokkaa] Korotettu rikosoikeudellinen suoja

Vartijalla on lakiin perustuvia tehtäviä suorittaessaan korotettu rikosoikeudellinen suoja: vartijan tehtävän suorittamisen estäminen rangaistaan rikoslain 17 luvun 6 §:n mukaan järjestystä ylläpitävän henkilön vastustamisena. Esimerkiksi väkivallaton vastustaminen on oikeuskäytännön mukaan päiväsakolla rangaistava teko, väkivaltaisesta vastustamisesta maksimirangaistus on puoli vuotta vankeutta. Säädöstä ei kuitenkaan sovelleta mikäli teosta on muualla laissa säädetty ankarampi rangaistus.^[5]

[muokkaa] Poistaminen

Vartijalla on oikeus poistaa henkilö vartioimisalueeltaan, jos poistettava ei noudata alueen omistajan, haltijan tai tämän edustajan antamaa poistumiskehotusta, tai jos on ilmeistä ettei poistettavalla ole oikeutta oleskella alueella ja vartija on kehottanut häntä poistumaan. Kysymyksessä on erioikeus, jota ei ole tavallisella kansalaisella.

Vartijalla on myös oikeus estää vartioimisalueelle pääsy, mikäli on selvää ettei kyseisellä henkilöllä ole oikeutta oleskella alueella.

[muokkaa] Kiinniotto

Kiinniotolla tarkoitetaan jokaista laillisessa tarkoituksessa toimeenpantua pakkokeinoa, jossa estetään henkilön poistuminen alueelta. Vartija tekee toimenpiteen kohteelle selväksi että hänen poistumisensa tullaan estämään. Kiinniottoon ei välttämättä liity fyysistä kontaktia, vaan se voi tapahtua suusanallisesti.

Laki yksityisistä turvallisuuspalveluista (Lytp) 28§ 2.mom mukaan vartijalla on vartioimistehtävää suorittaessaan oikeus ottaa kiinni verekseltä tai pakenemasta tavattu rikoksentekijä, jos rikoksesta saattaa seurata vankeutta tai jos rikos on lievä pahoinpitely, näpistys, lievä kavallus, lievä luvaton käyttö, lievä moottorikulkuneuvon käyttövarkaus, lievä vahingonteko tai lievä petos.

Lain mukaan kiinniotto-oikeus vartijalla (kuten myös pakkokeinolain mukainen jokamiehen kiinniotto-oikeus) syntyy myös kaikissa sellaisissa teossa, josta saattaa seurata vankeutta. Rikoslain (19.12.1889/39) mukaan myös esimerkiksi 24 luvun 9§ tarkoittama kunnianloukkaus on kiinnioton peruste koska siitä saattaa seurata vankeutta.

[muokkaa] Turvallisuustarkastus

Kiinnioton yhteydessä vartija voi myös suorittaa turvallisuustarkastuksen vaarallisten esineiden tai aineiden pois ottamiseksi, mikäli henkilöä perustellusta syystä voidaan niiden kantamisestä epäillä. Vaarallisia esineitä ovat yleisimmin erilaiset teräaseet ja huumeruiskut. Vaarallisilla aineilla tarkoitetaan erilaisia sumutteita tai kemikaaleja, joilla voidaan aiheuttaa henkilövahinkoja. Mikäli kiinniotettu vastustaa tarkastusta, voi vartija käyttää välttämättömiä voimakeinoja. Kiinniotettu, sekä turvallisuustarkastuksessa pois otetut esineet ja aineet on luovutettava viipymättä poliisille.

Turvallisuustarkastuksen tekemiseen ei vaadita erillisiä perusteita, vaan vartija on vartioimistehtäviä suorittaessaan oikeutettu sen tekemiseen jokaisen kiinnioton yhteydessä.

[muokkaa] Voimankäyttöoikeus

Voimankäyttöoikeus perustuu Yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain 2 luvun 28§ 4. momenttiin.

