Vapaa-ajattelijain liitto

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vapaa-ajattelijain liitto ry
Vapaa-ajattelijat.gif
Perustettu 1937
Toimiala ateismi, vapaa-ajattelu, uskonnottomuus
Kotipaikka Helsinki
Puheenjohtaja Petri Karisma (2011–)
Hallitus Esa Ylikoski, Marko Lakkala, Heidi Friman, Kimmo Laine, Timo Mykrä, Johanna Sauna-aho, Ulla-Maija Eerola, Pertti Periniva[1]
Jäsenmäärä 1815 (2012)[2]
Sivusto vapaa-ajattelijat.fi
Jäsenlehti Vapaa ajattelija

Ruotsiksi Fritänkarnas Förbund rf, saameksi Friijajurddasëaddjiid lihttu rs[3]

Vapaa-ajattelijain liitto on suomalainen vuonna 1937 perustettu[4] uskonnottomien etu-, oikeusturva- ja aatteellinen järjestö.[5] Järjestön tavoitteena on kirkon ja valtion ero sekä tieteellisen todellisuuskäsityksen edistäminen.[3]

Sääntöjensä mukaan liitto on uskonnottomien ja uskontokuntiin kuulumattomien henkilöiden muodostamien yhdistysten keskusjärjestö. Vapaa-ajattelijain liitto on osa kansainvälistä vapaa-ajattelija-, humanisti-, sekularisti-, ateisti- ja rationalistiliikettä.[6] Liitto on poliittisesti sitoutumaton. Sen tavoitteena on ajaa uskonnottomien etuja, oikeuksia ja oikeusturvaa sekä edistää tieteeseen perustuvan uskonnottoman todellisuuskäsityksen leviämistä, uskontokritiikkiä ja ajatuksenvapautta. Liiton sääntöjen mukaan liiton kotipaikka on Helsinki ja toiminta-alueena koko Suomi.[3] Liitto koostuu jäsenjärjestöistä, jotka toimivat eri puolilla maata.[6] Vuonna 2012 jäsenyhdistyksiä oli 27 ja niihin kuului 1 815 jäsentä.[2]

Liiton on tarkoituksena toimia uskonnottomien yhteiskunnallisen ja oikeudellisen aseman parantamiseksi tekemällä aloitteita valtiovallalle ja kunnille ja toimimalla uskonnottomien puolestapuhujana julkisessa keskustelussa. Liiton tavoitteina on myös antaa tietoa uskonnottomien ihmisten oikeuksista ja velvollisuuksista. Liiton tavoitteena on myös valistaa ihmisiä uskonnottomaan tapakulttuuriin liittyvissä tavoissa kuten nimenantojuhlassa, aikuistumiskoulutuksessa ja -juhlassa, avioliiton solmimisessa ja hautajaisten järjestämisestä.[6]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapaa-ajattelijat alkoivat 1920-luvun lopulla perustaa siviilirekisteriläisyhdistyksiä. Yhdistykset muun muassa perustivat omia hautausmaita. 1930-luvun alussa siviilirekisteriläisten järjestäytyminen vaikeutui, mutta vuosikymmenen lopulla järjestäytyminen saattoi jatkua, ja 1937 perustettiin Siviilirekisteriläisyhdistysten keskusliitto, josta tuli myöhemmin Vapaa-ajattelijain liitto. Liiton äänenkannattaja alkoi ilmestyä 1937 nimellä Ajatuksen Vapaus, nykyisin se on Vapaa ajattelija.[7] Liikkeen johdossa oli muun muassa työväenliikkeen toimijoita sekä liberaaliin sivistyneistöön kuuluvia kuten Ernst Lampén Iso-Keisari ja Vilho Setälä[8].

Talvisodan lähestyessä hallitusta vaadittiin lakkauttamaan epäilyttäviksi katsottuja järjestöjä. Keskeisen Tampereen yhdistyksen lakkauttaminen lähes lopetti siviilirekisteriläisliikkeen toiminnan jo hieman ennen talvisotaa. Liiton kotipaikka siirrettiin Turkuun, ja tiettävästi varsinaista toimintaa liiton tasolla oli seuraavan kerran vasta keväällä 1942.[5]

