Vapaudenpatsas

Wikipedia
Ohjattu sivulta Vapauden patsas
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo New Yorkissa olevasta patsaasta. Muita Vapaudenpatsaita on lueteltu täsmennyssivulla.
Vapaudenpatsas
Statue of Liberty 7.jpg
nimi Vapaudenpatsas
tekijä Frédéric Auguste Bartholdi
valmistumisvuosi 1886
taiteenlaji kuvanveisto
korkeus 46 m
sijainti Liberty Island
paikkakunta Yhdysvaltain lippu New York, Yhdysvallat

Vapaudenpatsas (engl. Statue of Liberty),[1] varsinaiselta nimeltään Vapaus valaisee maailmaa (engl. Liberty Enlightening the World, ransk. La liberté éclairant le monde), on Ranskan kansan lahja Yhdysvalloille juhlistamaan Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksesta 1776 alkanutta maiden välistä ystävyyssuhdetta. Patsas tehtiin yhteistyönä: ranskalaiset tekivät itse patsaan ja vastasivat sen kokoamisesta Yhdysvalloissa, ja yhdysvaltalaiset vastasivat jalustan tekemisestä.[2] Monumenttia ehdotti ranskalainen Édouard de Laboulaye vuonna 1865, ja hän ja kuvanveistäjä Frédéric Auguste Bartholdi yhdessä suunnittelivat patsaan.[3] Vapaudenpatsas paljastettiin 28. lokakuuta 1886. Patsas on jalustoineen 94 metriä korkea merenpinnasta. Sen rakentaminen vei lähes kolme vuotta.[4]

Vapaudenpatsas sijaitsee Liberty Islandin saarella New Yorkiin johtavan laivaväylän varrella. Se esittää Vapauden jumalatarta, jonka vasemmassa kädessä on lakitaulu, jossa lukee Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen päivämäärä. Patsaan oikeassa kädessä on valistuksen soihtu. Vasemmalla jalallaan patsas talloo rikkoutuneita kahleita.[5]

Rakenne, mitat ja väri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Patsaan pystyleikkaus kohti itää.

Vapaudenpatsaan sisällä oleva ristikkorakenne on putlattua rautaa ja ruostumatonta terästä.[6][7] Sen keskellä on nelijalkainen ristikkotorni, jonka sisällä on kierreportaat. Sisätornin jalat on yhdistetty vaaka- ja diagonaalisuuntaisella ristikolla, ja se on yhdistetty ulompaan ristikkokehykseen. Patsaan pinta on 2,4-millimetriseksi pakotettua kuparipeltiä, joka on kiinnitetty ulompaan kehykseen yli 300 000 niitillä.[8][6] Patsaassa on 28 tonnia kuparia[9] yli 300 levynä, ja se oli aikansa suurin kuparirakennelma.[6]

Patsas on jalustan juuresta soihdunkärkeen 93 metriä korkea. Hahmon pituus varpaista kruunuun on 34 metriä ja soihdunkärkeen 46 metriä. Patsas painaa 205 tonnia. Jalustasta kruunuun vievillä portailla on 154 askelmaa.[8] Jalustassa on portaat ja hissi.[10] Patsaan kruunussa on seitsemän sädettä, yksi kutakin maanosaa kohti. Jokainen säde on 2,74 metriä pitkä.[8]

Patsas on nykyisin väriltään vihreä. Sen alkuperäinen väri oli kuparinruskea, mutta se alkoi patinoitua vuoden 1900 jälkeen, ja patsas oli kokonaan vihreä vuoteen 1906 mennessä.[11] Patsaan soihtu on kullattu.[8]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Édouard de Laboulaye, Vapaudenpatsaan ideoija.

Laboulayen ajatus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ajatuksen patsaasta keksi ranskalainen Yhdysvaltain-ystävä, presidentti Abraham Lincolnin ihailija, lain ja politiikan tutkija Édouard de Laboulaye (1811[12]–1883[13]). Ranskan vallankumouksessa 1848 maa oli luopunut monarkiasta, mutta vuonna 1852 keisari Napoleon III otti vallan itselleen. Ranskan liberaalit, joihin Laboulaye lukeutui, katsoivat Yhdysvaltoihin esimerkkinä maasta, joka oli pystynyt luomaan vakaan nykyaikaisen tasavallan.[14]