Jos poistettava, kiinni otettava tai turvallisuustarkastuksen kohteeksi joutunut yrittää estää vartijaa suorittamasta em. lakiin perustuvia henkilöön kohdistuvia toimia, on vartijalla oikeus sellaisten voimakeinojen käyttämiseen joita voidaan pitää puolustettavana.

Voimakeinojen käytön liioittelusta säädetään RL 4 luvun 6§ 3.mom ja 7§.

[muokkaa] Voimankäyttövälineet

Vartijan voimankäyttövälineet ovat

• Käsiraudat
• Kaasusumutin
• Vinyylipatukka
• Teleskooppipatukka
• Ampuma-ase

Koira ei ole laissa mainittu voimankäyttöväline, mutta se rinnastetaan sellaiseksi.

Vartija saa kantaa työtehtävissään erikseen määriteltyjä voimankäyttövälineitä: kaasusumutinta, käsirautoja, sekä enintään 70 senttimetriä pitkää vinyylipatukkaa ja teleskooppipatukkaa. Ampuma-asetta (yleensä pistoolia tai revolveria) saavat käyttää vain vartijat, jotka ovat arvokuljetus- tai henkilösuojaustehtävissä tai vartioimassa yhteiskunnallisesti merkittävää kohdetta. Tällainen kohde voisi olla esimerkiksi ydinvoimala.^{[1] [6]}

Vartija, joka on suorittanut voimankäytön yleisen osan koulutuksen saa kantaa vinyylipatukkaa ja käsirautoja. Ampuma-asetta, kaasusumutinta ja teleskooppipatukkaa saa kantaa ainoastaan vartija, joka on saanut sisäasiainministeriön vahvistamat vaatimukset täyttävän erityisen voimankäyttökoulutuksen ja osoittanut vuosittain, että hänellä on riittävä ampuma-aseen käsittelytaito ja ampumistaito. Ampuma-asetta saa kantaa vain henkivartija- tai arvokuljetustehtävissä sekä yleisen edun kannalta merkittävän vartioimiskohteen vartioinnissa mikäli tehtävän suorittaminen välttämättä edellyttää aseen kantamista. Tällaisia kohteita ovat lähinnä ydinvoimalat, lentokentät tai räjähdetehtaat.^[7]

Päätöksen ampuma-aseen kantamisesta tekee vartioimisliikkeen vastaava hoitaja kunkin toimeksiannon osalta erikseen. Jos vartija käyttänyt ampuma-asetta, vartioimisliikkeen on viivytyksettä ilmoitettava asiasta poliisille. Väliaikainen vartija ei saa kantaa ampuma-asetta.

Vartijan on kannettava voimankäyttövälineitä asunsa alla siten, että ne eivät ole muiden havaittavissa. Jos voimankäyttövälineiden kantaminen vartijan asun alla ei ole mahdollista, niin saadaan, ampuma-asetta lukuun ottamatta, kantaa vyöhön kiinnitettävissä umpikoteloissa. Patukka saadaan kuitenkin kantaa siltä osin näkyvissä kuin sen kantaminen asun alla tai umpikotelossa ei sen koon vuoksi ole mahdollista. Ampuma-asetta saa kantaa muiden havaittavissa olevalla tavalla vain, jos tehtävä tai tilanteen vaarallisuus poikkeuksellisesti sitä edellyttää. Jos vartioimistehtävässä käytetään muuta kuin vartijan asua, kaikki voimankäyttövälineet on kannettava asun alla siten, etteivät ne ole muiden havaittavissa.

