Vaihdantasuoja

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Vaihdantasuoja on luovutussopimuksen osapuolen, luovutuksensaajan, turva luovuttajan seuraajia ja velkojia kohtaan. Suojan saaminen edellyttää, että luovutuksensaajan oikeusperuste on syntynyt aiemmin kuin seuraajien tai velkojien peruste. Luovutussopimuksen päättämisen jälkeen ilmaantuvan luovuttajan myöhemmän seuraajan asemassa voivat olla myöhemmät luovutuksensaajat, käyttöoikeuden saajat tai yleisseuraajat, jollaisia ovat esimerkiksi perilliset.[1] Vaihdantasuojan lähikäsite on velkojansuoja.

Luovutuksensaaja saa siis vaihdantasuojan ulosmittausvelkojiin nähden, jos ulosmittaus on toimitettu luovutussopimuksen päättämisen jälkeen. Konkurssivelkojiin nähden suojan saa, jos luovuttajan konkurssitila on alkanut vasta luovutussopimuksen teon jälkeen. Jos käsitteen merkitys ymmärretään laajaksi, voi vaihdantasuoja tulla kyseeseen vaikkapa panttivelkojan ja vuokralaisen kohdalla.[1]

Luovutussopimuksen sitovuus ratkeaa tavallisesti aikaprioriteettiperiaatteen mukaan, ellei myöhempi seuraaja tai velkoja voi vilpittömään mieleen vetoamalla saada hyväkseen ekstinktiota. Ekstinktio tarkoittaa aiemman oikeuden kumoutumista myöhemmän oikeuden hyväksi. Ekstinktiomahdollisuus vilpittömään mieleen nojautuen voi perustua kauppakaaren (3/1734) 11 luvun 4 pykälään tai 12 luvun 4 pykälään.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa I palstat 934–935.