Van Morrison

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Van Morrison
Van-Morrison.jpg
Van Morrison vuonna 2007.
Syntynyt 31. elokuuta 1945 (ikä 68)
Taiteilijanimet Van the Man, The Belfast Cowboy
Kotipaikka Pohjois-Irlannin lippu Belfast, Pohjois-Irlanti
Aktiivisena 1958–
Tyylilajit Rock, blues, rhythm and blues, folk, blue-eyed soul, celtic, rock and roll, jazz fusion, country, soft rock
Ammatit laulaja-lauluntekijä, muusikko
Soittimet laulu, kitara, huuliharppu, saksofoni, kosketinsoittimet, rummut, tamburiini, ukulele
Yhtyeet Them
Levy-yhtiöt Decca Records, Bang Records, Warner Bros. Records, Exile/Polydor Records, Lost Highway Records
Kotisivut www.vanmorrison.com
MusicBrainz

George Ivan "Van" Morrison (s. 31. elokuuta 1945 Belfast) on pohjoisirlantilainen laulaja-lauluntekijä ja multi-instrumentalisti. Morrison tuli alun perin tunnetuksi brittiläis-irlantilaisen Them-yhtyeen laulusolistina, ja hän kirjoitti yhtyeen vuoden 1966 hitin "Gloria". Themin jälkeen hän lähti menestyksekkäälle soolouralle. Morrisonin vuoden 1968 albumi Astral Weeks yhdisti R&B- ja kelttimusiikkia sekä jazzia. Vaikka se ei ilmestyessään saavuttanut suurta kaupallista menestystä, sitä pidetään usein yhtenä popmusiikin tärkeimmistä levyistä. Morrison on jatkanut levyttämistä 2010-luvulle saakka. Hänet on nimetty Rock and Roll Hall of Fameen ja Songwriters Hall of Fameen, ja hän on saanut kaksi Grammy-palkintoa musiikistaan.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

George Ivan Morrison syntyi 31. elokuuta 1945 Belfastissa Pohjois-Irlannissa. Hänen vanhempansa olivat George ja Violet Stitt Morrison. Isä George omisti laajan levykokoelman, ja Van sai nuorena kuullakseen monipuolisesti yhdysvaltalaista bluesia, rhythm'n'bluesia, jazzia ja countrya, etenkin Muddy Watersia, Charlie Parkeria, Leadbellya ja Hank Williamsia. Hänen kolmevuotiaana kuulemansa Mahalia Jacksonin gospel-levytys teki häneen lähtemättömän vaikutuksen, jonka hän kertoo saaneen hänen haluavan luoda saman kokemuksen omillekin kuulijoilleen.[1]

Morrison opetteli ensimmäisenä soittimenaan kitaran, mutta hän opetteli myöhemmin soittamaan myös saksofonia, sillä kitaristeja oli silloisen skiffle-villityksen aikana liikaa. Kuusitoistavuotiaana Morrison teki soittamisesta ammattinsa, ja hän lähti soittamaan Saksaan yökerhoissa. Vuonna 1964 hän perusti Them-yhtyeen, jonka hiteistä tunnetuin on Morrisonin kirjoittama "Gloria". Them hajosi vuonna 1966.[1]

Themin jälkeen Morrison muutti Yhdysvaltoihin ja sai siellä pian top-10-hitin kappaleellaan "Brown Eyed Girl".[1] Vuonna 1968 Morrison sai ensi kertaa vapaat kädet tehdä sellainen levy kuin hän itse halusi. Tuloksena oli Astral Weeks, vapaamuotoinen ja osin improvisoitu albumi, jonka sanoitukset olivat Morrisonin impressionistista tajunnanvirtaa. Levy ei aikanaan myynyt hyvin, mutta vuosikymmenten kuluessa se on noussut yhdeksi kaikkien aikojen arvostetuimmista albumeista. Morrisonin seuraava levy Moondance oli helpommin lähestyttävä ja menestyikin paremmin, kuten sitä seuranneet His Band and the Street Choir ja Tupelo Honey. Vuonna 1972 Morrison teki mietiskelevän albumin Saint Dominic's Preview, joka oli jälleen vapaamuotoisempi.[1]

Vuosien 1973–1976 välillä Morrison piti taukoa levyttämisestä ja esiintymisestä. Hän teki paluun The Band -yhtyeen "The Last Waltz" -konsertissa ja alkoi sen jälkeen taas levyttää.[1]

Morrisonin 1980-luvun levyt olivat hiotumpia kuin aikaisemmat, ja niiden sanoituksissa kuului uskonnollisia teemoja, vaikka Morrison itse kiistikin seuraavansa mitään järjestäytynyttä uskontoa tai ajatusjärjestelmää.[1]

Vuonna 1995 Morrison alkoi julkaista musiikkiaan omalla Exile Productions -levymerkillään, mikä antoi hänelle täyden kontrollin koko levytysprosessiin.[1]

Tyyli ja merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Van Morrison vuonna 1972

Morrisonin tyyli on aina rikkonut popmusiikin rajoja: hänen albuminsa ovat olleet tyyliltään soulia, jazzia, bluesia, r&b:tä, kelttiläistä musiikkia, skifflea ja countrya.[1]

Morrison on aina painottanut musiikissaan omaa taiteellista näkemystään levynmyynnin sijaan. Juuri hänen tinkimättömyytensä on kuitenkin pitänyt hänen levyjensä myynnin tasaisen korkeana koko hänen uransa ajan.[1]

Morrison käyttää usein ääntään kuin soitinta, ja hän on kertonut saaneensa vaikutteita lauluunsa omasta saksofonitaustastaan.[1]

Morrisonilla on ollut suuri vaikutus moniin laulaja-lauluntekijöihin, kuten Bruce Springsteeniin, Bonoon, John Mellencampiin ja Elvis Costelloon. Hän on myös ollut monille esimerkkinä tinkimättömästä taiteilijasta, joka asettaa albumiensa laadun hittisinglejen tuottamisen edelle.[1]

Tunnustuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Morrison sai Grammy-palkinnon vuonna 1996 yhdessä The Chieftainsin kanssa ja 1998 yhdessä John Lee Hookerin kanssa. Hänet nimettiin Rock and Roll Hall of Fameen 1993, mutta hän ei saapunut tilaisuuteen paikalle. Vuonna 2003 hänet nimettiin Songwriters Hall of Fameen.[1]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Van Morrison esiintymässä vuonna 2006 tyttärensä Shanan kanssa.

Vuonna 1968 Morrison meni naimisiin Janet Rigsbeen kanssa. He saivat yhden tyttären ja erosivat 1973. Morrison asuu nykyisin Irlannissa pitkäaikaisen naisystävänsä Michelle Roccan ja kahden lapsensa kanssa.[1]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m Nelles, William: Musicians and Composers of the 20th Century, s. 994–997. (toim. Cramer, Alfred William). Pasadena: Salem Press, 2009. ISBN 9781587655128.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]