Vahakopiokone
Vahakopiokoneella tulostetaan kopiota alkuperäiskappaleesta, joka on alkujaan luotu kirjoituskoneella kaksiosaiselle masterarkille. Masterarkille voi myös piirtää tai kirjoittaa käsin. Kirjoittamisen jälkeen masterarkista poistetaan alla ollut vaha-arkki, josta on päällyspaperiin syntynyt kirjoitetun tekstin peilikuva vahakirjaimin. Päällyspaperi asetetaan vahakopiokoneen rummulle vahakirjainpuoli ulospäin. Tämän jälkeen rumpua pyöritetaan joko manuaalisesti tai koneellisesti. Joka kierroksella originaaliarkille tulee uusi väri, joka siirtyy vahakirjaimista kopioarkille.
Laite tunnetaan myös spriikopiokoneena siinä käytettyjen kemikaalien vuoksi. Menetelmä keksittiin 1920-luvulla. Menetelmä oli aikoinaan edullinen tapa tehdä pieniä, maksimissaan noin 500 kappaleen kopiosarjoja. Vahakopiokoneet olivat käytössä kouluissa ja seurakunnissa. 60- ja 70-luvuilla vahakopioina valmistettiin halpatuotantolehtiä ja underground-julkaisuja, kuten esimerkiksi Pahkasika-lehden ensimmäiset numerot. Tuotemerkkejä oli "Ditto" ja "Banda". Vahakopiokoneet jäivät pois käytöstä 1980-luvulla valokopiokoneiden yleistyessä.