Laboulaye oli julkaissut vuosina 1855–1866 kolmiosaisen teoksensa Yhdysvaltain historiasta. Yhdysvaltain sisällissodan puhjettua hän julkaisi artikkelin ”Yhdysvallat ja Ranska”. Laboulaye korosti artikkelissa maiden välistä historiallista sidettä, joka juonsi juurensa Yhdysvaltain vapaussotaan.[15] Yhdysvaltain Pariisin-konsulikenraali John Bigelow levitti Laboulayen artikkelia pamflettina ympäri Eurooppaa ja Yhdysvaltoja. Laboulaye ei itse koskaan käynyt Yhdysvalloissa, mutta häntä arvostettiin siellä suurena amerikanystävänä, ja hän sai Harvardin yliopiston kunniatohtorin arvon 1864.[16]

Laboulaye tuki ahkerasti liittovaltiota ja vapautta puolustavan Abraham Lincolnin uudelleenvalintaa. Vuonna 1865 Yhdysvaltain kongressi sääti yksilönvapaudet turvaavan ja orjuuden lakkauttavan 13. lisäyksen perustuslakiin.[17] Samana vuonna Laboulayesta tuli Ranskan emansipaatiokomitean puheenjohtaja; komitea pyrki muun muassa avustamaan vapautettuja amerikkalaisorjia.[18] Laboulayeen teki suuren vaikutuksen orjuuden kieltäminen Yhdysvalloissa ja demokratian voitto. Abraham Lincolnin murha pian sodan jälkeen järkytti ranskalaisia laajasti, ja Laboulaye ehdotti, että maat juhlistaisivat ystävyyttään ja yhteisiä ihanteitaan rakentamalla yhdessä vapauden ja Yhdysvaltain itsenäisyyden monumentin.[19]

Valmistelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvanveistäjä Frédéric Auguste Bartholdi, Vapaudenpatsaan suunnittelija.

Frédéric Auguste Bartholdi (1834–1904) oli tavatessaan Laboulayen jo arvostettu kuvanveistäjä.[20] Bartholdi kertoi vuonna 1885 rahankeräystapahtuman pamfletissaan, että Laboulaye kuvaili ensimmäiseksi ajatustaan yhteistyönä rakennettavasta monumentista vuonna 1865 järjestämillään päivällisillä, joilla Bartholdi oli mukana.[21]

Vapautta ja tasavaltalaisuutta juhlistavaa patsashankettta ei voinut aloittaa vielä 1860-luvulla Ranskan poliittisen tilanteen vuoksi.[22] Bartholdi alkoi kuitenkin kerätä hankkeeseen ideoita sen ajan kuvanveistotaiteesta. Häneen ilmeisesti vaikutti ainakin Auguste Dumontin 1830-luvulla tekemä Vapauden henki -veistos, jossa vapautta edustava hahmo kohottaa soihdun ja pitää rikkinäisiä kahleita toisessa kädessään. Myös roomalaisesta taiteesta periytynyttä sädekruunua oli käytetty tuohon aikaan vapautta juhlistavissa veistoksissa ja mitaleissa.[23] Lähi-idässä aikaisemmin matkustellut ja sieltä vaikutteita ottanut Bartholdi oli luonut jo 1860-luvun lopulla suunnitelman vastavalmistuneen Suezin kanavan suulle tehtävästä suuresta majakkaveistoksesta, jossa naishahmo kohottaa lyhtyä. Suunnitelmaa ei kuitenkaan toteutettu.[24] Myöhemmin Bartholdi kiisti Suezin majakan ja Vapaudenpatsaan yhteyden.[25]

Patsaan pitkän suunnittelu- ja tekovaiheen aikana Bartholdi vieraili useasti Yhdysvalloissa, haki suunnitelmalle julkisuutta ja auttoi rahankeruussa Ranskassa ja Yhdysvalloissa.[26] Hän valmistautui työhönsä opettelemalla ymmärtämään amerikkalaisten arvoja ja luonnetta. Hän tutki Washingtonin Capitolin uusklassista arkkitehtuuria, joka kuvaa maan tasavaltalaisia ihanteita.[27] Vuonna 1871 hän tapasi Yhdysvalloissa presidentti Ulysses S. Grantin ja senaattori Charles Sumnerin, joka suhtautui patsassuunnitelmaan innostuneesti.[28] Bartholdi turhautui kuitenkin toistuvasti siihen, ettei suunnitelma herättänyt Yhdysvalloissa juurikaan kiinnostusta. Moni piti yhteistyöhanketta liian kalliina ja velvoittavana maassa, joka oli vasta toipumassa sisällissodasta.[29]

