Varjolilja

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Varjolilja
Lilium martagon 1.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Liliales
Heimo: Liljakasvit Liliaceae
Suku: Liljat Lilium
Laji: martagon
Kaksiosainen nimi
Lilium martagon
L., 1753
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Varjolilja Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Varjolilja Commonsissa

Varjolilja (Lilium martagon) on monivuotinen liljakasvi. Se elää luonnonvaraisena laajalla alueella Euraasiassa. Suomessa laji on yleinen koristekasvi.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varjoliljan kukka.
Varjoliljan hedelmäkota.

Varjolilja kasvaa 70–150 cm korkeaksi. Varsi on jäykkä ja keskiosaltaan lehdekäs. Ylemmät lehdet ovat kierteisesti, alemmat 4–9 lehden kiehkuroina. Lehden lapa on soikea. Kukinto on terttu. Alaspäin roikkuvat kukat ovat väriltään vaalean sinipunaisia, tummanpunaisia tai joskus myös valkoisia, ja niissä on sinipunaisia tai ruskeita täpliä. Kukan teriömäiset kehälehdet ovat 3–4 cm pitkiä, taakäänteisiä ja mesikuoppaisia. Erilehtinen kehä on kuusilehtinen. Emiö on pitkävartaloinen. Varjolilja kukkii Suomessa heinä-elokuussa. Hedelmä on kuusisärmäinen, päärynämäinen, pysty kota. Liljan jäykät varret säilyvät talventörröttäjinä seuraavaan kevääseen saakka.[1][2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luonnonvaraisena lajina varjoliljaa tavataan laajalla alueella Keski-Euroopasta aina Mongoliaan ja Koreaan.[3] Suomea lähinnä lajia kasvaa Virossa.[2] Suomessa varjolilja ei ole luonnonvarainen laji, mutta sitä tavataan villiintyneenä monin paikoin lähinnä Etelä-Suomessa. Pohjoisimmat havainnot ovat Oulun tienoilta.[4]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa varjolilja on koristekasvi, jota toisinaan tavataan villiintyneenä viljelyjäänteenä ja -karkulaisena.[1] Lajia esiintyy tyypillisesti esimerkiksi vanhojen huvilayhdyskuntien liepeillä.[2]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varjolilja on Suomessa perinteinen perenna. Se on yksi kestävimmistä liljakasveista, mutta kukkii vasta muutamia vuosia istuttamisen jälkeen.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Helsingin kasvit – Kukkivilta kiviltä metsän syliin. Toim. Kurtto, Arto & Helynranta, Leena. Helsingin kaupungin ympäristökeskus. Yliopistopaino, Helsinki 1998.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Retkeilykasvio 1998, s. 491.
  2. a b c Helsingin kasvit 1998, s. 140.
  3. Den virtuella floran: Krolllilja (ruots.) Viittattu 17.3.2011.
  4. Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Varjoliljan levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 17.3.2011.
  5. Pratensis siemenkauppa: Varjolilja Viitattu 17.3.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]