Varavääpeli

Varavääpeli on suomalainen historiallinen sotilasarvo, joka oli käytössä 1918-1919. Varavääpelin arvo tuli Suomeen Saksassa koulutuksessa olleiden jääkäreiden mukana. Libaussa ylennettiin 188 henkilöä varavääpeleiksi. Virallinen ylennyspäivä oli 11. helmikuuta 1918. Varavääpeleiden, kuten muidenkin Jääkäripataljoona 27:ssä palvelleiden ylennys suomalaisiin sotilasarvoihin oli everstiluutnantti Thesleffin tekemä toimenpide, jolla ei ollut kenraali Mannerheimin tai Suomen senaatin hyväksyntää. Sanamuodoltaan Libaun listan ylennys oli esitys. Thesleff käytti sanontaa: "---tulen ehdottamaan koroitettavaksi---".

Sotilasarvon esikuvana on ollut saksalainen Vizefeldwebelin arvo.

Koska valkoisella armeijalla ei ollut omaa virallista sotilasarvojärjestystä, varavääpelin arvo otettiin käyttöön käytännön tosiseikkana. Arvo sijoittui sisällissodan 1918 sotilasarvoissa vääpelin ja aliupseerin väliin. Aliupseeri oli vuonna 1918 sotilasarvo, joka vastasi kersanttia. Varavääpelin arvomerkki sisällissodan aikana oli olkalapuissa oleva paksumpi kaluunanauha, jonka yläpuolella oli yksi ohuempi nauha. Nauhojen väri riippui saatavilla olevasta materiaalista.

Huhtikuussa 1918 annetuissa määräyksissä ei ollut varavääpelin arvoa, mutta siitä huolimatta arvo jäi kummittelemaan muun muassa palkkaussäännöstöihin ja kyseisen arvon omaavat jatkoivat palvelusta varavääpelin arvossa. Heinäkuussa 1918 annetuissa uusissa määräyksissä arvo otettiin uudelleen virallisesti käyttöön. Arvomerkit muuttuivat ja niin varavääpelin arvon osoitukseksi jäi yksi leveä kaluunanauha olkalappuun.