Valentine (panssarivaunu)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee panssarivaunua. Samannimistä elokuvaa käsittelee artikkeli Valentine (elokuva).
Infantry Tank Mk III Valentine
Valentine tank CFB Borden 1.jpg
Valentine Mk VI
Pituus
– putki edessä 5,89 m
– pelkkä runko 5,89 m
Leveys 2,64 m
Korkeus 2,29 m
Taistelupaino 17 t
Telaketjut ?
Maksiminopeus
– tiellä 24 km/h
– maastossa 13 km/h
Toimintasäde 145 km tiellä
Pääase Mk I-VII: 1 x 40 mm panssarivaunukanuuna
Mk VIII-X: 1 x 57 mm panssarivaunukanuuna
Mk VIII-X: 1 x 75 mm panssarivaunukanuuna
Muu aseistus Vaihtelee versioittain
Panssarointi 65-8 mm
Moottori Mk I: AEC 6-sylinterinen bensiinimoottori
Mk II, III, VI: AEC 6-sylinterinen dieselmoottori
Mk IV, V, VII-XI: GMC dieselmoottori
131-165 hv
97-157 kW
Miehistö 3-4
Valmistusmaa Iso-Britannia

Jalkaväkitankki Mk. III Valentine on Vickers-Armstrongin kehittämä panssarivaunu, ja se oli käytössä toisessa maailmansodassa. Sitä valmistettiin vuosina 1940–1944 eri versioineen yhteensä 8 275 kappaletta, joista 1 420 Kanadassa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1938 alkupuolella Vickers-Armstrong halusi osallistua jalkaväkitankki Mk. II (A12):n tuottamiseen. Sen sijaan Vickersiltä pyydettiin uuden tankin suunnittelemista joka perustuisi vanhaan A10 Cruiser Mk II -malliin. Vickers suostui pyyntöön, sillä yhtiöllä oli kokemusta A10-mallin rakentamisesta, ja tuo kokemus olisi mennyt hukkaan, jos se olisi siirtynyt rakentamaan A12:ta.

Vickers-Armstrongin uusi tankki oli rungon, jousituksen, moottorin ja vaihteiston osalta sama kuin A10, mutta torni olisi raskaammin panssaroitu ja aseistuksena oli täysin uusi 2-naulainen 40-millinen tykki. Suunnitelmat saatiin valmiiksi ystävänpäivänä (Isossa-Britanniassa St. Valentine's Day) helmikuussa 1938. Siitä sanotaan nimen Valentine tulevan.

Kuitenkin meni yli vuosi ennen kuin tilaus Valentinesta tuli. Vuoden 1939 heinäkuussa sota näytti väistämättömältä ja Isolle-Britannialle tuli kiire saada lisää panssarivaunuja. Vickers-Armstrongilta tilattiin 275 Valentinea ennen kuin edes mallikappaletta oli rakennettu. Vickers lupasi pystyvänsä nopeaan tuotantoon, koska runko oli vanhasta A10:stä, ja siten säästettiin aika, joka muuten olisi tarvittu uuden rungon suunnitteluun.

Ensimmäinen Valentine luovutettiin armeijalle testejä varten toukokuussa 1940. Se suoriutui testeistä hyvin sen osoittautuessa mekaanisesti luotettavaksi. Ensimmäiset palveluskäyttöön tarkoitetut Valentinet luovutettiin armeijalle myöhään vuonna 1940. Sitä käytettiin vuosina 1940–1941 panssariyhtymien kalustona ns. cruiser-tankin roolissa, koska oikeista cruiser-tankeista oli pulaa.

Valentinen vanhanaikaisuus huomattiin jo vuoden 1941 loppupuolella. Se oli hidas ja pieni torni esti suuremman tykin asentamisen. Valentine III ja Valentine IV -versioissa oli isompi torni, jotta sinne mahtuisi kolme miehistön jäsentä (johtaja, ampuja ja lataaja). Miehistön määrä jouduttiin kuitenkin vähentämään takaisin kahteen, jotta torniin mahtuisi isompi tykki. Yleisesti Isossa-Britanniassa haluttiin, että sen tankkien tornimiehistö olisi kolme, mutta vaatimuksesta jouduttiin nyt tinkimään, koska Valentineen haluttiin suurempi tulivoima. Vuoden 1942 maaliskuusta eteenpäin Valentineihin alettiin asentaa 6-naulainen tykki (Valentine VIII). Muita muutoksia Mk. VIII:ssa oli parempi moottori ja hitsattu panssari. Maaliskuussa 1943 joihinkin Valentineihin asennettiin 75 millimetrin tykki. Alun perin testien piti osoittaa kuinka hyvin 75 mm:n tykki sopisi A27 Centaur/Cromwell -tankkiin ja Churchilliin, mutta koska se toimi loistavasti myös Valentinessa, siitä päätettiin tehdä uusi versio 75 mm:n tykillä. Tämä viimeiseksi jääneen version nimeksi tuli Valentine XI.

Valentineja rakensi Vickers-Armstrongin lisäksi Metropolitan-Cammell ja Birmingham Carriage & Wagon. Valentineja valmistettiin myös Kanadassa kanadalaisen Pacific Car & Foundryn toimesta. Kanadassa rakennettiin 1 420 Valentinea ja kaikki paitsi 30 niistä päätyi neuvostoliittolaisille. Loput päätyivät harjoituskäyttöön.

