Vanha kirkkoraamattu
Wikipedia
Vanha kirkkoraamattu tarkoittaa Raamatun suomennosta, joka hyväksyttiin virallisesti Suomen evankelis-luterilaisen kirkon raamatunkäännökseksi XI yleisessä kirkolliskokouksessa vuonna 1933 (Vanha testamentti) ja XII yleisessä kirkolliskokouksessa vuonna 1938 (Uusi testamentti).
Vanha kirkkoraamattu korvasi vuodelta 1776 peräisin olleen suomennoksen, Biblian. Uusi kirkkoraamattu korvasi vanhan virallisessa käytössä vuonna 1992.
Vanha kirkkoraamattu on edelleen käytössä monissa seurakunnissa ja herätysliikkeissä, koska niissä ei ole oltu tyytyväisiä uuteen käännökseen. Tähän on ollut syynä erot vanhan ja uuden kirkkoraamatun käännösperiaatteissa: siinä missä vanha kirkkoraamattu pyrittiin kääntämään siten, että yhtä alkukielen sanaa vastaisi yleensä yksi suomen kielen sana, oli uudessa käännöksessä tavoitteena kääntää vain tekstin ajatus takertumatta yksittäisiin sanoihin. Uuden käännöksen arvostelijat esittävät, että siihen on vaikuttanut liikaa liberaaliteologia, että siinä on näin vesitetty tärkeitä Raamatun kohtia ja että siinä on paljon kääntäjien omia tulkintoja, jotka ovat tuhonneet kohtien muita tulkintamahdollisuuksia.lähde?
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Vanha kirkkoraamattu
- Vanhan kirkkoraamatun hakupalvelu
- Finbible Suomalaiset Raamatunkäännökset 1933/38, 1776 1642 apokryfikirjoineen ja Se Wsi Testamentti 1548 ja Vanha Testamentti 1552 (Niiltä osin kuin käännös on tehty)