Newportissa Bartholdi tutustui arkkitehti Richard Morris Huntiin, josta tuli myöhemmin Vapaudenpatsaan jalustan suunnittelija. Huntin maku oli uusklassinen kuten Bartholdinkin.[30] Tapaaminen ei kuitenkaan johtanut miesten yhteistyöhön ennen kuin vuosikymmentä myöhemmin.[31]

Bartholdi havaitsi heti saavuttuaan Yhdysvaltoihin vuonna 1871 New Yorkin edustan Bedloe’s Island -saaren ihanteelliseksi sijoituspaikaksi patsaalle. Hän tutki saarta seuraavien viikkojen ajan ja varmistui sen sopivuudesta. Bartholdin mielestä laivareitin varrella oleva patsas toimisi samanaikaisesti sekä kauas näkyvänä majakkana että kansakunnan yhdistäjänä. Bartholdin aikana saari kuului Yhdysvaltain valtiolle, ja sillä oli armeijan rakennuksia ja tähdenmuotoinen linnake. Bartholdi keskusteli ajatuksestaan presidentti Grantin kanssa, joka vakuutti Bartholdille, että asia järjestyy.[32]

Suunnitelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapaudenpatsas sisältä nähtynä.

Bartholdi palasi Ranskaan 1872. Hän teki patsaasta mallin, jonka Laboulaye hyväksyi vuonna 1875. Samana vuonna Laboulaye anoi presidentti Grantilta lupaa käyttää Bedloe’s Islandia (nykyiseltä nimeltään Liberty Island) patsaan sijoituspaikaksi, vuonna 1812 saarelle valmistuneen tähdenmuotoisen Fort Wood -linnakkeen muurien sisäpuolelle.[2] Ranskassa perustettiin samana vuonna Ranskalais-amerikkalainen unioni, jonka tehtävänä oli hankkia varoja patsasprojektia varten. Samalla sovittiin, että ranskalaiset rakentaisivat patsaan ja amerikkalaiset jalustan. Komitea keräsi Ranskassa viiden vuoden aikana 400 000 frangia.[13] Varat patsaan tekemiseen kerättiin eri tavoin: Ranskassa muun muassa julkisin maksuin, viihdetapahtumin ja arvonnoin, ja Yhdysvalloissa teatteriesitysten, taidenäyttelyjen, huutokauppojen ja nyrkkeilyottelujen avulla.[2]

Ranskassa julkinen mielipide oli patsassuunnitelmalle myönteinen ja sen tuki laaja. Jotkut poliitikot huomauttivat kuitenkin siitä, että Yhdysvallat ei ollut tukenut Ranskaa sodassa Preussia vastaan 1870–1871, vaan oli pysynyt puolueettomana. Sen lisäksi Yhdysvallat oli auttanut Preussia avustamaan saksalaisia, jotka olivat saarron aikana Pariisissa. Yhdysvallat ei ollut joidenkin mielestä myöskään tukenut Ranskaa sen vallankumouksen jälkeen ja näin unohtanut maiden välisen ystävyyssopimuksen ja Ranskan osuuden Yhdysvaltain itsenäistymisessä.[33]

Patsaan alkuperäinen nimi oli Vapaus valaisemassa maailmaa (La Liberté éclairant le monde).[34] Bartholdi kuvaili vuonna 1876 patsaan merkitystä osoittamassa myös Yhdysvaltain asemaa sorrettujen turvapaikkana. 1800-luvun lopulla Yhdysvallat oli alkanut ottaa vastaan miljoonittain siirtolaisia Euroopasta, ja valmistumisensa jälkeen patsas tuli tunnetuksi siitä, että se oli toivottamassa voipuneet matkalaiset tervetulleiksi uuteen elämäänsä.[35]

