Kuvajournalismi
Kuvajournalismi on journalismin muoto, jonka tarkoituksena on kertoa uutisista kuvien, kuten valokuvien, videoiden ja kuvituksen avulla. Muusta valokuvauksesta kuvajournalismin erottaa se, että kuvajournalismin pitää olla tiettyyn tapahtumaan sidottu, kuvien pitää esittää tapahtumat tasapuolisesti ja tarkasti, sekä kuvien pitää muiden uutiselementtien kanssa esittää tapahtuman tosiasiat katsojalle tai lukijalle kertovasti. Kuvajournalisti on toimittaja, jonka mukana on yleensä kamera.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvajuornalismin historia alkoi varsinaisesti vasta 1920-luvulla, vaikka aiemminkin oli lehdiossä esitetty yksittäisiä kuvia. Jo 1890-luvulta lähtien on ollut kuvalehtiä. Toimittajat alkoivat käyttää 1920-luvulla kuvia uutistekstin rinnalla kertomaan yhtenäistä uutistarinaa. Kuvajournalismin syntyyn vaikuttanut merkittävä keksintö oli kinofilmi ja Leica-kamera, jonka avulla kuvaajat pystyivät menemään vaikeampiin paikkoihin ilman suurta laitteistoa.[1]
Missourin yliopiston historioitsija Frank Luther Mott käytti ensimmäisenä termiä kuvajournalismi, joka tuli koko maailman tietoisuuteen toisen maailmansodan aikana. Alan merkittävin lehti oli Life, jonka perusti Henry Luce 1936. Kuuluisia toisen maailmansodan aikaisia kuvajournalisteja olivat muun muassa W. Eugene Smith ja Robert Capa.[1] Lifen lisäksi esimerkiksi Sports Illustrated ja The Daily Mirror olivat ensimmäisiä lehtiä, jotka panostivat kuvajournalismiin.[2]
Kuvajournalismi tunnustettiin 1970-luvun lopulla myös taidepiireissä. Kuvajournalistit saivat omia näyttelyitä ja retrospektiivejä museoihin ja taidegallerioihin.[2]
Sanomalehtiin otettuja valokuvia on pidetty yhtenä parhaimpana oman aikakautensa taltiointina. [3] Ongelmaksi vanhojen lehtikuvien hyödyntämisessä on havaittu median huolimaton tapa säilyttää kuva-arkistojaan. [4] Monet lehtitalot ovat aikojen saatossa tuhonneet paljon säilytystilaa vieviä valokuvakokoelmiaan. [5] Vuonna 2014 Museovirasto perusti kuvakokoelmiensa yhteyteen Journalistisen kuva-arkiston jonka kokoelmiin on otettu vastaan lehtitalojen ja yksittäisten valokuvaajien kokoelmia. [6]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Collins, Ross: A Brief History of Photography and Photojournalism North Dakota State University. Viitattu 15.1.2010. (englanniksi)
- ↑ a b Westbrook, Dillon: A Brief History of Photojournalism Photography School and Photography Career Information Guide. Viitattu 15.1.2010. (englanniksi)
- ↑ Halme, Jani: Kuvissa piilee hukattu mahdollisuus suomenlehdisto.fi. 20.1.2020. Uutismedian liitto. Arkistoitu 29.9.2020. Viitattu 25.10.2023.
- ↑ Hokonen, Marja: Suomalainen media kohtelee arkistojaan kaltoin. Katoavatko historia ja journalistien elämäntyö? journalisti.fi. 14.10.2021. Arkistoitu 14.10.2021. Viitattu 25.10.2023.
- ↑ Uuden hallituksen pitää tehdä vielä tallessa olevien dokumenttikuvien pelastussuunnitelma suomenkuvalehti.fi. 22.6.2023. Arkistoitu 6.7.2023.
- ↑ Dokumenttikuvat ovat keskeinen osa kulttuuriperintöä suomenkuvalehti.fi. 6.7.2023. Arkistoitu 6.7.2023.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kuvajournalismi Wikimedia Commonsissa
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mannila, Joona Marko: Valokuvan funktiot sanomalehdessä – tapausesimerkkinä Estonian haveri. Helsingin yliopisto 1997.
- May, Alez: Digitaalinen valokuvaus. Pagina 2000.
- Mäenpää, Jenni: Muokkausta ja manipulaatiota: Digitaalisen kuvankäsittelyn rajat suomalaisissa sanoma- ja aikakauslehdissä.. Tampere University Press, 2008. Teoksen verkkoversio (PDF).
- Ruutuvaara, Tero: Sanomalehtivalokuva presidenttipelin areenana: Suosiiko valokuvauutisointi mielipidemittausten kärkiehdokasta? Helsingin yliopisto 2000.