Vasarapäähaikara

Vasarapäähaikara
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya Kunta: Eläinkunta Animalia Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata Luokka: Linnut Aves Lahko: Pelikaanilinnut Pelecaniformes Heimo: Varjohaikarat Scopidae Suku: Scopus Laji: umbretta
Kaksiosainen nimi
Scopus umbretta Gmelin, 1789
Alalajit
S. u. bannermanni S. u. minor S. u. tenuirostris S. u. umbretta
Katso myös
Vasarapäähaikara Wikispeciesissä   Vasarapäähaikara Commonsissa

Vasarapäähaikara, aiemmalta nimeltään varjohaikara (Scopus umbretta) on laajalle levinnyt afrikkalainen kosteikkolintu.

Koko ja ulkonäkö

Varjohaikaran pituus on noin 56 cm ja paino 470 g. Sen pää on erikoisen muotoinen johtuen pitkähköstä tukevasta nokasta ja niskassa sojottavasta töyhdöstä. Sen höyhenpuku on tasaisen ruskea ja koivet sekä nokka ovat mustat. Pyrstö on lyhyt mutta siivet ovat leveät ja lintu on erinomainen liitolentäjä. Kaarrellessaan se ojentaa kaulansa suoraksi kuten esimerkiksi kattohaikara, mutta lentäessään se vetää kaulansa sisään kuten harmaahaikara.

Esiintyminen

Varjohaikarat elävät Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, Madagaskarilla ja Arabian niemimaan lounaisrannikolla. Niiden elinympäristön ala on 10 miljoonaa neliökilometriä ja maailman populaatio on suuruudeltaan 170 000–1 100 000 yksilöä.

Elinympäristö

Kaikenlaiset kosteikot, mukaan lukien riisipellot, teko- ja kastelualtaat, joet ja suot, sekä savanneilla että metsäseuduilla.

Lisääntyminen

Varjohaikarat rakentavat huomattava suuren risupesän puun latvaan, kallion laelle, joenpenkalle tai mutavallin päälle. Pesän halkaisija voi olla 1,5 metriä ja se koostuu tuhansista oksista, jotka emot muuraavat yhteen mudalla. Risukasan päälle rakennetaan mudasta seinät ja katto, ja itse pesämaljaan pääsee mudasta rakennetusta tunnelista, joka on 13–18 cm leveä ja jopa 60 cm pitkä. Pari voi rakentaa useita pesiä, jopa viisi, joista vain yhden ne ottavat käyttöön. Seuraavana vuonna ne rakentavat uudet pesät. Monet lintulajit käyttävät myöhemmin Varjohaikaran pesiä. Naaras munii 3–7 valkoista munaa, jotka pian tummuvat mudan värisiksi. Molemmat puolisot hautovat yhteensä 28–30 päivää ja poikaset jättävät pesän 44–50 päivän ikäisinä. Jonkin aikaa pesästä lähdön jälkeen ne käyvät siellä vielä yöpymässä.

Ravinto

Varjohaikaran ruokavalio koostuu pääosin sammakkoeläimistä. Muita saaliseläimiä ovat kalat, hyönteiset, katkaravut ja pikkujyrsijät.

Erityistä

Lounais-Afrikan paikalliset asukkaat uskovat varjohaikaralla olevan maagisia voimia. Arvellaan, että lintu kykenee ennustamaan kuoleman näkemällä tuomitun henkilön kuvan vedenkalvolta tai putoavan tähden, pahan enteen, taivaalla hänen kotinsa yllä. Haikara lentää uhrin asumuksen yli raakkuen pitkällä valittavalla äänellä varoittaakseen kohtalosta.