Vakuuslaki
Vakuuslaki eli takuulaki on 1922 säädetty suomalainen laki, joka sisältää Ahvenanmaan maakunnan asukkaita koskevia säännöksiä.[1] Se tuli voimaan 11. elokuuta 1922[2] ja kumottiin Ahvenanmaan itsehallintolailla, joka tuli voimaan vuoden 1952 alussa.[3]
Ahvenanmaan maakunnan väestön keskuudessa syntyi kansanliike, jonka tarkoituksena oli erottaa maakunta Suomesta ja liittää se Ruotsiin. Suomen hallitus halusi maakunnan säilyvän osana Suomea. Erimielisyyksiin pyydettiin Kansainliiton ratkaisua. Kansainliiton neuvosto tunnusti Suomen suvereeniuden Ahvenanmaahan, mutta se katsoi samalla, että Ahvenanmaan itsehallinnosta annettuun lakiin sisältyviä maakunnan asukkaiden kansallisuustakeita oli laajennettava. Tätä tarkoitusta varten säädettiin laki sisältävä eräitä Ahvenanmaan maakunnan väestöä koskevia säännöksiä eli vakuuslaki.[4]
Vakuuslakiin sisältyi säännöksiä Ahvenanmaan maaherran nimittämisestä, koulujen opetuskielestä, Suomen kansalaisten kunnallisen ja maakunnallisen äänioikeuden saamisesta, verotulojen käytöstä ja lunastusoikeudesta, jos kiinteistö myytiin henkilölle, jonka kotipaikka ei ollut Ahvenanmaalla.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Iso tietosanakirja. Osa 14, palsta 1002, hakusana vakuuslaki. Helsinki: Otava, 1938.
- ↑ a b Laki sisältävä eräitä Ahvenanmaan maakunnan väestöä koskevia säännöksiä, Suomen asetuskokoelma 189/1922.
- ↑ Ahvenanmaan itsehallintolaki, Suomen asetuskokoelma 670/1951.
- ↑ Hallituksen esitys Eduskunnalle eräiksi Ahvenanmaan maakuntaa koskeviksi laeiksi, HE 42/1921.