Vanhemman ja jälkeläisen välinen konflikti

Vanhemman ja jälkeläisen välinen konflikti on Robert Triversin vuonna 1974 esittelemä teoria, joka käsittelee aihetta voiko jälkeläinen vaikuttaa vanhempiensa häneen tekemiin investointeihin sisarusten kustannuksella. Voiko jälkeläinen tuottaa itseään suosivaa kohtelua, vaikka vanhemmat eivät haluaisi "suosikkeja" jälkeläistensä joukkoon, ja kannattaako jälkeläisen menetellä niin. Teoria rakentuu vahvasti itsekkään geenin -teorian pohjalle.

Koska vanhempi on sukua yhtä paljon kaikille jälkeläisilleen, ei sillä pitäisi pelkästään geneettisin perustein olla suosikkeja. Jos vanhempi suosii jotakuta, pitäisi sen perustua odotettavissa olevien elinvuosien eroihin. Äiti, kuten kaikki muutkin yksilöt, on kuitenkin on kaksi kertaa enemmän "sukua" itselleen, kuin yhdellekään jälkeläiselleen. Itseään avuttomampiin yksilöihin itsensä kustannuksella investoimisen geenit voivat yleistyä geenivarastossa, vaikka hyötyjät jakavatkin ehkä vain osan investoijan geeneistä.

Jos asiaa tarkastellaan jälkeläisen näkökulmasta, on se saman verran sukua sisaruksilleen kuin niiden äiti on. Geneettisesti yhden jälkeläisen suhde sisaruksiinsa on yhtä altruistinen kuin äitiinsä. Toisaalta jälkeläinen on taas geneettisesti kaksi kertaa enemmän "sukua" itselleen kuin yksikään sisaruksistaan. Se puolestaan johtaa siihen, että jälkeläinen haluaa äidin investoivan itseensä enemmän kuin sisaruksiinsa. Yleisesti lapsen pitäisi "ottaa" enemmän kuin oikeudenmukainen osuustensa parentaalisesta investoinninsta, mutta vain tiettyyn pisteeseen saakka. Piste saavutetaan, kun syntyneiden ja mahdollisesti syntymättömien sisarusten nettokustannukset ylittävät juuri puolet itselle ottamisen hyödystä.

Koska vanhempi ja jälkeläinen jakavat geeneistään vain 1/2, kannattaa vanhemman jossain vaiheessa vieroittaa jälkeläinen ja investoida uuteen jälkeläiseen. Vanhemman kokonaiskelpoisuus siis laskee, mikäli se sitoutuu yhteen jälkeläiseen liian pitkäksi aikaa. Sen sijaan jälkeläisen ja vanhemman kesken asiasta on erimielisyyttä, koska jälkeläinen on saanut oikeudenmukaisen investoinnin vanhemman mielestä, mutta jälkeläinen tietenkin pyrkii jatkamaan vanhemman investointia itseensä niin pitkään kuin mahdollista. Vieroittaminen on vain yksi esimerkki vanhemman ja jälkeläisen välisistä kiistoista. Muita kiistoja voivat olla yksilön ja sen kaikkien syntymättömien sisarusten välinen taistelu, jossa vanhempi asettuu syntymättömien jälkeläistensä puolelle. Suorempi kilpailu puolestaan voi olla sisarusten taistelu nykyisistä investoinneista, esimerkiksi saman poikueen jäsenten kesken, jolloin vanhempi yleensä haluaa, että kilpailu on oikeudenmukaista.