Vaatturi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hakusana ”räätäli” ohjaa tänne. Varpuslintujen suvusta, katso räätälit.
Räätälinverstas. Kuva vuodelta 1568

Vaatturi eli räätäli (vanhentuneelta nimitykseltään kraatari) on käsityöläinen, joka tekee ammatikseen vaatteita ja tarvittaessa uudistaa ja korjaa niitä. Sana räätäli viittaa perinteiseen ammatinharjoittajaan. Vaatturi on uudissana joka luotiin 1800-luvun lopulla, samoihin aikoihin kun vaatteiden teollinen valmistus alkoi syrjäyttää räätälin valmistamia vaatteita. Ennen vaateteollisuuden syntyä räätälit tekivät suuren osan vaatteista niin kaupungeissa kuin maaseudullakin. Yksinkertaisempia vaatteita tehtiin puhdeaskareina kodeissa.

Nykyisin teollisuus toimittaa vaatteet suurimmalle osalle väestöstä ja vaatturit tekevät vaativia tilaustöitä, lähinnä pukuja. Vaatturintyönä tehty vaate on hintava, mutta sen istuvuus on parempi kuin muilla menetelmillä tehtyjen vaatteiden. Hyvä istuvuus on perinteisen miesten pukeutumisen keskeinen ominaisuus. Hyvin tehty puku istuu kuin "munankuori".

Yhden puvun tekeminen vie noin 50 työtuntia: takin teko 35 ja housujen tekeminen 15. Frakin tekemiseen menee 60 tuntia. Vaatturiksi opiskellaan ammattikoulun vaatturilinjalla. [1]

Tilaustyötä tekevät vaatturit voivat valmistaa pukujen lisäksi miesten päällysvaatteita ja juhlapukuja sekä naisten kävelypukuja sekä päällysvaateita.

Tilaustyöksi kutsutaan perinteistä työmenetelmää jossa vaatteen osat harsitaan yhteen ja sovitetaan ainakin kahdesti valmistuksen aikana.

Mittatilauspuvut eivät ole perinteistä vaatturintyötä. Mittapuvut on mitattu yksilöllisesti, mutta ommeltu suoraan valmiiksi pukutehtaassa. Mittapuku sijoittuu hinnaltaan ja ominaisuuksiltaan valmisvaatteiden ja tilaustyön väliin.

Ennen aikaan vaatteet tehtiin maaseudulla lähes kokonaan itse. Pyhävaatteet, kuten tumma puku, saatettiin teettää räätälillä, koska kaupoissa ei ollut pukuja kovin moneen lähtöön. Isojen talojen isäntien, kauppiaiden, kirkon ja virkamiesten puvut olivat lähes poikkeuksetta räätälin tekemiä. Paikkari oli ammattikuntalaitoksen aikana mestarintutkintoa suorittamattoman vaatturin nimitys.

Vaatturitoiminta muuttui Suomessa vaiheittain tilaustöiden kysynnän vähetessä, vaateteollisuuden lisääntyessä ja valmisvaatteiden tullessa markkinoille yksittäiskappaleiden valmistukseksi ja toisaalta kokonaan tai osittain sarjatyöksi: Vaatturiliike saattoi valmistaa yksittäistuotteita varastoon ja tuottaa samanaikaisesti sarjatuotantona vaatteita. Myös valmisvaatteiden välitys oli mahdollista.[2]

Vaatturin ammatti on perinteinen käsityöammatti. Vaatturit käyttävät ompelukoneen lisäksi työssään useita tähän nimenomaiseen työhön suunniteltuja työvälineitä. Vaatturien käyttämiä työvälineitä ovat mm. syyrinki, patsukka, prässihevonen ja vaatturinkolmio.

Räätäleitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvitteellisia räätäleitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vaatturi.
  1. uranus.fi
  2. Kaipainen, M. 2008. "Ken tilauspukua käyttää, hän herrasmieheltä näyttää" Eteläkarjalainen maalaisvaatturi ja vaatturitoiminta Suomessa 1920–1960-luvuilla
Tämä vaatetukseen, muotiin tai kauneudenhoitoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.