Kunnolla toiminta jatkui vasta jatkosodan jälkeen 1945.[5] Lahden liittokokouksessa liiton nimeksi muutettiin Vapaa-ajattelijain liitto ry ja sen kotipaikaksi Helsinki. Jäsenyhdistysten tavoitteeksi asetettiin tieteellisen maailmankatsomuksen levittäminen ja tietojen antaminen siviilirekisteriin kuuluville heidän oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan.[8] Järjestäytyminen jatkui vilkkaana, ja myös kirkosta eroaminen yleistyi.[7] Vapaa-ajattelijain liitto oli Vapaa-ajattelijain maailmanliiton jäsen 1946–1994.[9][10] Professori V. T. Aaltonen liittyi vapaa-ajattelijoiden jäseneksi 1947. Aaltosen kirjoitukset ja tilaisuudet saivat paljon yleisöä.[8]

Liiton puheenjohtajina ovat toimineet muun muassa V. T. Aaltonen, Väinö Voipio, Timo Vasama, Kari Saari, Erkki Hartikainen ja Jussi K. Niemelä.[11] Liiton hyväksyi ensimmäisen kulttuuripoliittisen ohjelman vuonna 1978 ja uuden kulttuuriohjelman vuonna 1993.[12]

Helsingissä pidettiin vuonna 1983 maailman kolmas ateistien konferenssi. Koollekutsujina olivat Amerikan Ateistien johtaja Madalyn Murray O’Hair ja Vapaa-ajattelijain liiton pääsihteeri Erkki Hartikainen.[13] Kokouksessa oli edustajia lisäksi Norjasta (Levi Fragell, Human-Etisk Forbund), Britanniasta (Barbara Smoker, National Secular Society), Saksan liittotasavallasta (Internationalen Bundes der Konfessionslosen und Atheisten), Neuvostoliitosta (Viktor Garadja, Tieteellisen ateismin instituutti), Sveitsistä (Walter Baumgartner, Freidenker-Vereinigung der Schweiz) ja Intiasta (Lavanam, Atheist Centre).[14]

1970-luvulla ja 1980-luvun alussa liiton pääsihteerin Erkki Hartikaisen tavoitteena oli saada Suomen kouluihin oma oppiaine uskonnottomille. Hartikainen teki vuonna 1978 kantelun Yhdistyneitten Kansakuntien ihmisoikeuskomitealle uskontojen historian ja siveysopin peruskoulun opetussuunnitelmasta Suomessa.[15] Kantelu ratkesi 1981 ja Suomeen saatiin elämänkatsomustieto kouluihin oppiaineeksi.[16]

Vapaa-ajattelijan liitto sai vuonna 2010 toimintansa tukemiseen 32 000 euroa valtionapua sekä 7 600 euroa lehdistötukea.[17]

Uskonnoton tapakulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liiton edistämään uskonnottomaan tapakulttuuriin kuuluvat muun muassa elämänkaarijuhlat kuten häät, nimiäiset, aikuistumisjuhla, hautajaiset sekä vuotuisjuhlat.[18]

Vapaa-ajattelijoiden liekkimalja on kuolinilmoituksissa perinteinen uskonnottomien tunnus siviilirekisteriin kuuluvien lehvän lisäksi.[19] Liitto on myynyt suruadresseja, seppeleisiin ja kukkiin kiinnitettäviä kortteja, hautakiveen kiinnitettävää liekkimaljaa, tuhkauurnia sekä muistolausekokoelmaa.[20][21] Liekkimalja kuvaa Prometheuksen tulta ja se on aiheena liiton vaakunassa. Vaakunassa on hopeakentässä sininen, laakea malja, jossa palaa kolme punaista liekkiä. Vaakuna noudattaa väreiltään vapaa-ajattelijaliikkeen kansainvälisiä värejä, jotka ovat punainen, sininen ja valkoinen (heraldiikassa hopea). Vaakunan suunnitteli liiton vanhan tunnuksen pohjalta heraldikko Harri Rantanen 1980-luvun alussa.[22][23]

Vapaa-ajattelijain liitto ja Forssan vapaa-ajattelijat järjestivät vuonna 1984 kaksipäiväisen elämänkatsomusleirin nuorille. Kokeilu ei saanut jatkoa.[24] Vuonna 1990 perustettiin uskonnottomien nuorten aikuistumisleirejä järjestämään Prometheus-leirin tuki ry, joka on ateistiliikkeestä erillinen järjestö.[24].[25][26] Vuonna 1999 perustettiin Prometheus-seremoniat Oy, jonka yhteistyökumppaneina ovat Vapaa-ajattelijain liitto, Suomen humanistiliitto ja Prometheus-leirin tuki.[27] Pro-seremoniat tarjoaa uskontokuntiin sitoutumattomien juhliin tietoa ja palveluita.[28]

