Vapauden peruskirja

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
ANC:n Vapauden peruskirjan 10-vuotisjuhliin julkaisema kirja, joka sisälsi Ruth Firstin esipuheen.
Vapauden peruskirjan muistomerkki Kliptownissa.

Vapauden peruskirja (engl. Freedom Charter) on ANC:n, SAIC:n, Värillisten kansalliskongressin ja Etelä-Afrikan ammattijärjestöjen keskusliitton SACTU:n yhteinen asiakirja, jota käsiteltiin 25. - 26. kesäkuuta 1955 suuressa kansankongressiksi kutsutussa kokouksessa pienessä Kliptownin kylässä lähellä Sowetoa. Kokoukseen osallistui yli 3 000 delegaattia. Vaikka poliisi hajotti kokouksen ennen kuin peruskirja ehdittiin kokonaisuudessaan hyväksyä, suurin osa sen pykälistä ehdittiin vahvistaa. Vapauden peruskirja edusti järjestöjen yhteistä visiota uudesta, demokraattisesta Etelä-Afrikasta.[1]

Vapauden peruskirjan lähtökohtana oli, että Etelä-Afrikan tulisi olla roduton yhteiskunta, jossa millään kansanryhmällä ei olisi erityisoikeuksia tai -vapauksia. Kaikkia ihmisiä tulisi myös kohdella lain edessä tasavertaisesti ja maa tulisi jakaa niiden kesken, jotka viljelevät sitä. Vapauden peruskirjan mukaan kansan tulisi myös "saada osuus maan varallisuudesta", mikä usein, erityisesti Kansallispuolueen propagandassa, tulkittiin kaikkien maassa toimivien yritysten sosialisoimiseksi. [2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Freedom Charter South African History Online. Viitattu 31.5. 2010. (englanniksi)
  2. The Freedom Charter Adopted at the Congress of the People, Kliptown, on 26 June 1955
Tämä politiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.