Valapaton tulva

Wikipedia
Ohjattu sivulta Valapaton viiva
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Valapaton tulva oli Suomessa vuonna 1899 sattunut suurtulva. Nimensä tulva sai siitä, että helmikuussa 1899 Venäjän keisari ja Suomen suuriruhtinas Nikolai II antoi helmikuun manifestin, jolla hän kavensi Suomen autonomista asemaa ja näin suomalaisten käsityksen mukaan petti Suomelle antamansa hallitsijanvakuutuksen eli antamansa valan. Syynä tulvaan olivat useat edeltäneet sateiset vuodet, luminen talvi ja erittäin sateinen kesä. Tulva koski etenkin Kokemäenjoen, Kymijoen ja Vuoksen vesistöjä.[1] Esimerkiksi Päijänteen vedenkorkeus oli 193 cm normaalia korkeammalla[2]. Tällaisen tulvan toistuvuudeksi arvioidaan 100–150 vuotta. Valapaton tulva antoi ratkaisevan sysäyksen Suomen ympäristökeskuksen edeltäjän Hydrografisen toimiston perustamiseen.

Valapaton viiva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valapaton viivoiksi kutsutaan rantakallioihin merkittyjä ennätyskorkean vedenpinnan merkkejä vuodelta 1899.[1] Valapaton viivoja on monin paikoin edelleen nähtävissä, ja niistä voidaan yhä nähdä vedenkorkeus tuona vuonna. Mielenosoituksellisesti jotkut valapaton viivat maalattiin punaisiksi.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä meriin, järviin, jokiin tai muihin vesimuodostumiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.