Vapautta kuvaavat patsaat olivat perinteisesti pidelleet käsissään miekkaa ja kilpeä, mutta Bartholdin suunnittelema patsas kannatteli valistuksen soihtua ja polki kahleita, jotka Bartholdi mahdollisesti lainasi Abraham Lincolnin muotokuvasta. Patsaan päähineen valonsäteiden idean hän otti antiikin taiteesta, jossa ne kuvasivat jumalallista innoitusta; säteitä oli käytetty myös tuon ajan ranskalaisessa taiteessa kuvaamaan vapautta, totuutta, uskoa ja tasavaltaa.[36] Viimeiseksi Bartholdi valitsi patsaan vasempaan käteen lakitaulun, joka viittasi Yhdysvaltain perustuslakiin. Taulun kanteen tuli Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen päivämäärä osin roomalaisin numeroin, July IV, MDCCLXXVI.[37]

Bartholdi antoi patsaalle kontraposto-asennon, joka kuvasi varmuutta jo saavutetusta sekä tulevaisuuden odotusta. Hän myös suoristi patsaan asennon alkuperäisestä suunnitelmastaan, mikä antoi sille voimaa.[38]

Vapaudenpatsaan kasvojen mallin tai esikuvien henkilöllisyys ei ole koskaan selvinnyt. Mallin henkilöllisyyttä alettiin arvailla Ranskassa heti kasvojen paljastuksen jälkeen: malliksi ehdotettiin vallankumouksessa kaatunutta nuorta naista, ompelukonetehtailija Singerin leskeä Isabella Eugenie Boyeria[39], Bartholdin vaimoa Jeannea, sekä Bartholdin äitiä, jonka ilme valokuvien perusteella muistuttikin hiukan patsasta.[40]

Vuonna 1877 Yhdysvaltain kongressi hyväksyi patsaan lahjoituksen ja sijoituspaikan, ja maassa aloitettiin varainkeruu jalustan rakentamiselle. Varainkeruukomitean puheenjohtajaksi nimettiin William Maxwell Everts. Komitea keräsi seitsemässä vuodessa 125 000 dollaria (nykyrahassa noin 2,7 miljoonaa).[13] Varainkeruukomitea nimesi jalustan suunnittelijaksi arkkitehti Richard Morris Huntin, joka valmisti jalustan suunnitelman muutamassa kuukaudessa.[13] Hunt sai vaikutteita Aleksandrian Faroksen majakasta ja nimesi varhaiset luonnoksensakin sen mukaan.[41] Nämä ensimmäiset luonnokset vuosilta 1883 ja 1884 komitea kuitenkin hylkäsi liian kalliina. Huntin suunnitelma hyväksyttiin lopulta vuoden 1884 kesällä.[42]

Rakentaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapaudenpatsaan valmis pää näytteillä Pariisissa vuonna 1878.

Bartholdi valitsi patsaan materiaaliksi kuparin, sillä se on kevyttä, mukautuvaa ja levyinä helposti rahdattavaa. Patsaan valmistajaksi hän valitsi pariisilaisen Gaget, Gauthier & Co. -valimon, jolla oli paljon kokemusta patsaista ja kuparitöistä.[43] Patsaan ensimmäiseksi insinööriksi valittiin Eugène Viollet-le-Duc, jonka vastuulla oli suunnitella patsaan sisärakenne.[44]

Bartholdi aloitti patsaan rakentamisen vuonna 1876. Ensin valmistui soihtua pitelevä käsi, joka lähetettiin vuonna 1876 Yhdysvaltoihin Philadelphiaan Centennial Exposition -näyttelyyn. Sieltä se vietiin näytteille New Yorkiin, missä se oli vuoteen 1882 asti.[13]

Patsaan pää ja hartiat valmistuivat Ranskassa vuonna 1878, ja ne asetettiin näytteille Exposition Universelle -näyttelyyn. Vuonna 1879 patsaan insinööri Viollet-le-Duc kuoli.[13] Hänen tilalleen Bartholdi sai avukseen insinööri Gustave Eiffelin. Eiffel suunnitteli rautapylonin ja patsaan tukirakenteen.[2][13] Vuonna 1881 valmistuivat patsaan viimeisetkin kuparilevyt: niitä alettiin liittää patsaan rakenteisiin Parc Monceau -puistossa, jossa paikalliset saivat patsaan samalla ihailtavakseen.[13] Patsas valmistui heinäkuussa 1884, ja se odotti koottuna Pariisissa yli puolen vuoden ajan, kun sen rahtaamista Bedloe's Islandille valmisteltiin.[45]