Väinö Voipio -palkinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Väinö Voipio -palkinto

Liiton entisen puheenjohtajan, tuomari ja kirjailija Väinö Voipion mukaan nimetty tunnustuspalkinto on myönnetty vuodesta 1993 lähtien. Palkinnon tarkoitus on antaa julkista tunnustusta henkilölle, joka on myönteisellä tavalla tuonut esille humanistista elämänasennetta, puolustanut tieteellistä maailmankatsomusta ja edistänyt yhteiskunnan uskontoriippumattomuutta.[29][30]

Neurologian professori Jorma Palo sai ensimmäisen palkinnon yleistajuisista lääketiedettä ja etiikkaa käsittelevistä kirjoituksistaan. Liiton mukaan Palon kirjoista parhaiten humanistista etiikkaa tuovat esille Saanko elää, saanko kuolla: Hoidon rajat (1992) sekä palkinnon myöntämisen jälkeen kirjoitettu Sängyssä vai kylppärissä: Arjen etiikkaa (1996). Kari Cantell palkittiin vuonna 1997 kirjasta Tiedemiehen mietteitä uskosta[31], Jussi Pikkusaari vuonna 1998 julkaistusta väitöskirjasta ''Vaikea vapaus: Sosialidemokratian häviö kirkolle 1850-luvulta 1920-luvulle käydyssä Suomen kulttuuritaistelussa.[32][33] ja Anneli Aurejärvi-Karjalainen 1999 uskonnoista vapaata tapakulttuuria käsittelevästä kirjasta Perheen omat juhlat: Siviiliseremoniat häistä hautajaisiin (1999).[30]

Kari Enqvist ja Esko Valtaoja palkittiin vuosina 2004 ja 2005 tieteellisen ja uskonnottoman todellisuuskäsityksen puolustamisesta ja levittämisestä. Vuoden 2007 palkinnon sai suomentaja, tiedettä kansantajuistavia kirjoja julkaisevan Terra Cognita -kustantamon perustaja Kimmo Pietiläinen. Pietiläinen on kolmen kuuluisan uskontokriittisen teoksen kustantaja: Sam Harrisin Uskon loppu (2004), Richard Dawkinsin Jumalharha (2006) ja Daniel C. Dennettin Lumous murtuu (2006). Poliitikko Erkki Tuomioja sai palkinnon 2008 kyseenalaistaessaan teologian opetuksen yliopistoissa sekä ”herättäessään pohdintaa uskonnon roolista yhteiskunnassa tuodessaan julkisesti esille ateisminsa”. Hyvinkään maistraatti sai vuoden 2009 palkinnon palvelutyöstä uskonnottomien hääparien hyväksi.[30]

Ateistien bussikampanja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Ateistien bussikampanja
Suomalaisten uskonnottomien järjestöjen Vapaa-ajattelijain liiton ja Humanistiliiton Jumalaa tuskin on olemassa -mainoskampanjan mainos Helsingissä 25. kesäkuuta 2009.

Kesällä 2009 liitto osallistui kansainväliseen ateistien bussikampanjaan Jumalaa tuskin on olemassa -mainoksilla. Mukana oli myös Suomen humanistiliitto. Osa liikennöitsijöistä piti mainoksen tekstiä uskovaisia loukkaavana ja kieltäytyi laittamasta mainoksia linja-autoihinsa. Kampanjasta pyydettiin myös lausunto Mainonnan eettiseltä neuvostolta. Neuvosto ei pitänyt kampanjaa loukkaavana tai hyvän tavan vastaisena.[34][35]

Tavoitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aatteelliset tavoitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös: Vapaa-ajattelu

Liiton sääntöjen mukaan liiton tavoitteena on kriittisyyden lisääminen uskontoja kohtaan. Liiton tarkoitus on edistää yksilön ja ajatuksen vapautta, suvaitsevuutta sekä vastuuta muista ihmisistä ja luonnosta.[3]

Sääntöjensä mukaan liitto[3]

  • harjoittaa aatteellista ja käytännön neuvonta-, opastus-, koulutus-, valistus- ja edunvalvontatoimintaa
  • julkaisee tavoitteita tukevia lehtiä, kirjoja ja muuta aineistoa
  • tukee uskonnottoman elämäntavan sekä uskonnottoman tapakulttuurin leviämistä
  • harjoittaa uskontokritiikkiä ja tukee tähän liittyvää tutkimustoimintaa
  • seuraa ajatuksenvapauden toteutumista, tuo esille sen loukkaukset ja puolustaa uskonnottomien oikeuksia
  • ajaa lainsäädännöllisiä muutoksia, joilla turvataan uskonnottomuuden vapaus ja uskonnottomien tasa-arvoinen kohtelu.

