Vanadaatti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Malli ortovanadaatti-ionin rakenteesta

Vanadaatti-ioni on vanadiinin oksianioni, jossa vanadiini esiintyy hapetusluvulla +V. Tyypillisimmät vanadaatti-ionit ovat metavanadaatti (VO3-), ortovanadaatti (VO43-) ja pyro- eli divanadaatti (V2O74-). Myös jonkin näistä anioneista sisältäviä ioniyhdisteitä kutsutaan vanadaateiksi.[1][2]

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanadaatteja muodostuu esimerkiksi käsiteltäessä divanadiinipentoksidia emäksisellä liuoksella tai saostamalla. Liuoksissa ne ovat stabiileja emäksisissä olosuhteissa. Teknisesti tärkeimmät ovat ammoniummetavanadaatti, natriummetavanadaatti ja kaliummetavanadaatti. Puhtaina vanadaatit ovat värittömiä tai hieman kellertäviä.[1][2][3]

V2O5 + 2 NaOH → 2 NaVO3
Metavanadaattiketjuja

Ortovanadaattianioni on muodoltaan tetraedri ja pyrovanadaatti-ioni muodostuu kahdesta vanadiinin ja hapen muodostamasta tetraedristä, joilla on yhteinen kulma. Metavanadaattien rakenne on monimutkaisempi ja ne muodostavat ketjuja. Näiden lisäksi tunnetaan myös polyvanadaatteja ja peroksovanadaatteja.[1][2]

Biokemialliset ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanadaatti-ionilla on insuliinin kaltainen verensokeria alentava vaikutus. Sillä voi olla myös merkitystä rasva-aineenvaihdunnassa sillä suuret pitoisuuet estävät kolesterolin synteesiä. Vanadaatti-ioni inhiboi voimakkaasti ATPaasin, kinaasien ja fosforylaasien toimintaa. Se muistuttaa rakenteeltaan fosfaatti-ionia ja sitoutuu fosfaattiryhmiä siirtäviin entsyymeihin. Vanadaatti aktivoi proteiinikinaasi A-entsyymiä eli cAMP-riippuvaista proteiinikinaasia.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 435. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
  2. a b c Mike Woolery :Vanadium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2001 Teoksen verkkoversio Viitattu 05.07.2011
  3. Günter Bauer, Volker Günther, Hans Hess, Adreas Otto, Oskar Roidl, Heinz Roller & Siegfried Sattelberger: Vanadium and Vanadium Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2002 Teoksen verkkoversio Viitattu 05.07.2011
  4. David E. Metzler,Carol M. Metzler: Biochemistry: the chemical reactions of living cells, s. 889. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-492540-3. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 05.07.2011). (englanniksi)
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.