Vuonna 1883 alkoivat jalustan perustusten kaivaukset Bedloe’s Islandilla Charles P. Stonen johdolla. Samana vuonna Édouard de Laboulaye kuoli ja runoilija Emma Lazarus sepitti sonettinsa Uusi Kolossus (The New Colossus) patsaan varainkeruusäätiölle.[13]

Patsas saapui New Yorkin satamaan vuoden 1885 kesäkuussa ranskalaisen Isère-fregatin kyydissä. Patsas oli 350 kappaleena 214 kontissa, ja se koottiin perillä neljässä kuukaudessa.[2]

Yhdysvalloissa jalustan varainkeruu kohtasi vaikeuksia. Lehtikustantaja Joseph Pulitzer ryhtyi tukemaan The World -lehdessään varainhankintaa ja kritisoi maan rikkaita ja keskiluokkaa, jotka eivät olleet tarjonneet projektille riittävästi tukeaan. Pulitzerin ansiosta puuttuneet 100 000 dollaria saatiinkin kerättyä. Jalusta sai rahoituksensa vuonna 1885 ja valmistui vuoden 1886 huhtikuussa.[2][13]

Kokoaminen ja paljastus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edward Moran, Vapaudenpatsaan paljastustilaisuus, 1886

Lokakuun 20. päivänä 1886 lähes valmis patsas peitettiin kankaalla, ja se valmistui kolme päivää myöhemmin.[13] Patsaan paljastustilaisuus oli 28. lokakuuta 1886 presidentti Grover Clevelandin ja juhlavieraiden silmien edessä kosteana ja sumuisena päivänä. Tilaisuutta edelsi suuri paraati New Yorkissa ja useita juhlapuheita patsaan juurella. Bartholdi ei itse puhunut tilaisuudessa yleisön pyynnöstä huolimatta. Bartholdi paljasti seremoniassa patsaan vahingossa hiukan ennen aikojaan, kun juhlapuhuja piti puheessaan tauon. Huonon sään vuoksi juhlailotulitus järjestettiin vasta marraskuun 1. päivänä.[46] Yhdysvaltain lehdistö kirjoitti paljastustilaisuudesta innostuneesti:

»[Patsaan] koko historia La Fayetten saapumisesta monumentin rakentamisen ensimmäiseen ehdotukseen, ja sen koko valmistumisen ajan, on noussut kaiken tavanomaisen kiinnostuksen yläpuolelle, aina romanssiksi asti.»
(New York Independent, 1886 [47])

Paljastusseremonian aikana ryhmä suffragetteja protestoi veneestään sitä, että vaikka Vapaudenpatsas olikin nainen, naisilla ei tuolloin ollut Yhdysvalloissa vielä poliittisia oikeuksia. Samoin afroamerikkalaisten lehti The Cleveland Gazette julkaisi patsaan julistamalle vapauden ajatukselle kriittisen pääkirjoituksen suojattomien ja sorrettujen afroamerikkalaisten näkökulmasta, vaikka lehti muuten ylistikin patsasta.[48]

Vuoden 1886 jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuperäinen soihtu vuodelta 1886. Se korvattiin uudella vuonna 1986. Vanha soihtu on esillä Vapaudenpatsaan näyttelyssä.

Vuonna 1888 patsaan sisuksiin asennettiin valurautaiset kierreportaat. Emma Lazaruksen kirjoittama sonetti kaiverrettiin plakaatiin ja kiinnitettiin patsaan juurelle vuonna 1903. Patsaan ensimmäinen hissi asennettiin 1907. Sen pintaa korjattiin ensimmäisen kerran vuonna 1918.[13] 30. heinäkuuta 1916 saksalaiset sabotöörit räjäyttivät pommin läheisellä Black Tom -saarella. Patsas kärsi 100 000 silloisen dollarin edestä vaurioita sirpaleista, eikä sen soihtuun ole turisteilla sen jälkeen ollut pääsyä.[49]

Vapaudenpatsaan toiminnasta vastasi vuoteen 1901 asti Yhdysvaltain majakkahallinto (United States Lighthouse Board) ja sen jälkeen maan sotaministeriö. Fort Wood ja Vapaudenpatsas julistettiin kansalliseksi monumentiksi vuonna 1924. Vuodesta 1933 alkaen muistomerkin hallinto ja ylläpito siirrettiin maan kansallispuistoja hallinnoivalle National Park Servicelle.[2] Saaren nimi vaihdettiin Bedloe’s Islandista Liberty Islandiksi vuonna 1956.[2] Yhdysvaltain maahanmuuttomuseo avattiin patsaan jalustassa vuonna 1972.[13]

Patsaan kruunun sisällä Yhdysvaltain ensimmäinen nainen Nancy Reagan avaamassa näköalapaikkaa uudelleen käyttöön vuonna 1986 suuren kunnostusprojektin jälkeen.