Vapaa-ajattelulla on tarkoitettu uskonnosta vapaata ajattelua, joka suhtautuu arvostelevasti kirkkoon ja sen yhteiskunnalliseen vaikutukseen ja pyrkii täydelliseen uskonnon ja ateismin vapauteen[36]. Vapaa-ajattelu on yleensä viitannut nimenomaan ateismiin[36].

Kirjailija Väinö Voipio määritteli vapaa-ajattelijan seuraavasti (1963):

»Vapaa-ajattelija on henkilö, joka luodessaan elämänkatsomustaan pyrkii pysyvästi tarkistamaan ajattelunsa perusteita antamatta auktoriteettiuskon sanella käsityksiään, pitäymyksiään ja ohjeitaan. Hän pyrkii vapautumaan ennakkoluuloista, jotka kahlehtivat henkeämme ja pitävät silmämme sokeina. Historiallisesti ottaen on vapaa-ajattelijain tehtävänä ollut ja on yhä edelleen erityisesti uskontojen kriittinen tarkastelu, ihmisten uskontosidonnaisuudesta vapauttaminen ja täyden uskonnon- ja ajatuksenvapauden vaatiminen.[37]»

Kari Saaren mukaan vapaa-ajattelu määritellään nykyisin käsitykseksi, jolle on tunnusomaista järkiperäisyys ja avoimuus uusille perustelluille näkemyksille, sekä kyky jatkuvaan uudistumiseen. Vapaa-ajattelu arvostaa järjen vapaata käyttöä ja tieteellistä ajattelua. Vapaa-ajattelijat eivät pidä totena mitään muuta kuin sellaista, mikä on älyllisesti perusteltua. W. K. Cliffordin tunnetun lausuman mukaan on aina ja kaikkialla väärin uskoa mihinkään riittämättömin perustein. Saaren mukaan aina tulee olemaan asioita, josta ei tiettynä hetkenä ole inhimillistä tietoa. Ei ole kuitenkaan luottamista siihen, että olisi olemassa jokin kokemusperäisen tutkimuksen ja havainnoinnin ylittävä keino hankkia tietoa kaikkeudesta, kuten henkilökohtaiset kokemukset tai pyhien kirjojen tapaiset arvovallat. Vapaa-ajatteluun kuuluu pyrkimys taistella henkistä urautumista ja auktoriteettiuskoa vastaan.[6][38]

»Vapaa-ajattelijat arvioivat uskontoja kriittisesti ja yrittävät vapauttaa ihmisiä uskontosidonnaisuudesta, koska uskonnot ovat erhettä. Tuhansien vuosien aikana ei ole kyetty esittämään mitää pätevää todistusaineistoa siitä, että jonkin uskonnon esittämä todellisuuskäsitys pitäisi paikkansa. Päinvastoin, jumalien yms. olinpaikat ovat kutistuneet kutistumistaan.

Jos ihmisen maailmankatsomus rakentuu erheen varaan, johtaa se myös haitallisiin seuraamuksiin sekä yhteisön tasolla (sodat, vainot, yksilön oikeuksien polkeminen) että yksilötasolla (suvaitsemattomuus, ahdasmielisyys, syntiajattelu, kuolemanjälkeisen elämän odotukseen kiinnittyminen jne.)

Vapaa-ajattelun ihanteeseen kuuluu totuudenrakkaus, joka ei hyväksy mitään päätelmää suuremmalla varmuudella kuin mihin tämän perustana olevat todisteet oikeuttavat. Totuudenrakkaus ja sokeaan uskoon tukeutuminen eivät voi olla törmäämättä toisiinsa.»
([39])

Yhteiskunnalliset tavoitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapaa-ajattelijoiden mielestä julkisen vallan tulee olla uskontoihin nähden puolueeton. Tavoitteena on lainsäädännöllisin muutoksin valtiokirkkojärjestelmän purkaminen ja uskonnonopetuksen poistaminen kouluista, päivähoidosta sekä valtion yliopistoista. Kaksi valtiokirkkoa, Suomen evankelis-luterilainen kirkko ja Suomen ortodoksinen kirkko, tulee muuttaa tavallisiksi yhdistyksiksi, jotka perivät jäsenmaksunsa kuten muutkin yhdistykset eivätkä kirkollisveron kautta.[3][40]