Vartija voi pitää työssä mukanaan koiraa, jonka on suoritettava määräajoin tottelevaisuuskoe. Kokeesta tehdään merkintä koiraa pitävän vartijan vartijakorttiin. Koiran mukana pitämisen määrittää vartioimisliikkeen vastaava hoitaja. Koiraa ei ole merkitty vartijan varsinaisiin voimankäyttövälineisiin, mutta on selvää, että se ominaisuuksiensa puolesta soveltuu voimankäyttöön. Väliaikainen vartija ei saa pitää mukanaan koiraa eikä ampuma-asetta.^[8]

[muokkaa] Vartijan peruskoulutus

Vartijan peruskoulutus on kaksivaiheinen. Ensimmäinen vaihe kestää 40 tuntia ja toinen 60 tuntia.

Vartijan koulutus alkaa 40 tunnin vartijan työn perusteet -kurssilla, jolla vartija oppii lakisääteiset oikeutensa ja velvollisuutensa. Kurssin sisältö on laissa säädelty. Kurssi sisältää hätäensiavun perusteet, voimankäyttökoulutusta ja laintuntemusta, sekä perustietoa viranomaisyhteistyöstä. Kurssin hyväksytysti suorittanut henkilö voi hakea poliisilta hyväksyntää väliaikaiseksi vartijaksi enintään neljän kuukauden ajaksi kalenterivuotta kohti.

Vartijakurssin toisen vaiheen voi suorittaa vasta kun vartijan työn perusteet -kurssi on läpäisty hyväksytysti. Myös toisen osion sisältö on säädetty asetuksessa. Kurssilla harjoitellaan lisää ensiapua (EA1-koulutuksen laajuisesti), voimankäyttöä, selviytymistä eri uhkatilanteista. Lisäksi vartijaa koskevat säännökset kerrataan. Kurssi sisältää myös tulityökoulutuksen. Kurssin hyväksytysti suorittanut henkilö voi hakea poliisilta hyväksyntää vartijaksi viideksi vuodeksi kerrallaan.

Vartijan tulee suorittaa erityinen voimankäyttökoulutus teleskooppipatukkaa, kaasusumutinta ja ampuma-asetta varten. Koulutuksen saa antaa ja/tai järjestää henkilö, joka on suorittanut poliisikoulun voimankäyttökouluttajan kouluttajakoulutuksen. Koulutus on kestoltaan viisi tuntia voimankäyttövälinettä kohden poislukien ampuma-ase, jonka koulutus kestää minimissään 24 tuntia.

Vartioimisliikkeen on vuosittain järjestettävä vartijoille voimankäytön kertauskoulutus joka sisältää teorian lisäksi käytännön harjotteita. Vartioimisliikkeen tulee ylläpitää rekisteriä kertauskoulutuksen suorittaneista henkilöistä.

Lisäksi alalla on mahdollisuus suorittaa turvallisuusvalvojan erikoisammattitutkinto, virastomestarin ammattitutkinto tai ammattikorkeakoulussa suoritettava 210 op laajuinen turvallisuusalan tradenomitutkinto ammattikorkeakoulussa.

[muokkaa] Vartijan ammattitutkinto

Vartijan ammattitutkinnosta käytetään yleisesti lyhennettä VAT. Valtioneuvoston asetus yksityisistä turvallisuuspalveluista (534/2002) 9§ 2.mom antaa koulutuksen suorittaneelle vartijalle mahdollisuuden kiinnittää A-kirjaimen olkapoletteihinsa merkiksi suoritetusta vartijan ammattitutkinnosta.

VAT :n pakolliset osat vartijan peruskurssi, vartiointitoiminta turvallisuusalalla, pelastustieto, turvallisuustekniikka ja uhkatilanteiden hallinta. Lisäksi opiskelija opiskelee kaksi valinnaista osaa seuraavista: vastaanottopalvelu, paikallisvartiointi, piirivartiointi ja hälytystehtävät, myymäläturvallisuus, järjestyksenvalvonta, kuljetusturvallisuus, henkilöturvallisuus, yrittäjyys.

[muokkaa] Vartijaksi hyväksyminen

Vartijaksi hyväksymisen edellytyksiä ovat:

• Iältään 18–64 vuotta
• On suorittanut vaaditut koulutukset
• Tunnetaan rehelliseksi ja luotettavaksi
• On henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan tehtävään sopiva.
• On taustaltaan nuhteeton

Lisäksi vartijaksi jo hyväksytystä henkilöstä voidaan tehdä turvallisuusselvitys joko perusmuotoisena tai suppeana riippuen siitä, miten tärkeä vartioitava kohde on. Tähän vaaditaan kuitenkin tarkastettavan suostumus. Turvallisuusselvitys tehdään suppeana ennen vartijaksi hyväksymistä.

Rehellisyyttä ja luotettavuutta voi poliisi käytännössä kontrolloida ainoastaan erilaisten rekisterien avulla. Todetut rikokset ja jotkin epäillyt räikeämmät rikkeetkin voivat heikentää hakijan mahdollisuuksia saada vartijakortti.

Vakituisen vartijan hyväksyminen on voimassa viisi vuotta, ja se voidaan uusia, jos hakija täyttää edelleen vartijaksi hyväksymisen edellytykset. Väliaikaiseksi vartijaksi henkilö voidaan hyväksyä kalenterivuodessa enintään neljän kuukauden ajaksi, joka voi koostua yhdestä tai useammasta jaksosta.

Poliisi antaa hyväksymälleen vartijalle vartijakortin jonka avulla vartija voi todistaa hyväksyntänsä vartijaksi. Kortti sisältää myös tiedot mahdollisesta voimankäyttökoulutuksesta.

Kuva suomalaisesta vartijakortista

[muokkaa] Vartijan toimenpiteiden lainmukaisuus

Vartijan toimenpiteen kohteeksi joutuvalla henkilöllä on oikeus saada tietoonsa mikä toimenpide on kyseessä, ja mihin lainkohtaan toimenpide perustuu. Lisäksi vartijan on esitettävä toimenpiteen kohteelle pyynnöstä vartijakortti, jossa on kuva, nimi ja tieto siitä, kuinka kauan vartijaksi hyväksyminen on voimassa. Vartijan on näytettävä kortti pyytäjälle selkeästi. Kohdehenkilöllä on oikeus saada myös vartioimisliikkeen vastaavan hoitajan yhteystiedot, ja halutessaan hän voi saada vastaavan hoitajan tarkistamaan toimenpiteen laillisuuden.

Katsoessaan ettei vartijan suorittama toimenpide ollut lainmukainen, kohdehenkilöllä on oikeus saattaa asia poliisin tutkittavaksi tekemällä rikosilmoitus. Tällöin poliisi tutkii vartijan toiminnan laillisuuden, ja mikäli on aihetta epäillä rikosta, suorittaa myös esitutkinnan ja saattaa asian syyttäjälle syyteharkintaa varten. Kysymyksen vartijan toimenpiteen laillisuudesta ratkaisee viime kädessä tuomioistuin normaalissa rikosoikeudenkäyntimenettelyssä.

[muokkaa] Vartioimistoiminta ulkomailla

[muokkaa] Vartioimistoiminta Ruotsissa

Vartioimisliikkeistä säädetään vartioimisliikkeistä annetussa laissa (lag 1974:191 om bevakningsföretag) ja vartioimisliikkeistä annetussa asetuksessa (förordning 1989:149 om bevakningsföretag m.m).

Vartioimisliikkeen harjoittaminen ja henkilökunnan kouluttaminen on Ruotsissa luvanvaraista.

Vartijan koulutus Ruotsissa kestää poliisiylihallituksen antaman määräyksen mukaisesti 217 tuntia, joista peruskoulutusta 44 tuntia, 53 tuntia jatkettua peruskoulutusta ja 120 tuntia työharjoittelua.

Vartijat toimivat Ruotsissa suojeluvartioita lukuun ottamatta jokamiehenoikeuksin. Vartija voi erityisen ampuma-asekoulutuksen suoritettuaan kantaa ampuma-asetta. Kaasusumutinta ei saa vartija kantaa vartioimistehtävässä.

Suojeluvartioista säädetään yhteiskunnallisesti tärkeiden laitosten suojelusta annetussa laissa (lag 1990:217 om skydd för samhällsviktiga anläggningar m.m) ja asetuksessa (förordning 1990:1334 om skydd för samhällsviktiga anläggningar m.m). Suojeluvartioiden tehtävänä on yhteiskunnalle tärkeiden laitosten ja alueiden vartiointi ja suojelu tuhotyöltä, terrorismilta ja vakoilulta. Suojeluvartioiden erityiskoulutus kestää 40 tuntia. Suojeluvartijoilla on tiettyjä erityisvaltuuksia kuten oikeus henkilöön kohdistuvaan etsintään, oikeus tarkastaa kulkuneuvoja, poistamis -ja kiinniotto-oikeus sekä takavarikko-oikeus. ^[9]

[muokkaa] Vartioimistoiminta Yhdysvalloissa

Yhdysvalloissa turvallisuusalan perinteet alkavat 1800 -luvun "yksityispoliiseista", private police. Yksityisen vartioimisliiketoiminnan osa-alueisiin kuuluu myös julkisen sektorin kohteet kuten virastot ja vankilat. Rikoksentorjuntaan ja järjestyksen ylläpitämiseen käytettävistä varoista 70% tulee yksityiseltä sektorilta ja yksityinen ala työllistää lähes kolme kertaa enemmän kuin julkinen turva-ala.

Liittovaltiotasolla turvallisuusalaa ohjaa ja sääntelee sitä varten perustettu elin (The private Security Advisory Council). Osavaltiotasolla lait ja käytänteet kuitenkin vaihtelevat suurestikin.

Yhdysvalloissa yksityiselle turvallisuusalalle on mahdollisuus myöntää lupa hoitaa alan perinteisten tehtävien lisäksi myös tavallisesti poliisille kuuluvia tehtäviä, kuten partiointitehtäviä ja tutkinta- ja tarkastustehtäviä. Yritykset hoitavat myös vankikuljetuksia. Yksityiseen turvallisuusyrityksen henkilöstöön kuuluvalle voidaan myöntää jopa lupa pidättämiseen tai kotietsinnän suorittamiseen. ^[10]

[muokkaa] Vartioimistoiminta Isossa-Britanniassa

Isossa-Britanniassa ei ole yksityistä turvallisuusalaa koskevaa lainsäädäntöä. Lainsäädännön puuttuessa yksityisen turvallisuusalan eri osa-alueilla toimivat yhdistykset ovat kehittäneet itse alaa koskevia sääntöjä sekä suosituksia. Suurin tälläinen yhdistys on The British Security Industry Association. Yhdistys on myös perustanut kaksi valvontaelintä: ISI eli The Inspectorate of the Security Industry ja NACOSS eli The National Approval Council for Security Systems. Näistä ISI valvoo vartioimisliikkeitä ja NACOSS tarkastaa hälytyskeskuksia. Yhdistyksen perustama järjestö SITO eli The Security Industry Training Organisation vastaa alan koulutusvaatimuksista. ISI, NACOSS ja SITO ovat itsenäisiä aatteellisia yhdistyksiä joita hallitus tukee.

Isossa-Britanniassa yksityiset liikkeet ylläpitävät vankiloita ja hoitavat vankienkuljetustehtäviä - Vankiloiden ylläpitämisestä ja rakentamisesta sekä suunnittelusta muodostuu alan suurin liikevaihdon osuus. ^[11]

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Poliisi: Vartioimisliikkeet ja vartijat
• Turvallisuusalan ammattiliitto ry
• Laki yksityisistä turvallisuuspalveluista
• Asetus yksityisistä turvallisuuspalveluista
• Rikoslaki
• Turvallisuus- ja pelastusalan tietoutta