Vahakeltasiipi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vahakeltasiipi
Manulea cereola.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Yökkösmäiset Noctuoidea
Heimo: Siilikkäät Arctiidae
Alaheimo: Keltasiivet Lithosiinae
Suku: Eilema
Laji: cereolum
Kaksiosainen nimi
Eilema cereolum
Hübner, 1827
Synonyymit
  • Setema cereola
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Vahakeltasiipi Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Vahakeltasiipi Commonsissa

Vahakeltasiipi (Eilema cereolum) on harvinainen siilikkäisiin kuuluva yöperhoslaji. Suomen lajiston uhanalaisarvioinnissa 2010 se on luokiteltu vaarantuneeksi (VU)[1].

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heleän vaaleankeltainen perhonen, jonka koiraat ovat selvästi naaraita kookkaampia. Koiraan siivet ovat pitkät, leveät ja kärjestään terävät, hieman suorakaidemaiset. Väriltään ne ovat keltaiset ja keskiosastaan harmahtavat. Naaraalla siipi on pyöreämpi, keltaisen sävy on vaaleampi ja eikä siiven keskiosa ole yhtä harmaa. Takasiivet ovat etusiipiä vaaleammat ja leveät. Ruumis on harmaanruskea, koiraalla tasaisen hoikka ja pää sekä takaruumiin kärki ovat keltaiset. Naaraan ruumis on väriltään yhtenäisempi ja takaruumis selvästi tukevampi. Koiraan siipiväli on 26–32 mm ja naaraan 18–23 mm.[2][3][4]

Samannäköinen laji on etenkin kultakeltasiipi (Eilema sororculum).

Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Boreoalpiininen laji, jonka levinneisyysalue maailmassa on kaksiosainen. Sitä tavataan etelässä Alpeilla sekä pohjoisessa Skandinaviasta ja Baltiasta Keski-Venäjälle ulottuvalla alueella.[3][4] Suomessa se on vahvasti kaakkoispainotteinen laji, jonka havainnot keskittyvät Etelä- ja Itä-Suomen järviseuduille. Lisäksi Etelä-Pohjanmaalla on erillinen esiintymä. Hajahavaintoja on myös lounaissaaristosta. Perhoset lentävät yhtenä sukupolvena heinäkuussa.[5]

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vahakeltasiipi on soilla, kosteikoissa, kosteissa metsissä ja muilla kosteilla paikoilla elävä perhonen, joka on levinneisyys on supistunut huomattavasti soiden kuivatuksen vuoksi.[6] Suomen kansallisessa uhanalaisarvioinnissa 2010 se on luokiteltu vaarantuneeksi (VU)[1], Ruotsissa silmälläpidettäväksi[7] ja Norjassa alueellisesti hävinneeksi[3].

Perhoset lentävät muutaman metrin korkeudella maanpinnasta ja koiraat aloittavat lentonsa usein jo ennen auringonlaskua ja jatkavat muutaman tunnin ajan. Iltapäivällä ne lähtevät lentoon myös häirittyinä. Naaraat oleskelevat enimmäkseen lehtien alapinnoilla suhteellisen lähellä maanpintaa ja houkuttelevat koiraita luokseen feromoneilla. Naaras munii korkeintaan 50 munaa, jotka se laskee oksille tai heinille. Toukat kasvavat hitaasti ennen siirtymistään talvilepoon ja keväällä aktivoituessaan uudestaan ne ovat pääasiassa yöeläjiä. Toukat ovat täysikasvuisia kesäkuun loppupuoliskolla ja koteloituvat vaaleaan kotelokoppaan kuorenrakoon tai kasvien varsille lähelle maanpintaa.[4]

Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukka syö puilla ja kivillä kasvavia karvejäkäliä (Parmelia).[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki.
  2. Svenska fjärilar (ruotsiksi)
  3. a b c Norges sommerfugler (norjaksi)
  4. a b c d Nationalnyckeln till Sverges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ISBN 978-91-88506-58-0 s. 363–365
  5. Perhoswiki
  6. Saarinen K, Jantunen J. 2003. Perhoset 2, Päivällä lentävät yön perhoset. WSOY. ISBN 951-0-27774-6 s.114
  7. ArtDatabanken (ruotsiksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]