Vaivaishiiri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vaivaishiiri
Micromysminutus1.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Jyrsijät Rodentia
Alalahko: Hiirimäiset jyrsijät Myomorpha[2]
Yläheimo: Muroidea[2]
Heimo: Rottaeläimet Muridae[2]
Alaheimo: Varsinaiset rotat ja hiiret Murinae
Suku: Vaivaishiiret
Micromys
Dehne, 1841
Laji: minutus
Kaksiosainen nimi
Micromys minutus
(Pallas, 1771)
Levinneisyyskartta
Vaivaishiiren levinneisyys
Vaivaishiiren levinneisyys
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Vaivaishiiri Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Vaivaishiiri Commonsissa

Vaivaishiiri (Micromys minutus) on pienikokoinen jyrsijälaji, jota tavataan Euroopassa ja Aasiassa. Se on vaivaishiirten (Micromys) suvun ainoa laji.[2]

Vankeudessa kasvatettuja vaivaishiiriä pidetään joskus lemmikkieläiminä.[3] Luonnonvaraiset vaivaishiiret ovat Suomessa rauhoitettuja[4].

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaivaishiiri on ruskea ja sillä on valkoinen mahan alus. Ruumiin pituus on n. 5–7 cm ja häntä 5-6 cm pitkä. Vaivaishiiri painaa neljästä kuuteen grammaa.[5] Pitkää häntäänsä vaivaishiiret käyttävät tarttumaelimenä kiipeillessään.[6]

Vaivaishiiren sanotaan toisinaan olevan maailman pienin jyrsijä,[7] mutta joidenkin lähteiden mukaan 6 gramman painoinen kääpiöhiiri (Mus minutoides) ja ruumiinpituudeltaan 4-senttiset kääpiöhyppyrotat (Salpingotus) olisivat sitäkin pienempiä[8].

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaivaishiiren levinneisyysalue ulottuu Länsi- ja Keski-Euroopasta Aasiaan aina Koreaan ja Japaniin sekä Etelä-Kiinaan asti. Fennoskandiassa laji elää Etelä- ja Keski-Suomessa, Tanskassa sekä paikoin Ruotsissa. Vaivaishiiri on levinnyt Suomeen vasta viime vuosisadan kuluessa.lähde? Suomessa se on levinnyt Oulun ja Kuusamon tasolle saakka. Leviämisen syynä pidetään vaivaishiirten kulkeutumista heinä- ja olkikuormien mukana. Vaivaishiiri on pohjolassa tyypillinen viljelysmaiseman asukas. Se elää viljapelloilla, ruohostoissa ja pensaikkoalueilla, mutta myös ruohikkoisissa avoimissa metsissä.

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaivaishiiri

Vaivaishiirtä esiintyy pelloilla ja heinikoissa. Vaivaishiiri kiipeilee taiturimaisesti, ja se elää enimmän elinajastaan maanpinnan yläpuolella korsistossa. Korren ympärille kietaistu häntä toimii hiiren tukena ja turvavyönä. Vaivaishiiri rakentaa pallomaisen pesän heinänkorsien tai ruohojen varaan 40-80 cm korkeudelle saaden tehokkaan suojan pikkupedoilta. Pesä on muodoltaan soikea tai pyöreä, ja sen läpimitta on n. 10 cm. Talvisin vaivaishiiri käyttää hyödykseen muiden pienjyrsijöiden tekemiä käytäviä ja koloja.lähde? Vaivaishiiri selviää talvesta etsimällä talvehtimispaikan esimerkiksi ladosta tai sänkipellolta. Suurin osa kannasta kuitenkin menehtyy talven aikana.

Vuonna 2001 Wimbledonin tennisturnauksessa käytetyt tennispallot lahjoitettiin vaivaishiiren tekopesiksi. Kyseessä oli Ison-Britannian Wildlife Trustin hoitama vaivaishiiren suojeluohjelma. Pallon sisus on riittävän suuri vaivaishiiren pesäpaikaksi, kylkeen porattu 16 mm:n reikä sen sijaan liian pieni petoeläinten kuljettavaksi.[9]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaivaishiiri syö jyviä ja muita siemeniä[7] sekä toisinaan hyönteisiä, marjoja, hedelmiä ja nuoria versoja.[5]

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaivaishiiret eivät lisäänny talvisin. Naaras saa joka vuosi 2-3 poikuetta,[6] joista ensimmäiset syntyvät touko-kesäkuussa. Emon tiineysaika on 21 päivää. Poikueessa on kerralla 2-10 jälkeläistä. Poikaset syntyvät sokeina ja karvattomina. Poikaset kasvavat nopeasti ja selviytyvät omin avuin jo kahden viikon ikäisinä ja 6-viikkoisina niistä tulee sukukypsiä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Aplin, K., Lunde, D., Batsaikhan, N., Kryštufek, B., Meinig, H. & Henttonen, H.: Micromys minutus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 29.6.2014. (englanniksi)
  2. a b c d Wilson & Reeder: Micromys minutus Mammal Species of the World. Bucknell University. Viitattu 02.05.2010. (englanniksi)
  3. Suomen Näyttely- ja Lemmikkihiiret ry: Vaivaishiiret Luettu 19.7.2014
  4. Rauhoitettujen lajien ohjeelliset arvot: ympäristöministeriön asetus 9/2002 (pdf, 112 kt)
  5. a b Harvest mouse (Micromys minutus) ARKive
  6. a b Jiří Gaisler ja Jan Zejda: Suuri eläinkirja, s. 320. suom. Mattias Tolvanen, Jere Malinen ja Ismo Nuuja. WSOY, 1995. ISBN 951-0-22848-6.
  7. a b Vaivaishiiri Keskisuomalainen
  8. Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 2, s. 196 ja 218. Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6531-6.
  9. 'New balls, please' for mice homes BBC 2001