Lainsäädännössä liitto vaatii[3]

  • valtionkirkkojärjestelmän purkamista niin, että missään yhteiskunnallisissa toimissa ei edellytetä eikä harjoiteta minkäänlaista uskonnollista toimintaa
  • kirkkojen jäsenmaksun kannon poistamista verotuksen yhteydestä
  • kaiken uskontokunnille jaettavan valtionavun tai muun yhteiskunnallisen tuen lopettamista
  • uskonnonopetuksen lopettamista päiväkodeista, kouluista ja teologisten tiedekuntien lakkauttamista valtion yliopistoista
  • uskonrauha- ja jumalanpilkkalakien kumoamista
  • yleisen hautaustoimen siirtämistä valtiolle ja kunnille

Puheenjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Saari, Kari: Vapaa-ajattelijan käsikirja. Helsinki: Kustannus Oy Vapaa Ajattelija Ab, 1993. Teoksen verkkoversio.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Vapaa-ajattelijain liiton liittohallitus 15.6.2014 alkaen Vapaa-ajattelijain liitto ry. Viitattu 20.6.2014.
  2. a b Sundström, Kimmo: Vapaa-ajattelijain liiton jäsenmäärä kasvoi hitusen vuonna 2012 30.4.2013. Pääkaupunkiseudun ateistit ry. Viitattu 20.4.2014.
  3. a b c d e f g Vapaa-ajattelijain liitto ry:n säännöt 11.12.2008. Viitattu 17.8.2009.
  4. Siviilirekisteriyhdistyksen alku / Pakanasanomat 4/2003
  5. a b c Huotari, Eino: Liiton juhlavuosi 2007 – 70 vuotta toimintaa uskonnottomien etujärjestönä. Vapaa ajattelija, 2/2007. Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto. Artikkelin verkkoversio Viitattu 12.6.2009.
  6. a b c d Saari 1993, s. 4.
  7. a b Hakusana vapaa-ajattelu teoksessa Otavan suuri ensyklopedia 19, Turgenev – veriryhmät. Helsingissä: Otava, 1981. ISBN 951-1-05082-6.
  8. a b c Yhdistyksen historia Helsingin vapaa-ajattelijat ry. Viitattu 8.6.2010.
  9. Seppo, Juha: Vapaa-ajattelijaliikkeen organisoituminen ja sen herättämä kiista Suomessa 1936–1946, s. 148. Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia 156. Helsinki: Suomen kirkkohistoriallinen seura, 1992. ISBN 951-9021-86-8.
  10. Sundström, Kimmo: Wikipedian artikkelissa Vapaa-ajattelijain liitosta virheitä 26.2.2007. Helsinki: Pääkaupunkiseudun ateistit. Viitattu 8.4.2009.
  11. a b Sundström, Kimmo: Luetteloita (1.7.2007) (PDF) Päivitetty 21.7.2008. Pääkaupunkiseudun ateistit ry. Viitattu 16.5.2009.
  12. Vaismaa, Aaro: Kari Saari (5.10.1956 – 4.5.1997). Teoksessa Vaismaa, Aaro (toim.): Kansanhumanismin ABC: Suomalaisen humanistiliikkeen sanomaa ja historiaa kolmelta vuosikymmeneltä, s. 95. Helsinki: Suomen humanistiliitto, 1998. ISBN 951-97679-2-4.
  13. Hartikainen, Erkki: Mr. Erkki Hartikainen Suomen ateistiyhdistys. Viitattu 19.2.2009. (englanniksi)
  14. III. Atheistische Weltkonferenz in Helsinki IBKA. Viitattu 20.3.2010. (saksaksi) (englanniksi)
  15. Erkki Hartikainen v. Finland, Communication No. 40/1978, U.N. Doc. CCPR/C/OP/1 at 74 (1984) University of Minnesota Human Rights Library. Viitattu 24.2.2009. (englanniksi)
  16. Elo, Pekka & Linnankivi, Pekka: Et-opetuksen historiasta: Oikeuden ja kohtuuden tiellä 2.8.2006. Filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajat Feto. Viitattu 19.2.2009.
  17. Vapaa-ajattelijain liiton toimintakertomus 2009 10.4.2010. Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto ry. Viitattu 16.4.2010.