Valentine oli yksi tärkeimmistä brittiläisistä tankeista toisessa maailmansodassa ja vuonna 1943 se muodosti määrältään lähes neljäsosan Ison-Britannian tankeista. Valentinea on käytetty myös pohjana Archer-panssarintorjuntavaunulle ja Bishop-telatykille, jossa oli 25-naulainen kanuunahaupitsi.

Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Koko nimi: Jalkaväkitankki Mark. III "Valentine"
  • Miehistö: 3–4 (komentaja, ampuja ja ajaja. Mallien III ja V tornissa oli komentajan ja ampujan lisäksi lataaja.)
  • Paino: 17 tonnia (Valentine VIII-XI 18 tonnia).
  • Pituus: 5,4 metriä (Valentine VIII-XI 5,9 metriä).
  • Leveys: 2,6 metriä (telojen leveys 35,56 senttimetriä).
  • Korkeus: 2,3 metriä.
  • Aseistus: O.Q.F. 2-pounder (40 mm psv-kanuuna).
  • Panssarin paksuus: Paksuimmillaan 65 mm, ohuimmillaan 8 mm.
  • Moottori: Vaihteli versioittain.
  • Huippunopeus tiellä: 24 km/h.
  • Huippunopeus maastossa: noin 13 km/h.
  • Toimintamatka: noin 145 km.

Versiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valentine I, Jalkaväkitankki Mk. III: Alkuperäinen malli. AEC:in 6-sylinterinen, 135-hevosvoimainen bensakäyttöinen moottori. Aseistuksena 2-paunainen (40 mm) tykki ja torniin asennettu Besa-konekivääri.

Valentine II, Jalkaväkitankki Mk. III*: Muuten samanlainen kuin Valentine I mutta AEC:in 131-hevosvoimainen dieselmoottori korvasi AEC:in bensakäyttöisen moottorin. Aavikolla käytettävät tankit varustettiin lisäksi hiekkasuojilla ja irrotettavalla lisäpolttoainetankilla.

Valentine III: Samanlainen kuin Valentine II, mutta tornia muunneltu siten että sinne mahtui kolmas miehistön jäsen, tehden tankin miehistöstä nelihenkisen.

Valentine IV: Samanlainen kuin Valentine II, mutta moottori on vaihdettu General Motors Corporationin dieselmoottoriin (138 hevosvoimaa).

Valentine V: Muuten samanlainen kuin Valentine III, mutta moottori on vaihdettu General Motors Corporationin dieselmoottoriin (138 hevosvoimaa).

Valentine VI: Ensimmäinen kanadalainen tuotantomalli, rakennettu Yhdysvaltojen/Kanadan insinööristandardien mukaisesti. Ulkoisesti samanlainen kuin Valentine IV. General Motorsin dieselmoottori. Etulevyt valettu pulttaamisen sijaan. Browningin .30-kaliiperinen konekivääri korvasi Besa-konekiväärin 16. valmistetun Valentine IV:n jälkeen. Tuotannossa vuodesta 1941 lähtien.

Valentine VII: Paranneltu Valentine VI, rakennettu Kanadassa. Eri radio ja pieniä sisäisiä muutoksia.

Valentine VIIA: Paranneltu Valentine VII, rakennettu Kanadassa. Irrotettava lisäpolttoainetankki, erilaiset telat ja ajovalojen ympärille rakennettu suojaava kehikko.

Valentine VIII: Muuten samanlainen kuin Valentine III, mutta tykki on vaihdettu 6-naulaiseen (57 mm) ja tornin konekivääri poistettu. Miehistö vähennetty kolmeen.

Valentine IX: Samanlainen kuin Valentine V, mutta tykki vaihdettu 6-naulaiseen (57 mm) ja tornikonekivääri poistettu. Miehistö vähennetty kolmeen.

Valentine X: Tässä mallissa oli 6-naulainen tykki ja 7,92 mm Besa-konekivääri. Paranneltu General Motorsin dieselmoottori (165 hevosvoimaa). Tuotannossa vuodesta 1943 eteenpäin.

Valentine XI: Muuten samanlainen kuin Valentine X mutta 75 mm:n tykillä. Hitsattu rakenne. Viimeinen tuotantoon menevä malli.

Valentine CDL (Canal Defence Light): Tämän mallin torni on korvattu valonheittimellä. Vain muutama muutettiin tällaiseksi.

Valentine AMRA Mk. Ib: Valentine, johon on asennettu pyöriä eteen. Pyörien tarkoitus oli räjäyttää miinoja. Ei koskaan ollut käytössä kentällä.

Valentine Snake: Valentine, joka veti perässään räjähteillä täytettyä metalliputkea. Putki raahattiin miinäkentälle ja räjäytettiin tarkoituksenaan raivata reitti miinakentän läpi. Vain muutamia käytettiin sodan aikana.

Valentine Bridgelayer: Valentine II, josta on torni poistettu ja tilalle asennettu silta, joka voidaan tarvittaessa laskea maahan. Silta on 10,3 metriä pitkä ja 2,9 metriä leveä.

Valentine DD (Duplex Drive): Valentine valittiin tankiksi josta tehtäisiin DD-versioita sen jälkeen, kun Duplex Drive huomattiin toimivaksi vuonna 1941. 650 Valentine Mark. III ja Mark. VIII muunnettiin DD-versioksi. Niitä käytettiin pääosin miehistön kouluttamiseen. Tositoimiin Valentine DD ei koskaan päässyt.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Peter Chamberlain, Chris Ellis. British And American Tanks of World War Two (2004), ISBN 1-84509-009-8

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]