Vuonna 1982 aloitettiin Vapaudenpatsaan kunnostusprojektin varainhankinta, jonka johtoon nimettiin Lee Iacocca. Kunnostusprojekti aloitettiin vuonna 1984 ja se saatiin valmiiksi patsaan satavuotisjuhliin 5. heinäkuuta 1986.[2] Kunnostuksen yhteydessä patsaan soihtu vaihdettiin ja sen ulompi ristikkorakenne korvattiin ruostumattomasta teräksestä tehdyllä.[7]

Vuonna 1984 Vapaudenpatsas liitettiin Unescon maailmanperintöluetteloon.[2]

Vapaudenpatsaan näyttely avautui vuonna 1986 patsaan jalustan toisessa kerroksessa. Näyttelyssä on esineistöä, kuvia ja muuta tietoa patsaan historiasta, patsaan luonnollisenkokoinen pään ja jalkaterän jäljennös, sekä patsaan alkuperäinen soihtu.[50]

Vuonna 2001 tapahtuneen kaksoistornien tuhon jälkeen Vapaudenpatsaan sisätilat suljettiin ja sitä korjattiin kestävämmäksi terrori-iskujen varalta. Patsaan jalusta avattiin uudelleen elokuussa 2004 ja patsaan kruunu heinäkuussa 2009.[51]

Liberty Islandilla käy tavallisesti noin 3,5 miljoonaa vierailijaa vuosittain.[52] Patsaan kruununkin sisällä on voinut käydä, mutta se vaatii ennakkovarauksen.[10] Patsas suljettiin lokakuussa 2011 (päivä patsaan 125-vuotisjuhlien jälkeen) muun muassa uusien hissien ja liukuportaiden asentamiseksi. Patsas avattiin jälleen yleisölle 28. lokakuuta 2012, mutta suljettiin heti seuraavana päivänä Hurrikaani Sandyn saarelle aiheuttamien tuhojen vuoksi.[53] Patsas avautui yleisölle jälleen 4. heinäkuuta 2013.[10]

Jäljennöksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltalaisen vapaudenpatsaan pariisilainen "pikkusisko" Île aux Cygnes'ssä katsoo länteen.[54]

Vapaudenpatsaasta on satoja jäljennöksiä eri puolilla maailmaa.[55] Tunnetuimpien ja suurimpien jäljennösten sijoituspaikkoja ovat muun muassa Ranskassa Luxembourgin puisto (Pariisi, luultavasti Bartholdin käyttämä malli), Île aux Cygnes (Pariisi, 11,5 metriä), Bordeaux (2,5 metriä), Colmar (Bartholdin syntymäkaupunki, 12 metriä)[55]; Saksassa Heide-Park (35 metriä)[55]; Yhdysvalloissa Las Vegas (23 metriä), Buffalo (9,1 metriä), Birmingham, Alabama (11 metriä).[56]