  18. Aurejärvi-Karjalainen, Anneli: Perheen omat juhlat: Siviiliseremoniat häistä hautajaisiin. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1999. ISBN 951-0-23761-2.
  19. Aurejärvi-Karjalainen, Anneli: Perheen omat juhlat: Siviiliseremoniat häistä hautajaisiin, s. 158. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1999. ISBN 951-0-23761-2.
  20. Hautausmaa Vapaa-ajattelijain liitto ry. Viitattu 11.6.2011.
  21. Uskonnoton tapakulttuuri Vapaa-ajattelijain liitto ry. Viitattu 11.6.2011.
  22. Uusi vaakuna Tampereen Pakanasanomat. 1/1990. Tampereen vapaa-ajattelijat ry. Viitattu 11.6.201.
  23. Sundström, Kimmo: Kesäkuvia (PDF) (Kuvassa sivulla 10 on muistomerkissä tyyliteltynä liiton vanha tunnus) 26.8.2007. Pääkaupunkiseudun ateistit. Viitattu 11.6.2011.
  24. a b Niemelä, Kati: Rippikoulu ja Prometheus-leiri aikuistumisriitteinä Kirkon tutkimuskeskus. Viitattu 26.8.2007. Julkaistu teoksessa Kuure, Tapio & Vuori, Mika & Gissler, Mika (toim.): Viattomuudesta vimmaan: Lapsuudesta nuoruuteen -siirtymävaiheen tarkastelua. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto: Nuorisoasiain neuvottelukunta: Stakes, 2002. ISBN 951-33-1303-4.
  25. Sundström, Kimmo: Visiosta tosioon: Vapaa-ajattelijain liiton vaiheista vuosina 1998–2003 (PDF) Vapaa ajattelija. 1/2003. Viitattu 1.6.2010.
  26. Hartikainen, Erkki: Kristitty valittiin Prometheus-leirin tuki ry:n puheenjohtajaksi Jumalaton. 16.11.2005. Suomen ateistiyhdistys ry. Viitattu 2.6.2010.
  27. Aurejärvi-Karjalainen 1999.
  28. Saari, Susanna: Harva hautaan maallisin menoin Kaleva. 24.2.2008. Viitattu 12.12.2009.
  29. Väinö Voipio -palkinto Vapaa-ajattelijain liitto ry. Viitattu 9.12.2009.
  30. a b c Väinö Voipio -palkinto Vapaa-ajattelijain liitto ry. Viitattu 26.5.2010.
  31. Cantell, Kari: Tiedemiehen mietteitä uskosta: Kutsu elämänkatsomukselliseen pohdiskeluun. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1996. ISBN 951-0-21018-8.
  32. Oulun yliopiston Humanistisen tiedekunnan väitöksiä 1998 Viitattu 19.3.2009.
  33. Meltti, Timo: Väinö Voipio -palkinnon saaja Jussi Pikkusaari Vapaa ajattelija. 1/1999. Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto ry. Viitattu 12.9.2009.
  34. Lausunto: 20/2009 Yhteiskunnallinen viestintä, ”Jumalaa tuskin on olemassa” –bussikampanja 19.8.2009. Mainonnan eettinen neuvosto. Viitattu 3.6.2010.
  35. Ylen uutiset: Uskonnottomien mainostarrat herättävät närää 21.06.2009. Viitattu 3.6.2010.
  36. a b Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  37. Lainaus teoksessa Saari 1993, s. 4.
  38. Clifford, William Kingdon: The Ethics of Belief 1877. Viitattu 7.10.2009. (englanniksi)
  39. Saari 1993, s. 4.
  40. Vapaa-ajattelijain liitto ry 2009. Tampere: Uskomaton.fi. Viitattu 29.6.2009.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Eklund, Hannu: Kotkan Vapaa-ajattelijat 1929–2009: 80 vuotta ihmisyyden aatetta. Kotka: Kotkan vapaa-ajattelijat, 2009. ISBN 978-952-92-5849-9.
  • Seppo, Juha: Vapaa-ajattelijaliikkeen organisoituminen ja sen herättämä kiista Suomessa 1936–1946. Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia 156. Helsinki: Suomen kirkkohistoriallinen seura, 1992. ISBN 951-9021-86-8.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiuutiset
Wikiuutisissa on aiheeseen liittyvä uutisluokka: