Prikaati 2005

Prikaati 2005, josta käytetään nimitystä valmiusyhtymä, on Suomen puolustusvoimien maavoimien uusin prikaatityyppi. Tällä hetkellä Suomessa on kolme Prikaati 2005 -mallin mukaista prikaatia koulutusorganisaatioina: Karjalan prikaati, Porin prikaati ja Kainuun prikaati. Ne eroavat toisistaan pääasiallisten ajoneuvojensa vuoksi. Kainuun prikaati toimii Sisu NA-110 -telakuorma-autoilla, Karjalan prikaati raskaimmin varusteltuna CV9030:llä ja Porin prikaati Panssari-Sisulla. Varustamisjärjestyksessä ensimmäinen on Karjalan prikaati. Kaikkia varusmiehiä ei kouluteta kuitenkaan edes näissä rauhan ajan valmiusprikaateissa 2005-kokoonpanoon, vaan kulloisestakin koulutustehtävästä osa näiden yksikköjen varusmiehistä saa jo kotiutuessaan sijoituksen muihin sodan ajan joukkoihin. Ne, jotka jäävät kokoonpanoon siirretään vuosien kuluttua muihin yksiköihin.

Valmiusyhtymät suunniteltiin varustettavaksi loppuun saakka vuoteen 2008 mennessä. Prikaati 2005:a kutsutaan myös valmiusprikaatiksi liikkuvuutensa ja strategisen iskun torjumiskykynsä vuoksi.

Prikaati on pienin itsenäiseen taisteluun soveltuva sotatoimiyhtymä, jossa on taistelevana osana kolme panssariajoneuvoin liikkuvaa jalkaväkipataljoonaa, taistelua tukevana tykistöaselajina yhtymän orgaaninen (oma) tykkipatteristo, jossa on kaksi tulipatteria, joissa kummassakin kaksi 155 millimetrin kanuunoilla varustettua patteria.

Lisäksi valmiusyhtymän tulee kyetä vastaanottamaan johdettavakseen ja huollettavakseen 1–2 sen toimintaa tukevaa joukkoyksikköä. Tukevat joukkoyksiköt voivat olla kolmea jääkäripataljoonaa vahvistavia taistelevia yksilöitä tai taistelua tukevia yksiköitä, kuten tykkipatteristoja tai mekanisoituja taisteluosastoja.

Yleensä prikaatia suurempi sotatoimiyhtymä on armeijakunta. Klassisessa järjestelmässä pienin sotatoimiyhtymä oli prikaatia suurempi divisioona, joka koostui rykmenteistä.