Patsas populaarikulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapaudenpatsas on ollut monessa elokuvassa näkyvässä osassa.[57] Alfred Hitchcockin elokuvan Viidennen kolonnan mies (1942) loppukohtaus tapahtuu patsaan soihdun näköalatasanteella, josta sabotööri putoaa hihan ratkettua. Elokuvaa varten rakennettiin patsaan yläosan ja soihdun kopiot studioon, ja siinä näkyy myös käteen vievät tikkaat.[58] Elokuvan Apinoiden planeetta (1968) loppukohtauksessa päähenkilö ratsastaessaan meren rannalla lopulta löytää hiekkaan puolittain hautautuneen Vapaudenpatsaan.[57] Elokuvassa Remo – aseeton ja vaarallinen (1985) patsas on kiedottu rakennustelineisiin kuvausten aikana tapahtuneen restauroinnin takia, ja elokuvan henkilöt seikkailevat niillä.[59]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Khan, Yasmin Sabina: Enlightening the World : The Creation of the Statue of Liberty. Cornell University Press, 2010. ISBN 9780801460210.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Raija Hurme, Maritta Pesonen ja Olli Syväoja: Englanti–suomi-suursanakirja. English–Finnish General Dictionary. WSOY ja Valitut Palat, 1995. ISBN 951-584-128-3.
  2. a b c d e f g h i j History of The Statue of Liberty The Statue of Liberty – Ellis Island Foundation. Viitattu 3.6.2013.
  3. Khan 2010, s. 15–16
  4. Khan 2010, s. 1
  5. Khan 2010, s. 4
  6. a b c From Concept to Construction to Installation – Facts & Figures Copper Development Association. Viitattu 4.6.2013.
  7. a b History of the Statue of Liberty: Construction, Architecture and Restoration National Park Service. Viitattu 4.6.2013.
  8. a b c d Fun Facts About The Statue of Liberty The Statue of Liberty – Ellis Island Foundation. Viitattu 3.6.2013.
  9. Statue Statistics National Park Service. Viitattu 4.6.2013.
  10. a b c Statue of Liberty July 4, 2013 Reopening National Park Service. Viitattu 3.6.2013.
  11. Barry Moreno: Answers About the Statue of Liberty 1.7.2009. New York Times. Viitattu 3.6.2013.
  12. Khan 2010, s. 17
  13. a b c d e f g h i j k l m Liberty Island Chronology National Park Service. Viitattu 3.6.2013.
  14. Khan 2010, s. 10
  15. Khan 2010, s. 10, 41
  16. Khan 2010, s. 10
  17. Khan 2010, s. 11
  18. Khan 2010, s. 40
  19. Khan 2010, s. 3–4
  20. Khan 2010, s. 47–48
  21. Rebecca M. Joseph, Ph.D.: Black Statue of Liberty - Summary Report National Park Service. Viitattu 3.6.2013.
  22. Khan 2010, s. 51
  23. Khan 2010, s. 52–53
  24. Khan 2010, s. 53–54
  25. Khan 2010, s. 103
  26. Khan 2010, s. 47–48
  27. Khan 2010, s. 5
  28. Khan 2010, s. 61–62
  29. Khan 2010, s. 80–82
  30. Khan 2010, s. 67–68
  31. Khan 2010, s. 78
  32. Khan 2010, s. 102–103
  33. Khan 2010, s. 123–124
  34. Khan 2010, s. 10
  35. Khan 2010, s. 5–6
  36. Khan 2010, s. 103–106
  37. Khan 2010, s. 109–111
  38. Khan 2010, s. 113
  39. Brandon, R.: Singer and the Sewing Machine: A Capitalist Romance. Kodansha International, 1977.
  40. Khan 2010, s. 114–115
  41. Khan 2010, s. 148
  42. Khan 2010, s. 151
  43. Khan 2010, s. 118
  44. Eugene Viollet-le-Duc National Park Service. Viitattu 3.6.2013.
  45. Khan 2010, s. 1
  46. Khan 2010, s. 176–180
  47. Khan 2010, s. 178
  48. Khan 2010, s. 180–182
  49. James Ottavio Castagnera: The Black Tom Island Story 2004. jersey City Online. Viitattu 8.6.2013.
  50. Statue of Liberty The Statue of Liberty – Ellis Island Foundation. Viitattu 3.6.2013.
  51. Vapaudenpatsaan kruunu avattiin ensi kertaa WTC-iskujen jälkeen 4.7.2009. YLE Uutiset.
  52. Motion control: Statue of Liberty rescue elevator 18.3.2013. Plant Engineering. Viitattu 8.6.2013.
  53. A. Pawlowski: Statue of Liberty closed for 'foreseeable future' 11/2012. NBC News. Viitattu 19.3.2013.
  54. Wikimapia
  55. a b c Replicas of the Statue of Liberty Around the World 25.3.2011. Picturescool.com. Viitattu 12.6.2013.
  56. The Statue of Liberty and its Replicas in the USA 25.3.2011. Picturescool.com. Viitattu 12.6.2013.
  57. a b Top 10 Movies that feature the Statue of Liberty TopTenz.net. Viitattu 9.6.2013.
  58. Hitchcock's Location Effects: Saboteur
  59. Movie Review : 'Remo Williams' Los Angeles Times 11.10.1985; viitattu 9.6.2013

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koordinaatit: 40°41′21″N, 74°2′40″W